Some-onnellisuus – totta vai tarua?

Luin juuri mielenkiintoisen mielipiteen siitä, että jos elämä on aidosti onnellista, sitä ei pitäisi olla tarvetta kuuluttaa sosiaalisessa mediassa kuin korkeintaan vaivihkaa ja hillitysti. ”Kel´ onni on, se onnen kätkeköön!” Jotka onneaan näkyvästi kuuluttavat, ovat kirjoittajan mielestä todellisuudessa niitä kaikkein onnettomimpia. Aihe resonoi itsessäni moneen suuntaan, joten tartun siihen oman postauksen muodossa. Tietyllä lailla ymmärrän tekstin pointin ”ällö-onnellisuusmätön julistamisesta” hyvin, koska olen elänyt elämäni Suomessa ja täällä usein törmää siihen asenteeseen, että toisen onni olisi toiselta pois, joten varmuuden vuoksi kannattaisi pitää vähän pienempää ääntä.

En usko, että muiden ulkopuolisten kannattaa jaksaa nähdä toisten some-päivityksistä niin suurta vaivaa, että alkaa pohtia, onko jonkun onni aitoa vaiko eikö ole. Sosiaalinen mediahan on kuin maailma pienoiskoossa; miljoonia persoonia, miljoonine mielipiteineen, elämän kokemuksineen ja suhtautumistapoineen. Toiset ovat aitoja, toiset ovat feikkejä, toiset ovat yltiöpositiivisia, toiset yltiönegatiivia, toiset yltiöneutraaleja. Toki olen vain yksi miljardeista maapallon tallaajista, mutta oman kokemukseni mukaan suurin osa julkaisuista somessa on kuitenkin niitä hyvin neutraaleja tavallisen elämän iloja, suruja ja tapahtumia. Jos jollakulla sosiaalinen media täyttyy ärsytykseen asti ällö-onnellisuusmätöstä ja vielä tuntee kyseiset henkilöt perinpohjin kyetäkseen arvioimaan heidän onnensa aitoutta, kannattaa ärsyyntyjän itsekin pohdiskella, millaisten ihmisten joukossa viettää aikaansa. Mikä mahtaa olla aitouden taso muussa kanssakäymisessä?

Mitä some-julkaisuihin tulee, on jo käytännön tasolla täysi mahdottomuus miellyttää jokaista lukijaa, tulkitsijaa ja suurta ajattelijaa omilla postauksillaan tuttavapiirissä ja sen ulkopuolella. Kuten negatiivisten kommenttien yhteydessä usein piiloudutaan, ”täällä on sananvapaus!” -lausahduksen taakse, onhan se sitä myös positiivisessa mielessä. Jokainen saa julkaista juuri sitä, mitä haluaa julkaista – koska sananvapaus. Somessa on paljon heitä, jotka asettuvat jonnekin ”niiden muiden” somen käyttäjien yläpuolelle kertomaan, millainen sisältö on aitoa ja hyväksyttävää. Ennemmin jokaisen itsenäisen julkaisijan tulisi mennä itseensä ja miettiä, miksi halutaan glorifioida elämää jos se ei kerran aidosti sellaista ole. Joku syyhän siihen on, mutta vastuun siitä mahdollisesta feikkaamisesta kantaa vain julkaisija itse. Ja sen onnen aitoudenkin voi todistaa lopulta vain se julkaisija itse. Miten kukaan ulkopuolinen osaisi sanoa, kenen onni on aitoa ja oikeaa? Tai mikä määrä onnea kenenkin silmien nähtäväksi on liikaa/tarpeeksi? Tai ainako onnestaan avoimesti kertoessa pitäisi muistaa, että antaa myös sitä negatiivisuutta lukijoilleen vastapainoksi, jotta ihmisten onnellisuuden kestokuppi ei menisi nurin? Sekin tuntuisi aika laskelmoivalta…

Tiedän itsekin perheitä, joiden elämä sosiaalisen median perusteella on menestystä, hienoja glamourjuhlia, sävysävyyn sävytettyjä perhekiiltokuvia, shampanjan kilistelyä ym. Osan taustasta tiedän sen verran pinnan alta, ettei se ole koko todellisuus. Mutta jostain syystä he haluavat tuoda esiin hieman glorianhohtoisemman kuvan. Mikäs siinä, heillä on siihen syynsä, joka toki voi ihmetyttää heidät paremmin tuntevia, mutta eihän se kuitenkaan muiden ongelma ole. Se on sen perheen/henkilön sisäinen ongelma, jos on tarve esittää muuta kuin oikeasti on. Suurin osa onnen kokemuksista ja niiden kertomisista on varmasti kuitenkin aitoa! Siihen haluan sinisilmäisesti tässä maailmassa uskoa.

Toisaalta on myös ihmisiä, jotka ovat sosiaalisessa mediassa esillä pelkästään negatiivisuuden kautta. He nostavat feediin vain ne mielipiteensä tai jakavat ne uutiset, joiden kautta pääsevät itse nälvimään, solvaamaan ja kyseenalaistamaan milloin mitäkin tahoa, keräten kilometrin mittaisia väittelyketjuja julkaisun alle. Omasta, henkilökohtaisesta elämästään he eivät kerro yleensä mitään, eivät sitä onnea, eivätkä epäonneakaan, vaikka oletettavaa on, että some-kaveriporukka heilläkin koostuu pitkälti tutuista ihmisistä. Voimme toki jaksaessamme pohtia myös sitä, onko heidän elämänsä vain negatiivisuuden sävyttämää aina ja miksi haluavat niin vahvasti tuoda esiin vain sen puolen elämästään? Sekin kun on valinta.

Tai sitten ei pohdita vaan jätetään vastuu julkaisuistaan näille henkilöille itselleen ja eletään omaa elämäämme siten kuin koemme sen parhaaksi. Toisinaan on myös terapeuttista miettiä, miksi toisten päivitykset – överit tai vajarit – ovat itselle niin merkityksellisiä. Jos on omaan elämäänsä AIDOSTI tyytyväinen, on helpompi sulattaa muidenkin erilaisuus ja antaa kaikkien kukkien kukkia tavallaan.

Ei se muiden ällö-onnellisuusmättö – aito tai feikattu – ole muilta pois, vaikka sitä annosteltaisi heille kuinka suurella kauhalla. Ei tänne maailmaan ole jaettu onnea ennalta määriteltyä määrää, jota ällö-onnelliset kuluttavat muiden laarista häikäilemättä 😉

PALJON onnea kaikille! <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *