Toivepostaus: Työn murroksesta kohti Unelmatyötä. Miten?

Takana on työ- ja sitä kautta siviilielämässä monella poikkeuksellinen kevät ja kesä. Jotkut ovat kokeneet itseensä tai läheisiinsä kohdistuneita irtisanomisia, jotkut ”vain” lomautuksia, toisilla työtahti on entisestään kiivastunut, toiset ovat siirtyneet 100% :sesti etätyöhön ja irtaantuneet fyysisestä tiimistään, ja toiset ovat vielä näennäisesti töissä, mutta työn jatkumisen epävarmuus leijailee ilmassa päivittäin kasvattaen huolta ja stressiä, kun tulevaisuuden näkymäkin on kuin kangastus.

Mennyt koronakevät on taatusti vaikuttanut – tavalla ja toisella – joka ikiseen työpaikkaan, ihan konkreettisesti, mutta myös työntekijöiden pään sisäisesti. Kriisitilanteen tullessa ajankohtaiseksi, työnantajan toiminta ja asenteet ovat saattaneet paljastua joko negatiivisella tavalla täysin odotusten vastaisiksi tai toisaalta on saatettu kokea positiivisia yllätyksiä työnantajan taholta koetun tukemisen ja luottamuksen myötä. Ja kaikkea tältä väliltä.

Kaiken tämän keskellä yrittää toimintakykynsä säilyttää joukko ihmisiä, joita ei kuitenkaan voi joukkona kohdella. Jokainen heistä on nimittäin yksilö. Yksilö, joka kokee tapahtumat omasta kokemusmaailmastaan lähtöisin, joka tarttuu ulossanoitettuihin, mutta myös piilotettuihin viesteihin, joka pohtii, tulkitsee ja peilaa tätä kaikkea omaan elämäntilanteeseensa ja aikaisempiin kokemuksiinsa pohjaten.

Oman urasuuntani vaihtamisesta ja korona-poikkeusajoista johtuen, olen viimeisen 6kk:n aikana kuullut lähes toistuvasti ihmisten pohdintoja siitä, millaisessa työelämässä he haluaisivat jatkossa olla mukana ja mitä odottavat työnantajalta vastineeksi annetusta työpanoksesta. Eikä siinä kovin merkittävää roolia näyttelekään raha, vaan henkiset työkalut. Näitä pohdintoja on käyty läheisten ihmisten kanssa, mutta myös laajasti sosiaalisen median tasolla ja lehtien palstoillakin. Kun monissa perheissä kevät tuli vietettyä pitkälti kotioloissa neljän seinän sisällä, läheisimpien ihmisten kanssa, oli se monelle arvoja kirkastavaa aikaa. Sai ikään kuin etäisyyttä siihen oravanpyörään, jota taukoamatta on juossut vuodesta toiseen, kyseenalaistamatta lainkaan, vastaako työ edes niitä arvoja, joita haluaisi elämässään vaalia. Yhtäkkiä olikin mahdollisuus – hyvässä ja pahassa – olla läsnä oman päänsä sisällä, kun kaikki kissanristiäiset pyyhkiytyivät kalenterista pois kuin taikaiskusta. Kun on aidosti aikaa, ei pääse pakenemaan vaikeitakaan aiheita: Mitä kaipaan normaalista ajasta? Mitä taas en kaipaa lainkaan? Millaiseksi mielsin itseni silloin ”normaalina aikana”? Miten suhtaudun itseeni ja tapahtumiin todellisten kriisien keskellä?

Moni on alkanut selvästi myös pohtia, mistä palikoista koostuisi itselle se Unelmien Työ ja miten sen voisi tunnistaa? Tai toisaalta, pitääkö kaikkien edes löytää intohimojaan vastaavaa työtä vai riittääkö työ, joka tuottaa vain taloudellisen turvan, mutta ei varsinaisesti sitä ”sielun ravintoa”? Näihin kysymyksiin törmäsin lukuisia kertoja jo HR-alalla toimiessani ja työnhakijoita haastatellessani, kun korona-ajasta ei ollut vielä tietoakaan. Oikeaa vastausta ei luonnollisestikaan ole. Ei ainakaan kenenkään ulkopuolisen kertomana. On tehtävä tilannekatsaus oman päänsä sisällä ja uskallettava kohdata mahdollinen myllerrys, jonka pohdinta käynnistää.

Kun vuorokaudessa on tunteja 24, voidaan keskimäärin olettaa, että työn osuus tästä on 1/3, eli 8h. Toisilla toki vähemmän, toisilla enemmän. Loput ajasta tulisi jakautua unen ja vapaa-ajan välillä. Kaikkien näiden elämän osa-alueiden tulisi olla tasapainossa, ei vain tuntimääräisesti vaan myös henkisellä tasolla! Työtuntien osuus vuorokaudesta on niin suuri, että jos toistuvasti koemme ikäviä tunteita työhömme tai työpersoonaamme liittyen, se ei voi olla vaikuttamatta muuhunkin elämäämme negatiivisesti. Koska emme ole koneita, meissä ei ole vipua, joka off-asentoon käännettäessä pysäyttäisi kaiken työhön liittyvän aivotoiminnan ja ajatuskelan. Työssä koetut tunteet sotkeutuvat väkisin myös vapaa-ajalle ja uniin.

Pitääkö kaikkien sitten löytää intohimojaan vastaava työ, tullakseen onnelliseksi? Ei tarvitse. Jos kykenee suhtautumaan työhönsä ”vain työnä” eli suhtautuminen sinne menemiseen ja siellä toimimiseen on neutraali, se voi hyvinkin riittää. Kun työpäivän tapahtumat eivät kuormita mielen tasapainoa, eivät pyöri ahdistavana mielen möykkynä takaraivossa vapaa-ajalla ja unen tunnitkin ovat turvattuja, ei haittaa, vaikka työ sinällään ei vastaisi unelmien työtä tai ruokkisi sielua joka päivä. Tällöin vapaa-ajan aktiviteetit saattavat tuoda mahdollisuuden laajempaan itsensä toteuttamiseen ja kiinnostuksen kohteiden parissa toimimiseen, vaikka työ ei tätä mahdollisuutta tarjoaisikaan.

Mutta jos kokee, että haluaisi myös työssään käyttää täyttä potentiaaliaan ja toimia täysin palkein, miten Unelmiensa Työn voisi tunnistaa? Tutustumalla sydämensä ääneen.

Tässä muutamia kysymyksiä, joihin toivon Sinun vastaavan rauhassa ja rehellisesti. Kirjoita vastauksesi ylös ja lisäile niitä sen myötä, kun ajatuksia syntyy.

  1. Mitkä ovat luonteesi ja persoonasi vahvuudet omasta mielestäsi?
  2. Millaisista vahvuuksistasi olet saanut palautetta ulkopuolelta (ystävät, esimiehet, kollegat, läheiset, opettajat…)? Huomioi, että tässä saattaa tulla esiin vahvuuksia, joita et itse itsessäsi tunnista, mutta ne ovat silti vahvuuksiasi, jos niihin on ulkopuolelta kiinnitetty huomiota!
  3. Palaa hetkeksi lapsuusaikoihisi, ennen kouluikää. Mistä silloin nautit? Millaisen tekemisen pariin hakeuduit luonnostaan? Lapsena meitä ei estä ulkopuolisten mielipiteet tai yhteiskunnan asettamat oletukset. Kun hakeuduimme jonkin tekemisen pariin, meillä oli siihen aito tunteen palo ja kiinnostus. Tästä syystä on hyvä tutkia, oletko huomaamattasi poissulkenut näitä asioita elämästäsi aikuisena ja voisiko niissä olla vinkkejä tekemiseen, joka sydämessäsi vieläkin läikähtää?
  4. Millaisten ominaisuuksien työssäsi A) pitää toteutua B) voisi mielellään toteutua C) ei tarvitsisi toteutua (enää) lainkaan?
  5. Jos mikään maailmassa (raha, ympäristö, koulutus, sosiaaliset suhteet…) ei Sinua estäisi, mitä tekisit työksesi ja miten käytännössä sen toteuttaisit?
  6. Millaisen tekemisen äärellä unohdat ajantajun ja uppoat flow-tilaan? Onko nykyisessä työssäsi tällaisia hetkiä? Mikä näitä hetkiä silloin yhdistää? Onko se tietty ympäristö, rauha vai virikkeisyys, kuuntelu vai puhuminen, kirjoittaminen, lukujen kanssa toimiminen, esteettisyysasiat… jne. Pyri löytämään selkeät yhteydet niiden hetkien välillä, kun olet uppoutuneena työhösi tai harrastukseesi.
  7. Tee Unelmakartta! Tästä on tulossa täysin oma blogi-postaus, mutta olet ehkä jo kuullutkin Unelmakartasta? Sinulla ei tarvitse Unelmakarttaa tehdessäsi olla tiedossa mitään tiettyä unelmaa (toki voi olla!), vaan voit aivan intuitiivisesti leikata lehdistä Sinua puhuttelevia, jollain – selittämättömälläkin – tavalla mieleesi hyvällä tavalla vaikuttavia kuvia. Teippaa Unelmakarttasi paikkaan, josta näet sen usein. Kun aamuin illoin uppoudut katselemaan näitä kuvia, alitajuntasi pääsee töihin ja palaset loksahtelevat paikoilleen pinnistelemättä.
  8. Hyödynnä Googlen kohdistettua markkinointia ikään kuin Unelmakarttana! En ymmärrä lainkaan, miksi ihmiset kokevat ahdistusta siitä, että Google osaa tarjota meille mainoksia, jotka on räätälöity vastaamaan itse googlaamiamme asioita. Itse ainakin otan vastaan mieluummin minua kiinnostavaa sisältöä kuin täysin hasardisti tarjottua! Joten, googlaile joskus aihepiirejä, jotka Sinua kiinnostavat. Jos nautit käsitöistä, seikkaile niillä sivuilla. Jos jokin koulutus houkuttelisi, surffaile sellaisilla sivuilla. Vähitellen Google ja some-kanavat alkavat tarjota eteesi näiden aihepiirien sisältöä; tilejä seurattavaksi, tarjouksia ostettavaksi, vinkkejä ja infoa. Näitä seuraamalla ja erilaisista tileistä inspiroitumalla, saatat hyvinkin alkaa päästä kärryille siitä, mitä sydämessäsi haluaisit tehdä. Kokemuksesta voin kertoa, että se on vähän kuin parisuhdetta odottaessa: kyllä Sen Oikean sitten tunnistaa, kun se eteen tupsahtaa!

Pidä mielesi avoinna ja luota siihen, että matkasi ohjautuu sinne, minne sillä on tarkoitus, kunhan olet tehnyt ylläolevat pohdinnat huolellisesti. Nimittäin, ensin Sinun pitää tunnistaa oman sydämesi ääni, ennen kuin voit alkaa kuunnella sitä! Anna rohkeasti myös intuitiolle valtaa, äläkä vaienna sitä järjen äänellä. Kun aikanaan saat selville, millainen työ olisi juuri Sinulle se Unelmiesi Työ, sitten on aika pohtia, miten se järkevästi on mahdollista toteuttaa.

Ihanaa viikonloppua! Mielelläni kuulisin kaikista unelmatyöhösi liittyvistä pohdinnoista, joten laita rohkeasti kommenttia!

Sydäntä kohti vain,

Jenni

Viiden tähden Sinä – Tavoite- ja voimavaravalmennus

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *