Unelmointi on hikistä hommaa!

Voiko unelmat uuvuttaa?

Olen aina luullut, ettei voi, mutta kyllä muuten voi! Varsinkin jos alkaa toteuttaa niitä unelmia kädet savessa, hartiavoimin!

Lokakuun puolesta välistä asti – eli noin 4kk:n ajan – olen tiennyt, että musta tulee yrittäjä ja tiennyt, millainen pakettikokonaisuus rentoutus- ja voimavaravalmennuksiin on tulossa. Teoriassa. Käytäntö onkin sitten aivan eri juttu! Huh, millainen määrä asioita on selvitettävänä silloin, kun asiakaskohderyhmää ovat sekä yksityiset että yritykset. Sitä vaan helposti ajattelisi, että kokoapa siitä paketti ja lähde puhumaan, mutta ei olekaan aivan niin yksinkertaista, kun haluaa tehdä homman kunnolla ja luoda jo ennen ensi-iltaa konseptin niin sanotusti pääpiirteissään kasaan. Koska ajatushan on elää unelmaa täysillä, ei himmailla enää siinä vaiheessa!

Sellaiset kuivat, mutta oleelliset fakta-asiat (verot, vakuutukset…) selviävät eri tahojen kanssa soitellen ja viestitellen, ei siinä mitään. Jos vaan viranomaisia saa kiinni. Mutta sitten, kun aletaankin koota sitä matskua, joka tukee omaa visiota ja päämääriä, joihin ei ole valmiita vastauksia, aletaankin olla aikamoisessa inspiraation huvipuistossa! Olen osallistunut ehkä kymmenille kursseille, luennoille ja webinaareille tässä 4kk:n aikana ja kaikkien jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tämä homma on hyvä juttu ja se on saatava tulille. Olen saanut vinkkejä oman näköisen viestinnän tekemiseen, oman sisäisen intuition kuuntelemiseen, itsensä johtamiseen, videoiden laatimiseen, intialaiseen päähierontaan…

Samaan aikaan paletin kasassa pito ja edistäminen järkevässä aikataulussa on yllättävän hikistä hommaa. Suoritan parhaillaan yrittäjyyskurssia, jossa laadin liiketoimintasuunnitelmaa ja se ei ole aivan helppo homma, kun ei ole mitään suoraa vertaistukea vastaavaan yritystoimintaan, joka olisi luotu saman tyyppisellä konseptilla ja täysin tyhjästä. Jo pelkästään sen yrittäjyyskurssin myötä tulee vähän väliä vastaan asioita, joita pitää tajuta selvittää juurta jaksain ennen käynnistämistä. Tottakai, se kaikki on äärimmäisen tärkeää asiaa, enkä kadu päivääkään, että kyseiselle kurssille itseni tungin, koska en olisi uskaltanut lähteä yrittäjäksi ilman noita oppeja. Mutta samalla täällä yksin kotona, päivät koneella kököttäessäni tuntuu, että kaikki se tietomäärä kaatuu niskaan, ja vastaan tulee asioita, joita niitäkään en ole tajunnut ajatella… Ja sitten, kun jotain ottaa ajateltavakseen, se nousee sinne muiden ajatusten keon päälle kasvattamaan uuden synnyttämisen tuskaa. Mikä malli nyt on sitten se järkevin (kevytyrittäjyys Y-tunnuksella vai ilman vai toiminimi), alan kilpailijoiden selvittäminen konkreettisella tasolla hintoja myöten, konseptin toimivuus ja muokkaus eri asiakasryhmille (työtiimit, seurat…), luvat musiikin käyttöön, mitä jos en osaakaan huomioida kaikkea tarjouksissa tms…?!? Sitten, kun on paljon fakta-asiaa selvitettävänä, meinaakin luovuus jäädä jalkoihin ja jopa oman tarinan kertominen nettisivuille on vaikeaa, vaikka se nyt pitäisi syntyä takaraivosta.

Mutta. Suunnitelman punainen lanka on edelleen selvä ja visio tulevasta kirkas. Valoa kohti siis. Yrityksen ideaa en ole kyseenalaistanut kertaakaan, en ahdistavimmallakaan hetkellä. Se auttaa jaksamaan, kun ei sentään perusasioita tarvitse alkaa korjailla 😉

Eniten aikaa ja energiaa syö tuo yrittäjyyskurssi, jota pitää työstää päivittäin. Lisäksi meneillään on nettisivujen tekstisisällön laadinta sekä erilaisten valmennusten työpajojen rungot. Samalla olen alkanut ottaa vastaan intialaisen päähieronnan harjoitusasiakkuuksia, jotka käynnistyivätkin todellisella rytinällä! Kalenteri täyttyi kolmeksi viikoksi heittämällä, mistä olen enemmän kuin kiitollinen <3

Yksin kun väkertää, on riski sukeltaa liian syviin ajatuksiin välillä. Tärkeintä olisi nyt tehdä yksi homma kerrallaan, valmiiksi ei suinkaan kaikkea tarvitse saada. Elämä jatkuu, hommat jatkuu ja toimintakin muokkautuu maailman menon mukaan. Mutta silti ei ihan soitellen sotaankaan voi lähteä.

Ugh. Tämä oli tällainen ajatusten vuodatuspostaus. Olen lukenut vuosien varrella lukuisia inspiroivia artikkeleita ja kirjoja ym. siitä, miten joku on lähtenyt seuraamaan unelmaansa ja luonut jotain hienoa. Inspiroidun noista tarinoista aina, sydänjuuriani myöten. Saan niistä valtavasti voimaa uskoa omaan juttuun ja siihen, että elämä kantaa kyllä. Se, mikä niistä jutuista kuitenkin puuttuu tai on nopeasti yhdellä lauseella ohitettu, on usein se todellinen työ, joka asioiden eteen on tehty. Kuten esimerkiksi tämä suunnaton ajatustyö! 😉 Helposti homman resepti vaikuttaa siltä, että ”sain eilen idean, tänään toteutin sen ja ta-daa, nyt elän unelmaani!” Mutta ei kai kukaan ole saanut täällä mitään ilmaiseksi ja epävarmuutta, uskonpuutetta, työn määrään hukkumista ja luovuuden katoamista on varmasti kokeneet jossain määrin kaikki heistä unelmiensa toteuttajista? Usein vain se lopullinen tulos näkyy ja kuuluu, niin kuin toki siinä vaiheessa kuuluukin, kun homma rulettaa. Terapeuttista olisi kuulla joskus niistäkin uusien yrittäjien ajatuksista, joita he aamuyön tunteina mielessään pyörittelevät ja ovat silti jaksaneet uskoa omaan juttuunsa, vaikka tulevaisuus on täysin auki.

Olkoon tämä postaus ainakin sellainen rehellinen ja avoin vuodatus siihen, että aika paljon kaikenlaista mahtuu korvien väliin, ennen kuin voi päästä edes tekemään itse hommaa! Voiko suunnittelu- ja ideointityöstä pitää lomaa? Silloin ehkä viimeistään, kun aivoista löytyy OFF-nappi. Onko joku löytänyt?

Keväistä alkanutta viikkoa! Valoa kohti.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *