Emme ole superihmisiä

Ahdistaa ihmisten kierous. Kaksinaamaisuus. Tekopyhyys. Se, että pitää esittää jotain muuta kun oikeasti sisimmässään on. Olla joku superihminen ja muuntautua aina seuran vaihtuessa persoonasta toiseen.

Superihmisiä ei ole, superihmiset on fiktiota, joku elokuvayhtiön keksimä satu. Supermies lentää pelastamaan pulassa olevat naiset – ei siinä, ei kukaan ole lentänyt luokseni kun itse olen ollut pulassa – olen joutunut ihan itse selvittämään asiani ja näin päässyt elämässä eteenpäin. Tai jos heitä on, supermiehiä tai -ihmisiä, niin sitten mielestäni me kaikki saisimme kantaa nimitystä superihminen. Voimmeko kaikki olla superihmisiä sitten?

15FD95CC-C3CC-4663-A22F-CC1842E00D2A.jpeg

Miksi? ​Olla kiero, kaksinaamainen, tekopyhä tai esittää jotain roolia muiden edessä.

Miksi olla joku muu kuin se mitä sisimmässään tuntee olevansa? Jos olet ujo, ei sinun tarvitse esittää rohkeaa. Muiden pitää hyväksyä luonteenpiirteesi ja ymmärtää se niin. Meidän kaikkien pitäisi saada olla juuri se persoona miksi olemme syntyneet. Rohkeat on rohkeita, ujot ujoja – mutta ujostakin tytöstä voi tulla rohkea, itsenäinen ja riippumaton muista, kuten omalla kohdallani on käynyt. Miksi pitää näyttäytyä toisten edessä erilaisena kuin mitä on kotona? Jos et meikkaa kotioloissa, miksi tälläytyä kauppaan tai kouluun? En minä vaan meikkaa kauppaan, lenkille tai en oikein kouluunkaan – harvoin. Kyllä silti peilin edessä siistiydyn, mutta ei naama aina kaipaa meikkiä. Yleensä meikkaan vain sen takia, koska se on hauskaa ja on kiva kokeilla uusia meikkaustapoja. Pelkkä punainen huulipunakin piristää kummasti muuten meikitöntä hipiää.

96D64AB1-FCFB-40C9-9E13-6EC9210644B3.jpeg

Jos lähipiiristä huomaa ainaista roolia esittävän, kieron, kaksinaamaisen tai tekopyhän ihmisen, voiko häneen enää luottaa? Tai hänelle uskoutua? Olen itse aika herkkä aistimaan huonot ihmiset lähelläni, mutta joskus on vaikea myöntää itselleni totuus. Totuus, ja se, että sellaisista ihmisistä tulisi pysyä kaukana. On vaikea tilanne, jos on jo päästänyt kieron ihmisen lähelle, mutta myöhemmin paljastuukin asioita, joita et haluaisi hänestä uskoa. Elämä on tälläistä, rehellistä ja kieroa, molempia. Kaikki asiat pitää hyväksyä ja osata päästää irti – se on vaikeaa, mutta ajan kanssa se helpottaa. Aina kannattaa keskittyä tulevaisuuteen, eikä ainakaan surra mennyttä. Elämä on tässä ja nyt – niin kliseistä, mutta niin totta.

 

Onneksi nyt minua ympäröivät ainoastaan upeat, luotettavat ja ihanat ihmiset, joiden sielut on täynnä pelkkää puhdasta rakkautta. Ja tälläisistä ihmisistä en tule koskaan päästämään irti. Ja mitä itseeni tulee,

ei minulla ole tarvetta esittää superihmistä tai mitään muutakaan,

oon ihan hyvä just näin, tälläisenä vähän keskeneräisenä.

 

​xx Vilhelmiina

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä

Tukholma, kesällä 2017

​Kesän 2017 vietin Tukholmassa.

​Siellä rakastuin aivan älyttömästi yhteen ainoaan kaupunginosaan,

Djurgårdeniin.

​Olen äärimmäisen esteettinen, ja rakastan kaikkea kaunista, oli se sitten kaunis taulu tai sitten kokonainen kaupunginosa. Tässä tapauksessa kaupunginosa yhdellä Tukholman neljästätoista (14) saarista. Djurgården ei ole mikään tavallinen kaupunginosa, sillä siellä ei ole korkeita kerrostaloja, vaan upeita yksityistaloja hajanaisesti siellä täällä ja muutama pienkerrostalo. Asukkaita noin yli 800. Ihmiset käsittävät sen yhtenä Tukholman matkailukohteista – siellähän sijaitsevat kuuluisa Gröna Lundin huvipuisto ja Junibacken, Skansenin ulkoilmamuseo eläimineen ja tapahtumineen, muutama museo sekä kaunis prinssi Eugenin palatsi taiteineen, tunnettu nimeltään Waldemarsudde.

​On Djurgården muutakin,

se on paratiisi isoine puisto-alueineen, lenkkipolkuineen pitkin saaren metsiä, mitä vielä. Kasvillisuus on niin erilaista ja kaunista, metsä siellä näyttää niin maagiselta ja kun sinne astuu ja katsoo ympärilleen, olo on ihan kuin olisi taikametsässä. Isot jykevät tammet, jalavat, pyökit, saarnet, vaahterat ja monet muut lajikkeet. Lehtometsä kukkineen. Lintujen viserrystä puiden oksilla, kymmeniä lampaita peltoaukeilla kauniissa vehreissä maisemissa. Upea puutarha, upeine kukkineen ja herkkuineen, Rosendalin puutarha. On kauniita taloja, ja jäin vaan haaveilemaan asumisesta tuolla saarella. Jos joku kysyisi minua muuttamaan sinne, tai siihen olisi edes mahdollisuus, muuttaisin heti, empimättä.

​Rakastuin aivan täysin.

​Meren ympäröimänä, suurien puistoalueiden ja monimuotoisen kasvillisuuden keskellä, siinä rauhallisuudessa ja kauneudessa mikä saarella vallitsee – uskon, että olisin onnellinen.

​Onneksi sinne pääsee aina takaisin. Tukholmaan taas kun matkaan, se on ensimmäinen päämäärä ja tätä kohdetta suosittelen kaikille muillekin. Djurgården oli kaunis kesällä, mutta se on varmasti myös syksyn väreissä, talvi-auringossa kylpien tai kevätkukkien tuoksuissa.

​Suosittelen sydämeni pohjasta.

1F80D446-CC84-4A6F-B685-CACFE17525B5.jpeg

B021891B-9E2A-4D94-B371-B6F39FF47CF1.jpeg

E073B39E-5CE5-41E5-938E-C207CDFB8209.jpeg

BECE848B-B6E7-4E90-88AA-A17646AB04F6.jpeg

4200DF92-AC86-40F9-A51A-51097C11408A.jpeg

90E6FCEF-90F8-4C11-912A-05F05A163AFF.jpeg

CA98CE29-F980-43C9-996F-7386D570150A.jpeg

1EA8249F-58EF-490B-A469-9449BB7D6ABB.jpeg

A3BCA5D4-C174-40CA-8404-3503D872A8F0.jpeg

0DB81562-6F8E-4033-BB9E-A5B1AE249FA9.jpeg

9DAA507F-7ABA-458C-9563-A605BB7B90AB.jpeg

F6E93758-CC61-4130-BF62-57A4D2D4C298.jpeg

2916698A-2898-44B1-8356-9603B47F4E9B.jpeg

E3C56883-5436-4D3F-A06D-EACC514E8345.jpeg

4208CAC6-3C4F-4D03-888E-66F9102B75AD.jpeg

F0F88CC4-6AB8-4800-A8A3-681942CA93FF.jpeg

71756E9E-8833-4549-A573-6CF866199380.jpeg

5975D598-2F44-4C39-B71D-2E24C7C6E410.jpeg

07CC7FBD-265A-45A4-A2D8-A6EC1CCC6500.jpeg

34C911DA-AC21-4EDA-8852-B0C971F0DBE0.jpeg

15285904-CAC7-4456-8BF6-096A702CEB14.jpeg

A3338D74-D2C3-4301-9FAA-D4974AE13594.jpeg

0B5E278A-9F49-4E39-8FD5-228319208301.jpeg

2B5B6E87-EB9C-4FF3-BB19-F3BC22D22C2F.jpeg

F41AFB3F-062F-455F-B7CD-6E2AF303B45D.jpeg

10A6620D-8380-4F16-BD8C-59A02724AFDE.jpeg

BEAB485B-8BA6-4EA6-A6DB-767633FA2439.jpeg

C7D4C89D-3BEE-4084-A985-FC9CBB8C0A8A.jpeg

96340E26-134C-44B9-8E4E-A6591D412E67.jpeg

xx Vilhelmiina

Suhteet Oma elämä Matkat