Ladataan...
VILHELMIINA H.

Kyllä,

uskon kyseiseen sitaattiin täysin. Sinatra sen sanoi, tai lauloi - paras on vielä edessä, ja voi kuinka hienoa se on. 

Elämässä on ollut paljon hienoja hetkiä, joita en vaihtaisi mihinkään - ovathan ne olleet niin kauniita, ainutlaatuisia. Ne hetket ovat saaneet minut tajuamaan, että elämä on elämisen arvoista - sillä pitää leikkiä, sen kanssa pitää hullutella, eikä elämää kannata ottaa liian tosissaan. 

Niin ja, kannattaa muistaa se nauraminen myös vastoinkäymisten aikana. Kirjoittaa vaikka eteisen seinälle isolla "muista nauraa", tai ihan mitä tahansa, mikä vaan saa sinut nauramaan tai edes hymyilemään. Niistä ikävistä asioista pääsee aina, aina ylitse. Tavalla tai toisella.

Olen joskus pitänyt terveenä ihmisenä elämistä itsestäänselvyytenä ja murehtinut aivan pienistä - valittanut niitä turhanpäiväisiä. Ei täysin terveenä ihmisenä eläminen tällä maapallolla ole itsestäänselvää, joten niin kauan kun minä omistan kaksi jalkaa ja kättä, terveen sykkivän sydämen ja muun toimivan kehon, aion käyttää niitä ja iloita ihan mitättömän pienistäkin asioista. Elää.

Ja äskenkin, tuolla tuulessa ja tuiskussa kävellessäni, aloin hymyillä ja nauraa. Poskiani paleli ja kylmä tuuli puhalsi niin että meinasin lähteä lentoon, mutta minä nautin. Joku olisi voinut valittaa siinä hetkessä,

minä vain nauroin.

 

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Minun vuosi vaihtui siis Norjassa, vuoristomaisemissa ja kaikessa siinä täydellisessä hiljaisuudessa, lumikinosten keskellä. Oli puhdistavaa aloittaa vuosi 2018 kävelyllä raikkaassa ilmassa, korkeita vuoria ihaillen ja ajatellen, että tästä vuodesta 2018 tulee maailman paras.

Kyllä, tästä vuodesta tulee paras, jos vain niin haluan. Ja haluanhan minä.

Majoituttiin sympaattisessa vuoristomökissä Etelä-Norjassa, Telemarkin maakunnassa. Tarkemmin ottaen kunta oli Tokke ja hiihtokeskuksen nimi Hallbjønn Høyfjellssenter. 

Mukava paikka, varsinkin jos haluaa lomakohteelta rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä, ystävällisiä norjalaisia ja hyvää (mutta ylihintaista) pitsaa. Poropitsa puolukkahillolla oli suosikkini, ja niin hyvää!

Noin joka toinen päivä sen pariviikkoisen aikana satoi lunta, kun taas sitten toisinaan aurinko pilkahteli vuorten takaa siniseltä taivaalta. Lunta satoi niin, että sateen loputtua maahan oli kertynyt melkein puolen metrin korkuinen lumikerros, jopa yhdessä yössä. Mutta oli ihanaa olla kaiken sen lumen keskellä, sillä se oli niin puhtaan valkoista eikä yhtään märkää, sitä inhoittavaa loskaista. Vaatteetkaan eivät juuri kastuneet kun metsässä rämpi kahden metrin lumikinoksissa tai kun ulkona teki lumienkeleitä. Vaihtelevasti aurinkoa ja sankkaa lumisadetta, ei ole ihanampaa talvikeliä ei. 

Nautin niin.

En ollut koskaan ennen käynyt Norjassa, mutta olen aina ihaillut sitä maata sen verran paljon, että olen katsonut useita dokumentteja Norjasta, ja myös lukenut Norjasta infoa lähinnä juuri matkailun osalta. On minulla kaksi norjalaista ystävääkin, jotka ovat kertoneet siitä maasta - takk for det.

Olin 25-vuotias kun kävin ensimmäisen kerran Norjassa - oma äitini oli samanikäinen kun hän kävi ystäviensä kanssa Pohjois-Norjassa roadtripillä, joskus 80-luvun vaihteessa. Hänellä on edelleen polaroid-kuvat mitä hän matkansa aikana kuvasi - niinpä minäkin aion teettää muistoksi muutaman itse ottamani kuvan. Joistain kuvista tuli niin upeita - no, oikeastaan, eihän tuolta saanut muita kuin upeita kuvia. Postikorttimaisemaa oli minne vain katsoi.

Yksi haave minulla on,

kesäkuussa kun pääsisi Pohjois-Norjassa käymään - se jos mikään olisi ihan superia.

Kuka haluaisi lähteä?

 

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, jota et ole koskaan tehnyt?

Asuin kokemusrikkaan kesän Tukholmassa, matkustin Kööpenhaminaan ja Norjaan, autoin ystävääni hänen ensimmäisen kahvilan perustamisessa, pääsin sisään haluamaani kouluun,.. koin myös paljon pieniä juttuja, joita en ennen ollut kokenut. Vuosi 2017 oli muutosten vuosi.

2. Oletko kyennyt pitämään uutena vuotena tekemäsi lupaukset?
 
Kyllä! Uutena vuotena 2017 lupasin itselleni, että tavoitteeni käy toteen: saan töitä tai pääsen opiskelemaan. Lupasin, että kaikki onnistuu, kunhan uskon siihen kovasti. Ja niinhän kävi, kun minä uskoin itseeni ja en antanut periksi, lupaukset toteutuivat.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?
Kyllä! Aivan ihania sellaisia. Love you.
 
4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En, onneksi.

5. Missä maissa vierailit?

Ruotsi, Tanska ja Norja.

6. Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Onnellisuutta ja onnellisuutta.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneena vuonna?

Pääsin haluamaani kouluun.

8. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Se, että jouduin olemaan lähes kokonaan työtön kevään 2017. Se ei ollut kivaa, ja välillä uin aika synkissä vesissä ajatellen että olisiko helpompi vain luovuttaa. En sano olleeni masentunut, mutta lähellä sitä. Toisaalta kokemus oli hyödyllinen, inspiroiva, voimaannuttava ja sain ajatella elämää rauhassa. Ja jostain kumman syystä tuosta alamäestäni sain paljon voimaa tulevaisuuteen - olen vahvempi nyt. Ja luottavaisempi, sillä elämä kantaa, aina.

9. Sairastitko tai loukkaannuitko?

En.

10. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Matkailuun, mihinpä muuhun.

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Matkalippu Tornioon vappuna 2017!

12. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Olisin voinut kirjoittaa enemmän blogia, keskittyä tähän, esimerkiksi juuri kesän osalta. Ehkä saan joskus aikaiseksi, toivotaan.

13. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Gosh, en tiedä?

14. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulua 2016 äidin kanssa kahdestaan kotikotona, sillä halusin olla vain hänen kanssaan. Juhannuksena 2017 vaeltelin Tukholman kaduilla ja Skansenin midsommarfestareilla.

15. Rakastuitko vuoden aikana?

Vaikka rakkaus on vahva tunne, niin voisin sanoa rakastuneeni. Moneenkin asiaan, elämään.

16. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En. Olen huono vihaamaan ketään - en halua tuhlata aikaani vihanpitoon ja hukata energiaani moiseen.

17. Mitä halusit ja sait?

Opiskelupaikan, oman kodin, matkustella Pohjoismaissa,.. Ja tärkein, sain ystäväni takaisin, love.

18. Mikä yksittäinen asia olisi selvästi tehnyt vuodestasi paremman ja onnellisemman?

En osaa sanoa. Toivoin parisuhdetta, mutta en osaa sanoa olisiko se voinut tehdä vuodesta "paremman" tai "onnellisemman". Parisuhde tulee ajallaan. Onneksi osaan olla onnellinen ilman sitäkin, onhan mulla paljon ihania ihmisiä muutenkin ympärilläni.

19. Mikä piti sinut järjissäsi?

Ystävät, liikunta luonnossa, matkailu ja kulttuuri - lähinnä.

20. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Trump! Muistan kun äidin kanssa yöllä katsottiin presidentinvaaleja ja kiroiltiin kilpaa tulokselle. Meillä oli hauskaa, uskokaa pois.

21. Ketä tai mitä kaipasit?

Ystäviäni, aina. Onneksi he ovat, ja tietävät että minäkin olen aina. Vaikka aina en fyysisesti lähellä, mutta sydämessä ihan minne menenkin.

22. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Onhan teitä ihania! Kaikki ootte, kaikki kenen kanssa oon vähänkin ollut kontaktissa. Parhaita kaikki!

23. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Se, kuinka helppo ja monipuolinen kaupunki Tukholma on. Äärettömän kaunis, vihreä ja vehreä. Silti suurkaupunki kivirakennuksineen. Se merellisyys, sillat saarelta toiselle. Fint, fint, fint.

24. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksi vuodelle 2018?

- keskity opiskeluun

- säästä rahaa taas säästötilille (tiedät jo mitä varten!)

- kuuntele itseäsi, omaa sydäntäsi, ajatuksiasi

- näe ystäviäsi, pidä heihin yhteyttä

- maalaa oman olohuoneen seinälle taulu, iso taulu

 

xx Vilhelmiina