Ladataan...
VILHELMIINA H.

Elän musiikista. Musiikki elää minussa. Se saa aikaan todella voimakkaita tunteita, niin iloisia kuin surullisiakin. Se antaa voimaa, inspiraatiota, rohkeutta ja iloa, ihan kaikkea mahdollista.

Olen aina miettinyt, miten ne ihmiset, jotka eivät kuuntele musiikkia lainkaan tai kuuntelevat sitä todella harvoin, pärjäävät? Tai tietenkin pärjäävät, mutta mistä he löytävät sen musiikin tuoman ilon, rytmin ja kaiken muun ihanuuden elämäänsä? Ystäväpiirissäni on ihmisiä, jotka eivät kuuntele musiikkia juurikaan, joilla se ei kuulu päivittäiseen agendaan - minä taas nautin musiikista niin paljon, että en voi kun kummastella heitä. En elä päivääkään ilman musiikkia, musiikki soi kodissani heti ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla - se on ollut niin aina, varmasti tulee aina olemaankin. Kuitenkin, olemme kaikki erilaisia ja saamme nautinnot eri asioista, joten se on hyväksyttävä että kaikki eivät musiikista.

Halusin listata muutaman biisin, sillä bongasin musiikkipainotteisen haasteen ihanan Hey Girl -blogin Marikalta. Vähän kuitenkin muokkasin ja lisäsin kysymyksiä, mutta hei te, rohkeasti vaan kopioimaan ja tekemään tämä musahaaste perässä.

 

Mikä tai mitkä biisi(t)

saa sut miettimään aina kesää?

- daft punkin get lucky, håkan hellströmin valborg ​ja raappanan sateen ropinaa.

on sellainen, mikä laittaa sut laulattamaan?

- spice girlsien wannabe ​(tähän kohtaan käy oikeastaan kaikki maailman biisit, ei ihan kaikki, mutta melkein!).

saa sinut aina hymyilemään ja ajattelemaan rakkaitasi?

- ben e. kingin stand by me.

on aivan kammottava, mitä et kestä sitten yhtään?

- kaikki petri nygårdin biisit................. ei.

tulee olemaan häätanssibiisi(t)?

- ville valon olet mun kaikuluotain ​(samainen kappale saa mut aina itkemään, joten itkuvaroitus!).

tulee olemaan biisi, jonka haluat soivan omissa hautajaisissasi?

- coldplayn O ja frank sinatran my way.

​tulee olemaan biisi, jonka haluat soittaa omalle lapsellesi?

- anna puun (egotripin) mestaripiirros.

saa sut aina liikuttumaan?

- antti tuiskun yksinäinen, pink floydin wish you were here, coldplayn fix you, ed sheeranin heart's don't break around here, haloo helsinki!'n vapaus käteen jää, tom odellin another love, ​jeff buckleyn hallelujah ​ja red hot chili peppersien otherside.

saa sut tanssimaan?

- the weekndin i feel it coming.

on sun ''teemabiisi(t)''?

- pariisin kevään kuu katoaa.

 

Nautinnollista (musiikin täyteistä) viikonloppua,

​xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Nimittäin uusiin kenkiini. Näen nämä vaaleanpunaiset samettitennarit, söpöllä rusetilla varustettuna, vaaleanpunaisten linssien läpi. Nämä on ihanat. Ja niin mukavat jalassa. Olen ihastunut.

Popot oli vahinko-ostos, tai löytö, ruotsalaisesta supermarketista. Maksoi kaksikymppiä - ei siis paha lovi opiskelijabudjetilleni. Ja mikä onni että törmäsin näihin, ja löysin hyllystä vielä oman kokoiset, sillä en omista tällä hetkellä kuin yhdet ainoat tennarit, ne valkoiset luotto-converset. Olen kova käyttämään tennareita näin keväisin, ennen kuin on niin lämmin että kaduilla tarkenee astella ballerinoilla, joten ah ihanuutta, nyt pääsen söpöstelemään nämä jalassa.

On muuten superkivat vaaleiden farkkujen kanssa. Sovitin! Ja supersuperkivat culottes-housujen, hameiden tai mekkojen kanssa. Sovitin!

No, ei nämä ole ainoa ihastuksen kohde - olen ihastunut myös kaikkeen tähän valoisuuteen (täällä Lapissa aurinko nousee jo klo 3:30 ja laskee vasta klo 21 jälkeen) ja olenkin herännyt moneen kertaan aamuyöllä ihan tikkapirteänä. Myös kevään tuoksu on mitä huumaavin, etenkin meren tuoksahdukset. Aurinko, joka ruskettaa, tuo pisamia nenänvarteen ja on jo niin kesäinen. Tiet on sulia ja kohta pääsee jo metsäseikkailullekin lenkkareilla. Ja mitä vielä, olen ihastunut Anna Puun kappaleeseen Aika - onpa se ehkä minun tämän kevään the song.

​Kevät on ihanaa aikaa olla ihastunut.

Näihin vaaleanpunaisiin tunnelmiin,

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Olemme kuin olemmekin ihmisinä erilaisia ja sen takia meillä tavatkin eroavat toisistaan. Olemme tottuneet toimimaan tietynlaisesti, se on joko varhaisesta lapsuudesta opittua tai iskostunut meihin sitten myöhemmällä iällä. Ne tavat ovat ikäänkuin pinttyneet meihin, niitä on vaikea saada pois meistä - meillä on lähes mahdotonta muuttua ja alkaa toimimaan eritavalla kuin mihin olemme tottuneet. Voisiko sanoa, että olemme tapojemme orjia.

​Minulla tuli muutama (itseänikin välillä ärsyttävä) tapa mieleen - ne ovat silti osa minua ja se on vaan hyväksyttävä niin.

1. Ainainen kiire

​Vaikka ei olisikaan kiire mihinkään, olen tottunut niin syömään, kävelemään, kirjoittamaan kuin siivoamaankin kiirellä - tekemään oikeastaan kaikkea hirveällä kiireellä. Itseäni joskus ärsyttää se, kun en osaa kävellä luonnossakaan rauhallisesti, vaan jalkani hoputtavat eteenpäin vaikka siihen ei olisi tarve. Olisi ihana oppia kävelemään rauhassa, laiskotellen ja lömpsötellen.

​2. Musiikin kuuntelu

En esimerkiksi osaa lähteä lenkille ilman että kuuntelisin musiikkia. Kuuntelen sitä nappikuulokkeista myös kouluun tai kauppaan mentäessä - ihan aina. Okei, en silloin kun olen ystävieni seurassa - silloin kuulokkeet eivät ole päässäni. Kotona musiikkia tulee kuunneltua aamusta iltaan, ja kuuntelen mieluummin musiikkia kuin television ääniä.

3. Esineiden (liiankin) harkittu järjestys

Minulle on erityisen tarkkaa, miten, missä ja minkälaisessa asennossa tavarani ovat hyllyillä, lattialla tai seinällä. Tässä tulee esiin taas se esteettisyys -kortti, sillä olen todella esteettinen luonteeltani. Kotonani pitää olla hyvä fengshui.

4. Kiittäminen

''Kiitos'' -sana kuuluu repertuaariini, ja sitä tulee käytettyä alati. Myös tilanteissa, jossa ei välttämättä tarvitsisi. Olen myös kiittänyt vahingossa etukäteen - minua tultiin onnittelemaan lahjan kera ja ennenkuin onnittelija ehti edes sanoa mitään, suustani pääsi isoon ääneen ''kiitos''. Olisi ehkä pitänyt kiittää vasta onnittelulauseen jälkeen? Kyseinen tilanne oli koominen. Mutta se, että kiitos ei ole kirosana - sitä sanaa kannattaa viljellä ympäriinsä aina kun mahdollista.

5. Liika peilin edessä oleminen

Kaikki lähimmät ystäväni tietävät, kuinka tarkka olen pukeutumisestani ja kuinka kauan minulla saattaa peilaillessa kestää. Tiedän että tämä tapa ärsyttää (aina silloin tällöin) ystäviäni - ärsyttää se minuakin - mutta en voi sille mitään. Ilman peiliin katsomista en vaan voi lähteä ovesta ulos.

6. Kyttään muiden ostoksia

Kyllä. On liiankin mielenkiintoista seurata mitä muut ostoksilla olevat ihmiset sujauttavat kauppakoriinsa. Mielessäni sitten analysoin ihmisiä heidän ostamien ruokien tai tavaroiden perusteella. Parasta on seurata ostoksia viimeistään siinä kassalla.

7. Omissa maailmoissa eläminen

Saatan uppoutua omiin ajatuksiin, maailmoihin - yksin tai vahingossa myös silloin kun minulla on seuraa. Kotonani yksin ollessa etenkin uppoudun ajattelemaan maailmaa aivan liian syvällisesti. Viimeksi mm. pohdin sitä ajatusta, kun meitä ei ole enää täällä - mitä sen jälkeen kun olen muuttanut pois nykyisestä asunnostani, nykyiseltä paikkakunnalta tai kun en elä enään? ​Mitä jos en saa koskaan lasta, joka mahdollistaisi sen, että pala minua jatkaa elämistä tällä maapallolla lapseni kautta.

8. Laulaminen, missä ja milloin vain

Eipä sillä ole väliä, olenko yksin suihkussa tai kaupassa kymmenien ihmisten joukossa - lauleskelen menemään. Enkä voi tälle mitään, että päässäni pyörii satojen ellei tuhansien kappaleiden lyriikat. Sometimes can't handle this.

9. Lehtien lukeminen

Vieraillessa sukulaisien tai ystävien luona ja heti lehtipinon huomatessa, minusta tulee oikea lukutoukka - hyökkään ensimmäisenä lehtipinon ääreen ja alan plärätä lehtiä tajuamatta että hei, tulin toiselle kylään seurustelemaan heidän kanssaan enkä lukemaan niitä lehtiä.

10. Kauppareissut

Otan kauppakoriini päätyvän tuotteen aina niin takaa hyllyltä kuin mahdollista, en sitä etummaista - tiedän, että taakse laitetaan aina ne tuoreimmat tuotteet. Tämä tapa on muuten tarttunut äidiltäni, hän on tehnyt samaa niin kauan kun muistan.

11. Siivoaminen

Ette todella tiedä - ettekä todella ymmärrä, miksi - mutta pyyhin keittiön tasot monen monta kertaa päivässä. Aina, kun käyn keittiössä, pyyhkäisen tasot kerran ja katson ettei muruja tai likatahroja ole missään. Aivan turhamainen tapa, mielestäni. Ja mitä muuta siivoamiseen tulee, niin siivoan kotini ainakin kaksi kertaa viikossa, sillä en vain viihdy pölyn keskellä ja ihan yllätysvieraitakin ajatellen haluan että on puhdasta.

ps, paljastakaas omat pinttyneet tapanne!

xx Vilhelmiina

Ladataan...

Pages