Ladataan...
Villiviini


Tämä muusi on niiiiin parasta, että se ansaitsee tulla kuvatuksi kolmesta eri kulmasta.

En varmaan ole ainoa, joka kaipaa tässä kohtaa syksyä jotain lohdullista, yksinkertaista, lämmittävää ja pehmeää. Mulla on lohturuuista sellainen teoria, että parhaat niistä lämmittävät sisintä kahdella tavalla: konkreettisesti omalla lämmöllään ja henkisesti lempeiden makujensa avulla. 

Perunamuusi on aivan erinomainen lohturuoka, jos se on valmistettu oikein. Älä pelästy, se ei ole vaikeaa, mutta vaatii hieman enemmän rasvaa ja kermaa kuin niissä kouluruokaloiden paakkuisissa litkuissa oli. Äläkä edes mainitse minkään jauheseoksen nimeä samassa lauseessa perunamuusin kanssa! Tai kirjoita muusia kahdella s:llä. Vain yhden s:n sisältävä variantti on se oikea, hienostunut, arkisista raaka-aineistaan huolimatta juhlallinen ruoka.

Lohduttavan pehmeä perunamuusi (4 annosta)

tarvitset:

12 keskikokoista perunaa (jauhoisia)
2 dl kaurakermaa
margariinia (esim. sininen keiju)
vettä ja suolaa keittämiseen

lisukkeeksi esim. näitä mustapapupihvejä

1. Kuori ja pilko perunat (n. 8 lohkoa/peruna).

2. Laita perunat kattilaan ja kaada niiden päälle vettä sen verran, että ne juuri peittyvät.

3. Keitä hajoavan kypsiksi eli n. 20 minuuttia.

4. Kaada ylimääräinen vesi pois niin, että pohjalle jää vain pieni liru. Voit myös kaataa keitinveden talteen johonkin astiaan, jos haluat lisätä sitä myöhemmässä vaiheessa.

5. Survo perunat huolellisesti perunansurvimella. Kuopaise ja sekoita välillä, jotta pohjalle ei jää paakkuja. Tämä vaihe saattaa kuluttaa hetken aikaa ja käsivoimia, mutta se on sen arvoista.

6. Lisää kaurakerma. Jos haluat muusista ekstrakuohkeaa, voit tässä vaiheessa vielä sekoitella sitä vähän sähkövatkaimella. Älä kuitenkaan minkäänlaisessa hätätilanteessakaan käytä sauvasekoitinta. Jos sille tielle lähdet, olet kulkeva tuhoon.

7. Sekoita lämpimän muusin joukkoon vielä muutama margariininokare. Laita oman maun mukaan, mutta tämä ei musta ole se paikka, jossa kannattaisi säästellä. Jos on ollut tosi huono päivä, lisää vielä vähän rasvaa. Se sulaa ja piiloutuu perunan sekaan, kukaan ei huomaa <3

Ladataan...
Villiviini

Edellisen viidentoista vuoden ajan (eli niin kauan, kuin olen saanut päättää kampauksestani itse) hiustyylini on vaihdellut aika paljon. En ole koskaan värjännyt hiuksia, mutta pituus on ollut kaikkea vyötärölle ulottuvasta harjasta korvien yläpuolelle päättyvään siroon tukkaan asti. Kolme kertaa elämässäni olen ensin kasvattanut pitkät hiukset ja pätkäissyt ne sitten kerralla lyhyiksi: ensimmäisen kerran yläasteella, sitten lukion lopussa ja viimeksi viime viikolla. Vapaus, keveys ja uutudenviehätys on joka kerta huumaavaa. Kunpa tämän voisi tehdä joka kuukausi! Miltä se sitten tarkalleen tuntuu?

Tiistai 

Aamulla kun harjaan hiuksia, mietin että todennäköisesti harjaa ei nyt pitkään aikaan tarvita tämän päivän jälkeen. Menen töihin, yhdeksi päiväksi ala-asteelle, ja hipelöin välillä lettiä selässäni. Muutaman tunnin päästä sitä ei enää olisi.

Töiden jälkeen istun kampaajan tuoliin, enkä ehdi selittää hiushaaveistani juuri ollenkaan, kun kampaaja on jo tajunnut visioni ja pätkäissyt hiuksista kunnolla mittaa pois. Saksien kahina selässäni aiheuttaa kivaa kihelmöintiä. Kuivia ja vaalenneita haituvia pitää lakaista lattialta aika paljon. 

Jo alun raakaleikkaus tuntuu kevyeltä ja jännittävältä, mutta lopullinen, siistitty tulos on ihana! Hymy pyrkii kasvoille koko ajan, kun kävelen kotiin.

Keskiviikko

Nautin uusista hiuksista tosi paljon ja käyn tasaisin väliajoin ihailemassa niitä peilistä. Illalla menen joogaan ja kohtaan ongelman: miten saan hiukset pois naamalta, kun ne eivät yllä ponnarille? Kokoan etuhiukset hassulle pikku ponnarille pään päälle, mutta se tuntuu liian paljon päiväkotikampaukselta. Ensi kerralla pitää ehkä kokeilla vaan pinnejä.

Torstai

Menen ensimmäistä kertaa töihin uusilla hiuksillani, ja koen ammatti-identiteetin nousevan. Minua ei enää sekoiteta oppilaisiin, kun kampaukseni on samanlainen kuin 90 %:lla muista naisopettajista. Lisäksi se on tosi käytännöllinen kiireisissä aamuissa, kun ei tarvitse käyttää aikaa harjaamiseen, öljyämiseen ja eri kampausvaihtoehtojen pohdintaan.

Perjantai

Näen monia opiskelukavereita, ja kaikki kehuvat hiuksiani. Tuntuu kivalta paistatella kehuissa, antaa ihmisten vetää sormiaan hiusteni lävitse ja heilutella päätä niin, että latvat hipovat niskaa. Kaikki vaatteetkin näyttävät paremmilta ja ryhdikkäämmiltä päälläni. Pitäisi kehua itsekin muita ihmisiä useammin! Ja vaikka mitään ulkonäkömuutosta ei olisikaan tapahtunut. Pieni palvottavana oleminen on parasta.

Laua​ntai

Pesen uuden tukan toista kertaa, ja hämmästelen taas, miten nopeaa se on entiseen verrattuna. Hoitoaine vain mietityttää. Mihin sitä kuuluu laittaa, kun  hiukset tuntuvat olevan pelkkää latvaa? 

Maanantai

Menen taas töihin, ja kiitän sekä luojaa että kampaajaani näistä hiuksista. Tukkani on juuri sopivan taipuisa tähän hiusmalliin, joten se näyttää hyvältä vaikka en tekisikään sille aamulla juuri mitään. Ja jos jaksan tehdä (ehkä pari kertaa vuodessa), suoristamiseen tai kihartamiseen ei kauaa mene. Voin käydä aamulla salilla, pestä hiukset ja föönata ne hetkessä! Voin kävellä merenrannalla ja antaa tuulen oikein kunnolla tuivertaa! Voin liihotella tekemään mitä tahansa ja onnistua, koska mulla on niin kevyet hiukset!

Ladataan...
Villiviini

Rakkautta ja anarkiaa -festari tuntuu tulevan joka syksy yhtä yllättäen, mutta juuri sopivasti siihen aikaan, kun kaikki henkiset syysmyrskyt kaatuvat päälle, ja kaipaa pientä eskapismia hiljaisiin ja pehmeisiin leffasaleihin. Käytin eilisillan siihen, että valitsin viisi tämän vuoden kiinnostavinta elokuvaa  ja kun kolmen valitun jälkeen tajusin, että kaikki liittyvät LGBT-aiheeseen, päätin mennä sillä linjalla loppuun asti.

Tässä siis lyhyet kuvaukset näistä, jotka haluan ehdottomasti nähdä, pidemmät tekstit ja trailerit löytyvät otsikoiden takaa:

1. Girl (Belgia)

Lara kärsii dysforiasta ja haluaa korjata sukupuolensa tytöksi, mutta myös tanssia balettia. Transsukupuolisuus ravistelee konservatiivista ja binääristä tanssimaailmaa. 

2. The Happy Prince (Belgia, Iso-Britannia, Italia, Saksa)

Oscar Wilde joutui seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi vankilaan kahdeksi vuodeksi. Elokuva kuvaa Wilden kaksijakoista kohtelua tämän elinaikana: Wilde oli ylistetty ja suosittu kirjailija ja seurapiirihenkilö, mutta vankilatuomionsa jälkeen hyljeksitty ja syrjitty. Suosittelen muuten myös lukemaan Oscar Wilden Onnellinen prinssi -novellin, josta tämä leffa on saanut nimensä!

3. The Miseducation of Cameron Post (Yhdysvallat)

1990-luvulle sijoittuvassa elokuvassa teini-ikäinen Cameron joutuu "eheytymisleirille" pussailtuaan toisen tytön kanssa koulun tanssiaisissa. Pelottelevasta ja yksiäänisestä seksuaalikasvatuksesta huolimatta leirin nuoret pystyvät lyöttäytymään yhteen ja vastustamaan auktoriteetteja.

4. Rafiki (Alankomaat, Etelä-Afrikka, Kenia, Libanon, Norja, Ranska, Saksa)

Kenialaiset Kena ja Ziki rakastuvat toisiinsa, mutta joutuvat pitämään suhteensa salassa, koska ovat molemmat naisia. Paljonpuhuvaa on se, että leffan esittäminen kiellettiin Keniassa. Tällaiselle sivistymättömälle länsimaalaiselle elokuva antaa varmaan myös pienen tietoiskun siitä, millainen nyky-Kenia on yhteiskunnaltaan ja kulttuuriltaan.

5. Thelma (Norja, Ranska, Ruotsi, Tanska)

Elokuvassa kahden tytön välinen rakkaus yhdistyy fantasia- ja kauhuelementteihin. Uskonnollisesta perheestä tulevan tytön paineiden ja sisäisten ristiriitojen kuvaaminen on ehkä jo vähän kulutettu aihe, mutta yliluonnollisuus voi tuoda kokonaisuuteen raikkautta. Tätä en varmaan halua katsoa yksin, koska jo trailerin katsominen pelotti, mutta ehkä jonkun kanssa?

Pages