Voinko mennä ulos ilman rintsikoita?

Kerran kun olin ala-asteella, muutama tyttö supisi ja tuijotti mua käytävällä. Muistan että en ensin tajunnut miksi, mutta nopeasti ymmärsin: mun nännit näkyivät paidan alta. Olin 11-vuotias ja mun rintakehä oli vielä ihan litteä, enkä ollut koskaan ajatellut rintsikoiden käyttämistä. Sen jälkeen tulin kuitenkin asiasta tietoiseksi ja kasvavista rinnoista tuli asia, jota piti peitellä.

En kanna mitään kaunaa niitä tyttöjä kohtaan. Heidän käytöksensä kertoo musta vain siitä, miten nuorina naiset oppivat tarkkailemaan muiden tyttöjen pukeutumista ja arvostelemaan sitä. Vaikka Suomessa käydään yhdessä saunassa ja suhtaudutaan alastomuuteen luontevasti, vaatteiden alta erottuvia nännejä ei näy missään tai jos näkyy, sitä kommentoidaan arvottavaan sävyyn* sanomalehdessä.

Kaikkien nännikohujen ytimessä ovat naisten rinnat, miesten nänneistä kukaan ei välitä. Instagramissa ja muissa some-sovelluksissa, joissa pornon levittäminen on kiellettyä, kuva miehen paljaasta ylävartalosta sallitaan, mutta vastaava kuva naisen alastomasta kehosta poistetaan yleensä nopeasti.

Ymmärrän kyllä, ettei instagram halua toimia alustana eroottiselle kuvastolle, mutta säännössä ärsyttää se, että naisten rinnat ja nännit nähdään automaattisesti eroottisina. Esim. Iidan matkassa -blogin Iida kertoi muutama päivä sitten instastoorissaan tubulaarisista rinnoistaan, eli rintojen kehityshäiriöstä ja julkaisi myös ennen- ja jälkeen-kuvia leikkauksesta, joka hänelle oli tehty. Iidan täytyi ladata jotkin kuvat uudestaan, koska niissä näkyi sensuroimattomat tissit – täysin epäeroottisesti, leikkausarpia täynnä ja sairaalan kelmeässä valossa, mutta se oli silti instagramin säännöstön mukaan liikaa.

Silloin 11-vuotiaana aloin muistaakseni ensin käyttää urheiluliivejä muistuttavia toppeja paidan alla, vaikka en olisi vielä fyysisen kehityksen takia tarvinnut niitä. Yläasteella sain ensimmäiset rintsikat, äiti osti ne mulle ilman että sovitin niitä. Kaarituet painoivat kylkiä, mutta vähitellen totuin niihin, opettelin mittaamaan mun kuppikoon ja ostin itse sopivan kokoisia rintsikoita.

Tällä hetkellä, 23-vuotiaana, oon niin mukavuudenhaluinen, että yritän elää mahdollisimman hedonistisesti. Meikkaan vain sen verran kuin jaksan, joskus en ollenkaan, menen jumppatrikoissa luennolle, syön aamupaloja kahviloissa ja haaveilen siivoojan palkkaamisesta.

Jos mulla olisi pokkaa tehdä mitä tahansa, kuvaisin instaan samanlaisia tanssivideoita kuin Ulrikke Falch, pyytäisin ihmisiä livenä treffeille ja menisin kesällä ulos ilman rintsikoita.

Edellisen listan kaksi ensimmäistä asiaa vaatisi vain mun omaa uskallusta, koska en usko että saisin mitään suurta arvosteluryöppyä, jos vähän tanssisin kylppärissä. Vaikea kuvitella, että kukaan tuntematon myöskään hirveästi pahastuisi, jos pyytäisin sitä kahville. Kolmas juttu sen sijaan tuntuu siltä, että vaikka haluaisin, en pysty menemään pelkkä paita päällä ulos koska pelkään muiden ihmisten reaktioita niin paljon.

Kaikille ei tapahdu tätä yhtä paljon, mutta mä koen aina tasaisin väliajoin kadulla kävellessäni sitä, että joku huutelee tai viheltää mun perään, tai auto tööttää ja kuski katsoo mua pitkään, kun se ajaa mun ohi. Pukeutumisella ei voi estää seksuaalista häirintää (eikä sen ehkäisy muutenkaan ole uhrin vastuulla), mutta tietynlaiset vaatteet tuntuvat antavan siihen ”luvan”.

Kun mietin mitä laitan hellepäivänä päälle, mun pohdinnat muistuttavat välillä jonkinlaista kauhun tasapainoa. Jos laitan tän topin jossa on naruolkaimet ja sen lisäksi lyhyen hameen, näkyy tosi paljon paljasta pintaa. Pitäiskö valita mieluummin ne pitkät liehuvat housut. Voisin myös ottaa tän mekon, mutta siinä on aika syvä kaula-aukko. Ja sen alle pitäis laittaa sortsit, jos tuulee niin paljon että helma nousee…

Kuten se esimerkki supisevista tytöistä osoitti, naisten täytyy miettiä paljastavuuden ja peittävyyden välistä rajaa jo esiteini-iästä lähtien. Rintaliivit ovat tässä suhteessa outo vaatekappale. Rintsikoiden tarkoituksena on sekä tukea, korostaa että peittää rintoja. Niitä myydään seksikkäillä mainoksilla, jotka pursuavat pitsiä ja toppauksia, mutta kaikkein käytännöllisimpiä ovat silti nuden väriset ja mahdollisimman huomaamattomat rintsikat.

Mä en aio ryhtyä mihinkään liivien polttamiseen, koska tarvitsen rintsikoiden tukea etenkin urheillessa. Joskus haluaisin kuitenkin mennä ulos ilman, että tunnen jokaisella hengenvedolla kuminauhan venyvän mun rintakehän ympärillä. Haluaisin pitää sitä kivaa juhlamekkoa, jossa on avonainen selkä, ilman että mun täytyy käyttää silikonisia erikoisrintsikoita, jotka liimautuvat mun ihoon. Enkä jaksaisi käyttää jokaisen lämpimän päivän iltana aikaa siihen, että huuhtelen lavuaarissa rintaliivejä, jotka ovat läikikkäät hiestä.

Muutama vuosi sitten syntyneessä free the nipple -kampanjassa on musta ensisijaisesti kyse tästä. Liikkeen tarkoituksena ei ole se, että kaduilla voisi kulkea pelkissä pikkareissa tai että linnan juhliin tai kirkkoon voisi mennä bikineissä, vaan lisätä kehorauhaa.

Jos mulla on päällä paita ja housut tai hame, sen pitäisi olla ihan riittävä vaatetus esim. kaupassa käymiseen. Kenellekään ei myöskään pitäisi olla yllätys, että mulla, parikymppisellä naisella, on rinnat. Vaikka ne erottuisivat kankaan läpi selkeämmin kuin rintsikoiden kanssa, sen ei pitäisi olla syy reagoida toljottamalla tai huutelemalla.

Vaikka asiat eivät muuttuisi yhden kesän tai kampanjan aikana, mä uskon sellaisiin hitaisiin muutoksiin, joita voi nähdä vaikka parin vuosikymmenen kuluessa. Rintsikkatrendit ovat jo nyt liikkuneet siihen suuntaan, että toppaamattomat ja kaarituettomat liivit ovat koko ajan suositumpia, ja jos joku huomauttelee nännien näkymisestä, häntä voidaan paheksua enemmän kuin sitä huomauttelun kokijaa.

En ole päässyt tässä asiassa mihinkään ratkaisuun tai lopputulokseen. Välillä ajattelen, että nyt mä olen rohkea ja kävelen Liisankadun päästä päähän pelkkä toppi päällä, mutta en kuitenkaan saa sitä tehtyä. Eikä tässä oikeastaan mun rohkeudesta ole kyse, vaan siitä miten paljon siedän vastaantulijoiden erilaisia reaktioita.

Oon joka tapauksessa panostanut siihen, että mun käyttämät rintaliivit ovat laadukkaita ja mahdollisimman mukavia päällä. Kesällä käytän paidan alla bikinien yläosaa, koska uikkarikangasta on helpompi pestä kuin tavallista.

Ehkä vielä näen sen päivän, kun kukaan ei välitä siitä, oonko mä pukenut jotain paidan alle.

*Aamulehden uutisen otsikossa puhuttiin ilman rintsikoita juhlimisesta alun perin ”ikävänä ilmiönä”, mutta kohun jälkeen jutun sävyä muutettiin neutraalimmaksi.

<3 Maria

Voisit tykätä myös:

Kuukuppi ja 4 muuta asiaa, jotka helpottavat menkkoja

Miksi en usko detoxiin?

25 + 1 parasta feminismimeemiä

// Seuraa INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA //

puheenaiheet tasa-arvo uutiset-ja-yhteiskunta hyva-olo
Kommentit (10)
  1. Näinkin asian voi nähdä
    20.8.2020, 01:00

    Kaikkinainen häirintä on tietysti moukkamaista. Mutta monelle miehelle tai huom, nuorelle pojalle, rinnat ovat kaikkein seksikkäintä naisessa. Eläköön se nautintaoikeus, sitä ei meiltä kukaan voi viedä pois. Kun minä olin nuori ja herkässä teini-iässä, koin liian esillä olevat rinnat seksuaaliseksi häirinnäksi ihan vain siksi, että jäykistyin väärässä paikassa väärään aikaan. Esim uimarannalla.

    1. Kyllä mäkin tykkään rinnoista. Tämän postauksen ydinviesti ei ollut se, etteikö niitä saisi pitää seksuaalisina. Jatkuva seksuaalisen häirinnän (huutelun, viheltelyn, härskien eleiden) kokeminen vain on tosi raskasta, ja rintsikat ovat varsinkin helteellä epämukavia, joten olisi kiva voida mennä ulos ilman niitä. Nyt se ei kuitenkaan onnistu, koska seksuaalinen häirintä on jatkuvaa ja vähintään viikoittaista.

  2. Hei Maria!

    Erinomainen teksti! Ja kiitos myös muille kommentoijille hyvistä linkeistänne. Miehenä on tosiaan hävettävän helppoa unohtaa rintaliivien käyttöön tai käyttämättä jättämiseen liittyvät ongelmat. Pohdin kuvailemaasi ”kauhun tasapainoa” omassa elämässäni, ja ainoa ehkä etäisesti vastaava tilanne omassa pukeutumisessani on se, kun olen lenkillä kaatosateessa. Shortsini ja verkkarini imeytyvät läpimärkinä kiinni jalkoihini ja jalkoväliini, mikä näyttää… noh… kiusalliselta. Ei siis lähellekään mikään jokapäiväinen ongelma. Huoh, että pääsee helpolla.

    Kuten sanoit, toivottavasti jossain vaiheessa kukaan ei enää välittäisi, mitä paidan alle on tai ei ole laitettu. Minun on vielä työstettävä ajatusmaailmaani arjen tilanteissa, joissa on oltava lähellä naista, jonka nännit erottuvat paidan läpi. Koen kyseiset tilanteet kiusallisina vielä. En halua missään tapauksessa olla naisia ahdisteleva moukka, minkä takia stressaan aivan liikaa siitä, että näytänköhän juuri siltä vain katsoessani hänen suuntaan.

    1. Kiitos kommentista! Hauskaa jos teksti toi sulle uusia ajatuksia 🙂 En usko että vaikutat moukalta, jos et sano tai tee mitään epämiellyttävää, mutta hienoa että pystyt reflektoimaan sitä miten käyttäydyt tietyissä tilanteissa! Ja en voinut olla naurahtamatta tolle juoksulenkkiesimerkille 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *