Omien kulmien turisti

Jotenkin mä taas ajattelin, että mun Suomi-lomaan mahtuis Netflixiä, piirtelyä ja omia ajatuksia. Mut yhtäkkiä koko viikko olikin taas erittäin aikataulutettu; ensimmäiset päivät kaverien ja perheen näkemistä Helsingissä ja Tampereella, josta sitten Lahden kautta mökille juhannukseks.

Mutta tuntuipa taas oudolta olla Suomessa, edes hetken. Kaikki on samaan aikaan niin tuttua, mutta silti niin vierasta. Samaan aikaan oli jotenkin tosi kotoisa olo, mutta silti olin vieras ja se ulkopuolinen. Tällaisia nää reissut Suomeen nyt vaan ilmeisesti aina tulee olemaan.

Mutta edelleen mulla on päällimmäisenä se sama ajatus kun viime Suomen reissulla; aina vaan paremmin ja vähemmän dramaattisemmin huomaan että Suomi ei oo enää mun koti. Suomessa ei oo mitään vikaa (paitsi ehkä talven pimeys), mutta mä en vaan kuulu sinne enää. On ihan parasta käydä siellä ja nähdä ystäviä, käydä terasseilla ja pyöriä vanhoilla kotikulmilla, mut siihen se jää. Oon alkanut arvostaa Suomea paljon enemmän asuttuani muualla pari vuotta, mutta koti se ei enää mulle tule olemaan. Mä oon enää vaan se turisti, joka ennen asui siellä.

Kiitos Suomi. Kiitos ystävät. Kiitos juhannus ja 100 itikkaa jotka jätti jälkeen kutiavat nilkat. Kiitos Suomen kesäsää, joka oli yllättäen lähes kokonaan sateeton viikon verran. Me ei luultavasti nähdä toisiamme taas vuoteen, mut se on ihan ookoo. Mun elämä on nyt valtameren toisella puolen.

 

xx Vilma

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *