Avaus/avautumisraita

Teksti kirjoitettu eilen torstaina 23.7.2020

Heräsin aamulla epätavallisen aikasin klo: 9:00, vaikka olin pistänyt pään tyynyyn vasta joskus kahden aikaan aamuyöstä. Huomasin saman tien silmät avattuani, että mielentila ei ollut ihan sitä timanttisinta. Noh katsoin ulos ikkunasta ja tajusin osaksi mistä se johtuu. Matalapaine. Se vetää mun mielen monesti todella matalaksi. Jostain syystä viime vuosina oon huomannut sen vaikutuksen vielä vahvemmin, kuin aikaisemmin. Matalapaineisella säällä sitä rupee myös miettimään jostain syystä aika diippejä juttuja. Mut ennenku avaan näitä torstai aamun mietteitä lisää, kerron vähän mun tämänhetkisestä elämäntilanteesta.

Muutin pian kaksi kuukautta sitten legendaarisena lähiönä tunnetusta Helsingin Roihuvuoresta, Pohjois-Savon sydämeen Kuopioon. Se miten tämä tapahtui, on osittain kuluneen Korona kevään ansiota, mutta pääosin mun omaa impulsiivisuutta. Kun muutin Roihuvuoreen, alusta asti tuntui siltä, että mitä hittoa mä täällä teen, olen taas lähtöpisteessä.

Oon syntynyt Vantaan Korsossa ja sen jälkeen asunut suurimman osan elämästäni ympäri Vantaata ja pääkaupunkiseutua, semmosissa semi-lähiöissä. Tästä huolimatta, en ole koskaan viihtynyt Vantaalla tai pääkaupunkiseudulla. Mun suurin haave on aina ollut päästä pois sieltä ja mun isoimmissa unelmissa mun tulevassa kotipaikassa on siintänyt hohtavan valkeat vuoret ja upeaa luontoa sekä vesistöä ympärillä.

No tää haave alkoi siitä, kun 2010 lennettiin Alppien yli ja näin ekaa kertaa ne hohtavan valkeat vuoret lentokoneen ikkunasta. Tulee vieläkin kylmät väreet sitä miettiessä. Se näky oli kun paratiisi, kun vertaa millaista maisemaa on tottunut näkemään Vantaalla. Nykyään oon tajunnut vielä selkeämmin kuinka paljon ympäristö vaikuttaa onnellisuuteen. Sain tilaisuuden lähteä toteuttamaan tätä unelmaa ja pois muuttoa pääkaupunkiseudulta keväällä 2017, kun löysin työpaikan Norjan Kristiansandista Facebookin kautta. Norja on tunnetusti vuorien ja vuonojen luvattu maa, joten olin super innoissani saadessani mahdollisuuden työskennellä siellä.

Norjaan lähtö tapahtui pitkälti yhtä lennokkaasti ja yllättäen, kuin tämä Kuopioon muutto. Norjassa olin käynyt aikaisemmin, kun äitini asui siellä vuoden verran, joten tiesin maasta vähän etukäteen. Norjan kieli kuulosti alusta alkaen korvaani hyvältä, sen ollessa osa skandinaavisia kieliä. Olenhan ala-asteelta asti opiskellut ruotsia ja pakollisten kurssien lisäksi, myös kaikki mahdolliset vapaaehtoiset kurssit. Jostain syystä ruotsin kielessä on jotain tuttua ja tulee kotoisa olo kun sitä kuulee. Tässä on juuri iso syy, miksi en ole esimerkiksi Itävaltaan päätynyt asumaan, kun siellä puhutaan pääosin saksaa ja vihaan sitä kieltä. En tiedä miksi, mutta se on vaan aina särähtänyt korvaani pahasti.

No joka tapauksessa. En sitten asunut Norjassa kauaa, sillä minulla oli Tradenomi opinnot samaan aikaan kesken Suomessa, ja opiskelu osoittautui mahdottomaksi siinä kohtaa Norjasta käsin. Samalla huomasin, että tietyt asiat norjalaisessa elämänmenossa alkoi ärsyttää, ja tietty ”lintukoto” fiilis oli vahvasti läsnä ainakin Kristiansandissa, missä asuin. Jollain tapaa tuntui, että meininki siellä oli jämähtänyttä, konservatiivista ja kuulin, että Kristiansandissa oli asunut aikanaan paljon vahvasti uskovaista väkeä. Sen kyllä aisti kaupungin hengessä edelleen. Lähtisin silti koska vaan uudelleen Norjaan, en kuitenkaan välttämättä samaan kaupunkiin. Pohjois-Norja on edelleen bucket listalla.

Tänä aamuna kun heräsin ja aloin miettiä näitä asioita, tajusin, että Saaristokaupunki, jossa asun tällä hetkellä Kuopiossa on monella tapaa saman tyylinen (uskonnollista fibaa lukuunottamatta). Täällä Kuopiossa ja Norjassa on vain se ero, että Norjassa ihmiset on kasvaneet siihen ja se on heille normi öljynporauksesta tulleesta vaurastumisesta lähtien. Siihen tietysti kuuluu, että omistetaan isot talot ja on veneet ja systeemit viimisen päälle (Norjassa itseasiassa vene on melkeinpä tärkeämpi omistaa kuin auto). Täällä se näyttäytyy siinä mielessä eri tavalla, että varakkaat ihmiset ovat vasta kerääntyneet tälle melko uudelle asuinalueelle. Näin ollen heidän lapsensa ovat vasta niitä, jotka syntyy tähän autuaaseen lintukotoon. On kuitenkin hauska huomata, kuinka paljon yhtäläisyyksiä näistä paikoista löytyy ja en olisi ikinä uskonut, että voisin verrata Kuopiota norjalaiseen elämänmenoon mutta jotain samaa näis on!

Tässä pari kuvaa, joista voi ehkä vähän vertailla näitä yhtäläisyyksiä:

Kristiansandin asukkaiden venelaitureita ja taloja rannalla
Maisemaa Kuopion Saaristokaupungista

Pitemmittä puheitta, välillä tälläselle Vantaan kasvatille tuntuu, että on vähän eksyksissä näissä lintukodoissa. Silti en vaihtais näitä maisemia tällä hetkellä mihinkään <3 Täällä mun on vapaampi hengittää. Peace and love.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *