Ladataan...
Vinkkipankki

Tervehdys Vinkkipankin kantikset ja uudet asiakkaat. Ajattelin aloittaa uuden kirjavinkkiosion, pääkohteenani keittokirjat! Olen nimittäin armoton ruokakuvien fani ja rakastan kaikenlaisia ruokaan liittyviä tarinoita. Niinpä keittokirjoja ajautuu hyllyyni aika-ajoin, joten kerronpa niistäkin teille. Itse olen ostanut useimmat keittokirjani täysin ensifiiliksen mukaan, sillä kaupassa ei pahemmin sen pidemmälle ehdi tai pysty kirjoihin syventymään, sitten joutuu kotona lukiessa toteamaan jos reseptiikka ei oikein toimikaan, tai kauniit kuvat osoittautuvat ainoaksi järkeväksi sisällöksi. Vinkkieni ansiosta toivottavasti sinä lukijani voit hutiostokset välttää. :)

Viimeisin hankintani on Ysibaarin reseptien saloihin paneutuva Pollo Limonello! Ensinnäkin pitää kehua kaunista kantta, joka kirjakaupassa oikein kutsui luokseen! Keltainen on nyt jotenkin hiipinyt jokapuolelta vastaan. Kevään trendivärinä se on kyllä piristävä ja yllättävän toimivakin monessa yhteydessä! Niin se myös toimii Ysibaarin suosituimman pasta-annoksen Pollo Limonellon tunnusvärinä. Kyseinen pasta on komeillut myös omissa ruokakuiteissani useampaan otteeseen Ysibaarissa vierailtuani. Kuulemma sitä on valmistettukin vuosien saatossa 100 000 annosta. Huh huh, täytyypä ottaa haaste vastaan ja kokeilla hittipastaa tällä kertaa itse.

Testattuani Pollo Limonellon ja toisen klassikon Kanakorianterin tekoa täytyy sanoa, että resepteillä onnistuu. Ihan vasta alkajalle voi mausteiden määrä ja mututuntumalla kirjoitetut paistoajat tuntua haastavalta, mutta itse sain onnistumaan molemmat annokset kivasti. Sain jopa pastaan sen kuuluisan keltaisen, mikä aikaisemmilla Pollo Limonello resepteillä ei ole onnistunut. Tosin lisäsin hiukan kurkuman määrää, sillä se on vahvin värintuoja ruuassa. Kanakorianterin reseptin kohdalla hieman järkytyin annoksen kalorimäärästä. Sillä sitä Ysissä syödessämme olemme usein vitsailleet että tämä nuudeli on varmaan keitetty rasvassa ja niin se lähes onkin! Ainakin hyvin öljyisän kastikkeen on tarkoitus imeytyä nuudeliin ja lisukkeisiin täysin ennen kuin ruuan saa ottaa liedeltä! Ei ehkä tätä sitten kuitenkaan joka ilta nautita, mutta herkuttelupäiviin super jees!

Pieniä huomatuksia kirja kuitenkin saa. Teksti on kivasti kirjoitettu ja siksi juuri harmittaa, että oikolukua ei vissiin ole tehty. En ole mikään suomenkielen supernero, mutta tällaisen tavallisenkin kielenkuluttujan silmään osuvat kirjoitusvirheet ja joissain teksteissä sama asia kerrotaan kahdesti samalla sivulla. Lisäksi kirjan alussa julistetaan, että kaikki reseptit on tehty neljälle, mutta itse sain kyllä 6 reilua annosta aikaiseksi ainemäärillä. Myös lukijan on huomioitava seikka, että annoksen koristeluun tarvittavat ainekset lukevat vain reseptin tekstiosassa, eikä niitä ole nostettu ruoka-aineluetteloon. Tämä on siinä mielessä hankalaa (vaikkei varsinainen virhe), kun kiireessä otan yleensä vain ruoka-aineluettelosta kuvan puhelimella lähtiessäni kauppaan ja sitten saattaa jäädä joku hyvin olennainen ainesosa ostamatta, kun se on reseptissa merkitty “koristeluun”. Esimerkiksi kanakorianteri maistuisi hyvinkin erilaiselta ilman korianteria, sesaminsiemeniä ja sitruunaa.

Kehuja haluan kyllä erityisesti kuitenkin antaa kirjan kivasta tunnelmasta ja Enni Koistisen kauniista taitosta. Lisäksi valokuvaaja Heidi Strengell on mielestäni vanginnut hyvin Ysibaarin semieurooppalaisen tunnelman. Loppujen lopuksi siis erittäin kelpo kirja, jos on Ysissä tullut muutenkin vierailtua. Tämän aion kokata läpi!

Pollo Limonello

Makuja Ysibaarin keittiöstä

Christer Lindgren ja Heidi Strengell

2013, Kustantaja: Mestarien pöytä Lindgren & Co Oy/ Vihreä Pöytä Helsinki

 

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Streat Helsinki tapahtumana kiinnitti mielenkiintoni heti kun facebookissa viesti tapahtumasta alkoi leviämään. Katuruokafestarit JES! Mikä olisikaan hauskempaa kuin itse rakentaa päivän menu eri kojuista ostetuilla katuruokaherkuilla ja hengata kavereiden kanssa sitten niitä syöden ja Basso radion livelähetystä kuunnellen. Voiko mikään mennä tässä combossa pieleen? No ei voi jos Pekka Pouta vielä lupaa kevättä tapahtumapäivälle.

Tämän takuuvarman yhdistelmän oli keksinyt myös aika moni muukin, sillä kun lauantaina mestoille päästiin oli Torikorttelien kujilla melkoinen kuhina. Jokainen koju houkutteli tuoksullaan ja jokaiseen oli monen metrin jono. Selkeästi Helsingissä fiilistellään ruokaa. Paikalla oli kaikenikäistä ja näköistä porukkaa. Ruokatarjonta oli myös moninaista. Makuja oli tuotu maakunnista ja jopa ulkomailta. Tunnelma oli aikamoinen.

 

 

Ainoa sääli kävijälle oli ihmismäärän paljous. Saattoi olla, että ensimmäistä kertaa järjestettävään tapahtumaan ei oltu uskottu tulevan näin paljon väkeä ja monessa pisteessä oli jo kolmelta lappu luukulla. Alkuperäinen monen annoksen keräys ja niistä menun kasaus ei täysin onnistunut, sillä jaksoimme lopulta jonottaa vain yhteen. Onneksi päädyimme todella hyvän kojun valintaan. Social Food Street niminen piste tarjoili Masterchef voittajan Mika Tuomosen johdolla herkullisia burgereita ja hot dogeja. Nappasin listalta itselleni haukihodarin ja chorizomakkaraburgerin testiin. Oli muuten ylipäätään aika hyvä paikka tuollaiselle cateringia normaalisti tekevälle yritykselle tuoda itseään esiin. Leivistä voiton vei ehdottomasti haukihodari raikkauden ja kauneutensa ansiosta, vaikkei chorizokaan missään nimessä huono ollut. Vitsikästä oli myös kuinka omat kynteni matchasivat hyvin hodarin tillimajoneesiin! Katsokaa vaikka!

Toivon, että tämä tapahtuma pidettäisiin uudestaan jo mahdollisimman pian, niin pääsisi maistelemaan vielä vähän useampaa herkkua. Lisäksi aion ensi kerralla ryhdistäytyä ja osallistua useampaan Streat Helsingin päätapahtuman ohella järjetettyihin seminaareihin ja ruokabileisiin. Kevät tuli kyllä tällä tapahtumalla avattua vai eikö olekin keväistä se kun voi Tuomiokirkon portailla syödä lounasta! Aurinkolasit pitää muistaa nyt lisätä laukkuni perusvalikoimaan ;)

  http://www.socialfood.fi/ http://streathelsinki.com/ http://www.torikorttelit.fi/fi/

Ladataan...
Vinkkipankki

Parasta viikonloppuaamuissa on pitkät ja hartaat aamiaiset. Vähän myöhemmin kun yleensä tuppaan heräämään, aamiaiset tapaavat vaihtumaan brunsseiksi. Brunsseissa taas parasta on herkuttelu ja suuri valikoima suuhunpantavaa ja tietysti hyvä seura.
Helsingissä tarjoillaan nykyään jos jonkinlaista brunssia, mutta tällä kertaa halusin nostaa yhden klassikon Vinkkipankkiin. Moko kahvila on tarjoillut jo pitkään herkullista lauantaibrunssiaan ja usein pöytäkin on ollut fiksua varata jo hyvissä ajoin. Nyt Punavuoren Moko on saanut sisaren Sörnäisiin ja pöytiäkin on siis vähän enemmän brunssilaisille. Itse vierailin viikonloppuna ensi kerran Sörnäisten pisteessä ja tuttu Moko fiilis oli saatu sinnekin kivasti istumaan. Normi brunssin hinta oli 15,90, mutta itse tartuin tarjoukseen, jossa perushinnan päälle sain kahdella eurolla smoothien. Nappasin kylmäkaapista makutestiin puolukka-kookos smoothien, joka oli kyllä oikein pirtsakka aloitus lauantailleni.

Pöytämme sijaitsi ihanasti ison loft-ikkunan vieressä ja pöydällä oli vaasissa neilikoita kevään kunniaksi. Heitin serkkuni kanssa tavarat siihen ja lähdimme täyttämään tyhjyyttään huutavia lautasiamme. Ensi vaikutelma brunssibuffetpöydän luona oli kaksijakoinen: toisaalta kaikki oli kauniisti laitettua, mutta valinnanvaraa tuntui olevan jotenkin vähän. Liekö aika kullanut muistot edellisestä Moko kerrasta? No, saimme kuitenkin tietysti lautaset täyteen ja ilokseni pidin jokaisesta lajikkeesta. Joskus brunssinkin kohdalla on hyvä luottaa laatuun, ei määrään. Lempparikseni osoittautui Jerusalemin salaatti, jonka punajuuri oli värjännyt super kauniiksi. Lisäksi olen armoton croissanttifani, joten voitaikinaa upposi sopivasti suuhuni. Croissantin kaveriksi Moko oli itse tehtaillut kahta marmeladia: appelsiinin ja vadelman makuja. Appelsiinimarmeladi on oman jääkaappini klassikko, joten en hirveästi lämmennyt sen uudesta mausteesta kanelista. Se jotenkin taittoi sitä makeaa raikkautta, joka on juuri tämän syntisen tuotteen idea. Vadelman kanssa ei oltu sen kummemmin kikkailtu, joten se kyllä maistui! Moko on kahvilana todella kaunis ja ihasteltavaa riittää. Myymälän puolelta löytyy jos jonkinmoista öljyä ja saippuaa kauniista purkeista. Täältä siis gourmetkavereille lahjashoppailut! Tila on myös ihastuttava vanha tehdashalli. Suuret on ikkunat ja näkymä Suvilahteen.
Moko on mielestäni hyvä perusbrunssi joka kannattaa käydä testaamassa. Palvelu on lempeää ja niin on olokin salaatti- ja voisarvisantsien jälkeenkin!

 

Lauantaisin
1. kattaus klo 10.-11.30
2. kattaus klo 12.-13.30

www.moko.fi

Ladataan...
Vinkkipankki

Merihaka, tuo kerrostalokolossi, kätkee taakseen Helsingin ehdottoman timantin. Kulttuurisauna on jotain minkä takia mielestäni on ihanaa asua juuri Helsingissä! Jos et ole vielä kerennyt tässä keitaassa vierailemaan suosittelen menemään vaikka heti tänään yksin tai kaverin kanssa. Suuria ryhmiä ei mielellään oteta sisään sillä Kultturisaunan ideologiaan kuuluu hiljentyminen ja rentoutuminen ja tähän ei kovaa puheensorinaa kaivata.

Kulttuurisaunaan on hyvä mennä nimenomaan tyhjentämään päätä. Itselläni ainakin tulee kiireisen arjen takia stressiylikuormittumia mielensopukoihin aina aika ajoin. Tiedättekö niitä päiviä, kun jokainen maailman asia tuntuu ärsyttävän aivan kohtuuttomasti? Tähän paras lääke on käynti Kulttuurisaunassa ja sen jälkeen pitkät hyvät yöunet. Kulttuurisaunassa on lähinnä kolme eri toimintoa minkä kanssa saa palloilla iltaisin neljästä yhdeksään, niin kauan kun itsestä tuntuu.  Ovet menevät kiinni jo kahdeksalta, mutta sisällä olivat saavat nauttia vielä tunnin sen jälkeen. Nämä kolme avainta onneen ovat saunominen, avanto ja oleminen (luit oikein: pelkkä oleminen). Sauna on arkkitehti Tuomas Toivosen ansiosta arkkitehtoonisesti täydellinen. Kaikki on hyvin minimalistista ja selkeää. Mikään ei ärsytä silmiä tai mieltä. Kassalta saa mukaansa avaimen kaappiin, sekä sympaattisen Kultturisauna-kirjaillun pefletin.

Nene Tseboin ja Tuomas Toivosen suunnittelema ja pyörittämä Kulttuurisauna jatkaa Helsinkiläistä korttelisaunojen perinnettä, mutta sopivasti nykypäivän maustein höystettynä. Saunan miljöö on hyvin askeettinen, on keskitytty olennaiseen ja peruselementteihin. Saunassa on pehmeät löylyt ja ikkuna Kruunuhakaan päin. Oleskeluhuoneessa voi nauttia vettä emalimukeista takkatulen napsuessa ja katsella merta. Itse osuin aivan mielettömän sinisen hetken aikaan saunalle ja silmä todella lepäsi ulapalla. Rakennuksen keskellä on pieni sisäpiha, minkä keskellä kasvaa kaunis koivu. Pihalta pääsee myös käymään meressä. Itsekin voitin pelkoni ja dippasin itseni kuusi asteisessa vedessä. Ja Ah, miten hyvä olo siitä tulikaan ja todella pintaverenkiertoni vilkaistui! Oleskelutilaan voi tilata toki muutakin kuin vettä. Menu jatkaa hyvin minimalista linjaa. Tarjolla hiukopalana kananmuna ja kylkeen pullo ykkösolutta tai kahvi/tee osastoa, mutta muuta ei oikeastaan siinä raukeassa olotilassa kaivannutkaan.

Kulttuurisauna on todellinen helmi.

http://www.kulttuurisauna.fi/

Auki ke-su 16-20

 

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Noin puolitoista vuotta sitten Töölön tunnelmallisella Museokadulla vietettiin avajaisia. Maailman sympaattisin pariskunta oli juuri avannut oman kahvilan, sillä rakkaus kahvia ja kirjoja kohtaan piti saada jakaa muillekkin. Kun The Exhibitionists kahvilaan astuu sisään, raskas työpäivä unohtuu hetkessä. Palvelu on niin ystävällistä, että tuntuu kuin tarjoilijan tuntisi paremminkin – ihan kuin kaverin luokse menisi kylään.

Paikan sisustus on hurmaava. Paljon pieniä yksityiskohtia, joita voi bongailla koko käynnin ajan. Vesilasipinoja vartioi pieni robotti ja kirjahyllyllä on kaunis sardiinipurkki ihanien kahvipöytäkirjojen välissä.

Tilaan ystäväni kanssa cappucinot brieleivän kera. Tarjoilija kehuu leipää kahvilan klassikoksi, joten makunystyrät innostuvat entisestään! Hyvä leipä onkin. Täydellinen tumma saaristolaisleipä petaa brien, omenan ja rucolan taivaallisen yhdistelmän. Salaisena aseenaan leivässä on ripaus dijon-sinappia. Nam, sanon minä ja niin myös ystäväni myhäilee leivän ainutlaatuisuutta.

Kirjahyllyiltä löytyy paljon kirjoja luettavaksi, jopa japaniksi löytyy useampi kirja. Lisäksi kiinnostavia taidelehtiä on selailtavina. Täällä viihtyisi vähän pidempääkin. Harmi vain, että kahvila menee jo seiskan pintaan kiinni, niin saamme mekin sitten pikkuhiljaa siirtyä muihin maisemiin.

Pitänee tulla kokeilemaan viikonloppubrunssia joku kerta! Brunssia tarjoillaan kuulemma sekä lauantai, että sunnuntai aina klo 11.00 lähtien.

The Exhibitionists

Museokatu 28, Töölö, Helsinki

Auki:

ke-pe 10-19

la-su 11- 17

https://www.facebook.com/theexhibitionists.fi

Pages