Ladataan...
Vinkkipankki

Vinkkipankkiirin lempiviikonloppu vuodesta on taas käsillä, nimittäin DocPoint festivaalit ovat taas täällä! DocPoint on hieno mahdollisuus laajentaa tietoisuuttaan maailmasta, nimittäin siellä tarjotaan kiteytytetysti 165:n dokumentaristin tutkimusmatka omiin aiheisiinsa. Miten muuten kuin dokumentin kautta pääsee käsiksi nopeassa ajassa aiheeseen, jota on voitu dokumenttia varten tutkia monia vuosia. Eikö olekin siistiä?

Tänään tiistaina käynnistyvä DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali valtaa pääkaupungin elokuvateatterit jo 14. kerran.
Kuusipäiväinen festivaali tarjoaa elokuvien lisäksi ajankohtaisia keskusteluja, joissa puidaan yksilönvapautta ja tietoturvaa, eläinten oikeuksia ja Venäjää. Ajankohtaisia teemoja on siis  todellakin tarjolla.
Docpointissa on mahdollisuus päästä kiinni viime vuoden uutisissa alituiseen pomppiviin aiheisiin, vaikka ei olisi halunnut niilllä lehtien sivuilta vaivata päätään. Esimerkiksi Talvivaaran miehet elokuva kertoo Talvivaaran kaivoksen surullisista käänteistä ja Children 404 homojen oikeuksista Venäjällä. Children 404 on must-see senkin takia, että asiaa tarkastellaan nuorten vasta aikuisiksi kasvavien näkökulmasta. Elokuvan materiaalihankinta toteutettiin netissä aiheen arkaluontoisuuden takia.

Yksi kiinnostava dokumentti, joka sai jo ensi-iltansa Rakkautta ja Anarkiaa festareilla on Anneli Auerin syytössopasta kertova Ulvilan Murhamysteeri. Kävin itse katsomassa elokuvan R&A:ssa ja täytyy kyllä sanoa, että pätkä pisti Vinkkipankkiirin hämilleen. Olin seurannut tapausta suht aktiivisesti sen suuren medianäkyvyyden takia ja rakentanut mieleeni kuvan sairaasta naisesta, mutta dokumentin jälkeen en ollutkaan enää varma tästä mielikuvasta. Onko Anneli oikeasti hirviö vai median kynsiin ja poliisin toiminnan töppäilyjen kohteeksi joutunut äiti? Elokuvassa tapahtumat kerrottiin sen suuremmin niitä ruotimatta, toki puheenvuoroja tasaisesti antaen, sekä poliisin edustajille, että syytetylle ja tämä kerronta malli pisti ajattelemaan asiaa uudelta kannalta. Totuutta on vaikea tietää, mutta nähdäkseen median keltaisten kauhuotsikoiden taakse suosittelen ehdottomasti Ulvilan Murhamysteerin katsomista. 
Rikoksia on monenlaisia ja Ulvilan jutusta ääripäähän mennään Beltracchi – Art of Forgery -dokumentissa, jossa tarkkaillaan huippumaalarin elämää. Tämä Beltracchi ei maalaamaan canvakselle omia tunnontuskiaan vaan on erikoistunut replikointiin eli väärentämiseen. Hän on alansa huippu ja pystyy uusiksi tallentamaan kankaalle, jopa pikkutarkkana tunnelmanvangitsijana tunnetun Rembrantin teokset. Tämä tekijä edustaa siis rikollisuuden haute couturea. Erittäin mielenkiintoinen aihe! 

Eräs traileri DocPointin laajan tarjonnan joukossa sai minut kiinnostumaan sen humoristisella otteella melko eriskummalliseen aiheeseen. Nimittäin elokuva, In the Basement, joka kertoo tavallisten ihmisten oudoista ja hassuistakin salaisuuksista, joita he varjelevat kellareissaan. Trailerissa vilahtaa mm. täytettyjen eläimien keräilijä, jonka kellari pursuaa toinen toistaan spesiaaleimpia taxidermia-aarteita ja keskieurooppalainen hyvinkin harmaan tavallinen pariskunta, jonka kellari on valjastettu seksifantasioiden toteutukselle. On elokuvassa muitakin kellarisalaisuuksia ja uskon että välillä saa nauraa herkeämättä ja välillä saa kiemurrella katsojana tuskissaan kun ei tiedä kuinka asiaan suhtautuisi. Ihanaa kun elokuvantekijä pistää itsensä ja katsojat likoon.

Tässä siis Vinkkipankin Docpoint- tärpit trailereineen ja nippelitietoineen TOP 5:
1. Talvivaaran miehet (ohj. Markku Heikkinen)
Tiesitkö, että kaivoksen rakentaminen maksoi 560miljoonaa euroa.

 
2. Children 404 (ohj.:Askold Kurov, Pavel Loparev)
Tiesitkö, että elokuva sensuroitiin Venäjällä, niin se piti jakaa jakaa paikallisille Delai Film - dokumenttifestivaaleilla yleisölle muistitikuilla

3. Ulvilan Murhamysteeri (ohj. Pekka Lehto)
Tiesitkö, että Anneli Auerin hyväksikäyttö-syytöksiin johtanut pornovideo päätyi median tietoisuuteen varmana todistusaineistona, ennen kuin asiaa oli loppuun asti tutkittu. 4.Beltracchi – Art of Forgery (ohj. Arne Birkenstock)
Tiesitkö, että Beltracci on väärennystaidolloillaan hankkinut rutkasti rahaa taidehuutokaupoissa ja aina edes taidetutkijat eivät erota hänen töitään alkuperäisistä. 5.In The Basement(ohj. Ulrich Seidl) 

Tiedätkö mitä naapurillasi on kellarissa? :)

 

Kuvat: Docpoint press

Ladataan...
Vinkkipankki

Vierasvinkkari-sarja saa nyt jatkoa! Tällä kertaa Vinkkipankkiirin vieraana vinkkejään jakaa viihdetaiteiljaksi itseään tituleeraava Teemu Keisteri.

Teemu Keisteri askeltaa taiteen maaperällä saman aikasesti moneen suuntaan. Hän tekee Ukkeli -sarjakuvahahmoaan, videotaidetta, esiintyy Youtubessa eri performanssihahmoissaan, sekä vetää klubit täyteen milloin omallaan nimellään ja  milloin kätkeytyneenä Windows mies -hahmon taakse. Teemu itse sanoo seikkailevansa naivismin, ite-taiteen, kylähulluuden ja kaupunkilaisen kuvataiteilijan välimaastossa. Teemu on hahmona ilahduttava, kun hänet tapaa ainakin Vinkkipankkiirin suupielet nousevat ylöspäin, vaikka kuinka kurja päivä olisi ollut takana. Todella välitön ja mukava ihminen.

Teemun ukkelitaitessa tunnuslauseita ovat "Why Not" ja "No Rules". Nämä iskulauseet sopivat kuin nakutettu vähän ravistelemaan ujoja suomalaisia. Teemu kertoo, että pyrkii itse elämään ytimekkäiden elämänohjeittensa mukaan ja tekemään taidetta samalla asenteella. Ei kannata pelätä epäonnistumista, vaan rohkeasti yrittää. Why not, nimenomaan! Teemun mielestä onkin tärkeää olla rehellinen itselleen ja taitelleen, niin että taide voi tulla suoraan itsestä ulos sen suurempia seunsuroimatta.

Two men and icehole (long version) from teemu keisteri on Vimeo.

Paljon Teemulla onkin meneillään. Tällä hetkellä hän työstää Mesenaatti.me -joukkorahoitussivun rahoittamana "Ukkeli goes Japan" -Japanin kiertuettaan. Luvassa ainakin kokonainen vaatemallisto Japanin markkinoille. Lisäksi näyttelyä pukkaa ja Keisterin Ukkeleita pääseekin fiilistelemään heti tällä viikolla, sillä torstaina vietetään Kalliossa Kaarlenkadulla Galleria Kalleriassa Ukkeli näyttelyn avajaisia klo 19 eteenpäin. Teemu kertoo myös pienenä ennakkopaljastuksena, että avajasissa nähdään ensiesitys hänestä tehdystä dokumentista. Dokumenttiryhmä on seurannut Teemun elämää yli puoli vuotta.

Mistä sitten näin räiskyvä taiteilija sitten inspiraationsa töihin? Teemu ei ole mikään aamuvirkku, vaan ennemminkin yöeläjä ja maalaa välillä taulujaankin öisin otsalampun valossa. Hänelle tärkeää ovat innoittavat kaverit ja heidän työnsä inspiroivat aina. Teemu seikkailee myös paljon googlessa ja päätyy mitä erikoisempien aiheiden äärelle. Myös kulttielokuvat 70-90-luvuilta inspiroivat. Alppilassa tyttöystävänsä kanssa elävä Teemu kaipaa myös säännöllisesti luontoon ja kokee sen puhdistavana. Hyviä ideoita kumpuaa avantouinnin jälkimainingeissa ja välillä bodatessakin. Kodin Teemu haluaa pitää siistinä, mutta on rakentanut itselleen "Pelle Hermanni - Megamix - Mancave" -miesluolan eli tilan johon voi viedä kaiken mauttoman ja jossa voi luoda musiikkia. Teemulla on ystävänsä kanssa PEU -niminen yhtye.

 

Teemun Vierasvinkkari -vinkeillä pääset Teemun lempiapajille:

1. Nuuksio, Espoo

"Nuuksio on lempipaikkani varsinkin kesäisin ja siellä saa tyhjennettyä mieltä ja rentouduttua. Hynkanlampi on erityisen hieno ja vähän omaksi salapaikaksenikin muodostunut. Kutsun sitä nimellä "Lempilampi"."

 

2. Bodom-järven sauna ja avanto

"Talvi tuntuu paljon helpommalta, kun saa viikottain käydä avantouinnilla. Bodom järven yleissauna on hyvä paikka tähän."

Oittaan saunan aukioloajat:
ma-pe klo 12:00-20:00
la-su klo 12:00-18:00

3.Kaiku, Peräkammari -klubi

"Peräkammarissa on paljon hyviä keikkoja ja parhaimmillaan siellä pääsee tanssiessaan musiikilliseen transsitilaan. Silloin tuntee itsensä nuoreksi ja sekin on minulle tapa rentoutua."

http://clubkaiku.fi/

 

Teemu Keisterin Ukkeliin pääset tutustumaan 22.1. klo19 alkaen Galleria Kalleriassa

Kaarlenkatu, Kallio

Aukioloajat:

23.1.-31.1

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Nyt elokuvateattereissa pyörii kaksi mielenkiintoista elokuvaa, joiden juonet koostuvat hyvin saman tyyppisistä elementeistä. Maps to the Stars ja Birdman ovat molemmat tarinoita, joissa tarkastellaan näyttelijöiden arkea USA:ssa. 

Maps to the Stars sijoittuu Hollywoodiin ja tuo näkökulmia näyttelijyyden huonoista puolista nuoren 13-vuotiaan lapsistaran ja kolmenkympin kriisissä painiskelevan naisnäyttelijän näkökulmasta. Molemmat heistä ovat terapian tarpeessa, sillä median pyöritys ja paineet, joita heihin kohdistuu ja joita he itse itselleen luovat ovat vieneet heidät siihen pisteeseen, että todellisuus ja kuviteltu alkavat pahasti sekoittua. Molemmat näkevät epämiellyttäviä näkyjä ja kuulevat käskeviä ääniä. Lapsitähti Benjie Weiss antaa pelottavan esimerkin siitä mihin liian nuorena saatu julkisuus ja valtavat tienestit voivat johtaa. Benjien hahmo käsittelee myös hyvin nuorille paljon tarjottavaa julkkisihannetta. Hän ikäänkuin elää sitä unelmaa, mutta kaikki menevät silti päin seinää. Vierotuksessa on käyty, mutta sekin jäänyt kesken. Kaikki Benjin perheessä näyttävät Architectual Digest -lehden editoriaaleissa olevan enemmänkin kuin kohdallaan, mutta sisältä perhe on rikki. Kolmekymppistä henkisesti epävakaata näyttelijää, Havana Segrandia, näyttelee aina niin ihana Julianne Moore. Moore eläytyy todella uskottavasta seksistä hyväksyntää hakevan näyttelijä-äidin rahoilla rikastuneen naisen rooliin. Äidin julkisuus painaa takaraivossa, kun oma ura ei olekaan lähtenyt lennokkaaseen nousuun ja alalle on tullut jo nuorempia rypyttömämpiä näyttelijättäriä.  Kokonaisuutena Maps to the Stars ei jätä hymynkarettakaan huulille, mutta vahvaa draamaa siinä on ja realistista kritiikkiä tähdeksi tulon ihannointia kohtaan, ja mielestäni ihan jo Mooren roolisuorituksen takia elokuva kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

Birdman on taas elokuva, jossa näyttelijät liikkuvan sokkeloisen teatterin käytävillä. Tarina kertoo keski-ikäisestä Rigganista, joka haluaa kääntää hänen julkisuuskuvansa supermieselokuvien viihdetähdestä, "oikeaksi" taiteilijaksi. Entiset roolit jättimenestyksen saaneissa supermiestyylisissä "Birdman"-elokuvissa ovat kahlinneet hänet lintumieheksi, eikä kriittistä taideyleisöä ole helppo saada ajattelemaan Rigganista toisin, lahjakkaana draamanäyttelijänä. Riggan kokee, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuutensa ja ottaa työstämänsä teatteriesityksen todella vakavasti. Henkinen tila ei kuitenkaan ole aivan vakaa, vaan hänkin alkaa näkemään näkyjä ja kuulemaan ääniä. Birdman kummittelee koko ajan taustalla ja saa hänet käyttäytymään aggressiivisesti, jopa itsetuhoisesti. Lisäksi hänen tyttärensä on kärsinyt paljon poissa kotoa aikaa viettäneestä isästä ja nyt assaroi isäänsä juuri vierotushoidosta saapuneena. Vaikka vakavat teemat ovat tässä elokuvassa tapetilla ne on puettu komedian asuun. Elokuva naurattaa todella, mutta saa myös ajattelemaan. 

Ehdottomasti suosittelen näitä molempia elokuvia, jos Hollywoodin tuottama tähteyden ihannekuva nyppii tai muuten vain haluaa toisen näkökulman asiaan. Jännittävää, että juuri nyt on kaksi näinkin samantyyppistä tarinaa valkokankaalla!

Tässä vielä molempien elokuvien trailerin maistiaisiksi:

Kuvat: Fox films ja Focus Searchlight

Ladataan...
Vinkkipankki

Vinkkipankki vieraili näin talvipakkasilla Oulussa ja kokosi oululaisten ja paikkakunnalla reissaavien iloksi ravintolavinkit herkulliseen viikonloppuun.Uudella paikkakunnalla voi aluksi olla vaikea löytää hyvää ruokapaikkaa jos ei tiedä mistä etsiä. Houkuttelevia mainoksia saattaa matkaaja tienposkessa nähdä, mutta helposti sitä tyytyy tuttuihin ja tylsiin ketjuravintoloihin siitä varmuuden tunteesta, että ruoka on tasan samaa mitä jossain on aikaisemminkin nautittu. Välttääkseen tämän kannattaa Oulussa käydessään vierailla vaikka seuraavissa Vinkkipankkiirin hyväksi toteamissa ravintoloissa!

1. Pannu

Oululaisten klassikkoravintola Pannu, josta nimensä mukaisesti saa hyviä pannupitsoja, sijaitsee Stockmannin kupeessa. Ovi ravintolaan on ehkä hieman huomaamaton, mutta ohikulkijat varmasta osaavat neuvoa. Monesti ovensuussa saa paikan suosion takia hetken odottaa, mutta lannistua ei kannata sillä odotus palkitaan hyvin täytetyllä vatsalla. Pannupitsojen lisäksi listalta löytyy muitakin hyviä annoksia vaikkakin melko perinteisellä otteella. Paholaisen kana toimii vuohenjuuston siivittämänä ja jo pienestä pannupitsasta tulee täyteen. Kevyempiä pitsoja edustaa Thin Crispy-valikoima. Pienen pitsan kaveriksi toki kannattaa ottaa erikseen myytävä alkusalaattipöytä, jossa on hyvä ja raikas salaattivalikoima ja herkut kastikkeet! Testissä oli myös mielenkiintoiselta burgerilistalta New Orleans burgeri, jossa perinteinen sämpylä oli korvattu briossilla ja lisukkeina oli varsiselleriä ja tomaattimajoneesia. Todella hyvää! Tänne Vinkkipankkiiri on jo Oulun reissuillaan kolmesti päätynyt ja hyvän mielen takuu voidaan antaa! Pannusta saa myös arkisin lounasta.

Pannun nettisivut

 

2. Hagia Sofia

Tyylikkääseen illanviettoon sopii hyvin historiaalisessa talossa Oulun tuomiokirkon puiston vieressä sijaitseva Hagia Sofia. Ravintolassa on erittäin hyvä turkkilainen ala carte -lista, josta löytyy autenttisia makuja paljon Turkissa matkustaneelle Vinkkipankkiirillekin. Tähän varmaan syy löytyy ravintolan turkkilaisista työntekijöistä.

Tila on todella kaunisti laitettu ja ravintolan eksoottinen sisustus kohtaa yllättävän tyylikkäästi koristeellisen suomalaisen jugendtyylin kattomaaluksineen. Palvelu ystävällistä ja tunnelmallinen fiilis saa rauhoittumaan ja loskainen sää ulkona unohtuu. Hagia Sofian makuja pääsee maistelemaan myös buffet lounaalla. Tässä Vinkkipankkiirin lempi Oulu-rafla! Jutun kuvituksena olevat kuvat nappasin juuri Hagia Sofiasta!

Hagia Sofian nettisivut

 

3. Oskarin Kellari

Sunnuntain Vinkkipankkiiri aloitti rennosti Oskarin kellarin brunssilta. Historiansa aikana kellarista toiseen kerrokseen muuttanut ravintola on sisustukseltaan tyylikäs. Kuparinen sisustustrendi näkyy paikassa ja sopii hyvin tunnelman luojaksi. Pöytävaraus kannattaa, sillä ainakin testikerralla ravintola oli niin täysi, että saimme hyvällä tuurilla viimeisen pöydän.

Brunssilla vähän epätavallisena ideana on syödä alkupalapöydän herkkuja, jonka jälkeen saadaan pöytiintarjoiltuna pääruoka, jonka voi valita kolmesta vaihtoehdosta. Hintaansa 19€ nähden tarjonta on todella tasokasta. Pääruokavaihtoehdoissakin oli villisikaa ja wasabilohta, jotka otimme nälkäisinä maisteluun. Erityisesti villisika mustaherukkakastikkeellan säväytti. Alkuruuissa oli paljon erilaisia salaatteja ja kylmiä kalaruokia, jotka maistuivat! Suosittelen lämpimästi tätä brunssia. Brunssia tarjoilla myös lauantaisin klo 12-17. Jälkkäriä tietysti myös pääruuan jälkeen saatavilla.

Oskarin Kellarin nettisivut

Ladataan...
Vinkkipankki

 

Nyt on joulun jättikinkun jo viimeistään ahdettu menemään. Tekiskö mieli jotain aivan muuta? Voisin arvata, että persialainen ruoka ei välttämättä ole vielä hallussa, sillä ainakaan pääkaupunkiseudulla ei paljoa persialaisia ravintoloita ole näkynyt.

Vinkkipankkiiria vinkattiin, että nyt voisi olla aiheellista vierailla Leppävaarassa ja sinne pankkiiri lähti eksottiiselle ekskursiolle joulukuun harmaaseen Espooseen. Lumet eivät vielä sinä päivän maata koristaneet.

Aseman läheisyydessä, toisella puolella kuin väkijoukkoja vetävä Sello, sijaitsee Leppävaaran vanha ostoskeskus Galleria ja sen vieressä Persian Ravintola niminen herkkusuiden pikajuna eksotiikkaan. Vinkkipankkiiri osui ravintolaan lounasaikaan ja tarjolla oli kolmea lounasruokaa. Listalta löytyi karitsamuhennosta, broileria granaattiomenasiirappi-pähkinäkastikkeella ja munakoisopataa.

Paikka oli yllättävän viihtyisä, vaikka 60-luvun elementtitalon karuus, jossa ravintola sijaitse antoi paikalle saapumishetkellä toisen vivahteen. Seinät oli paneloitu köysipunoksilla ja pienet kristallikruunut kimaltelivat jokaisen pöydän päällä. Paikalla on siis aivan oma persoonallinen stailinsa.

Kokeilun haluisena Vinkkipankkiiri seuralaisineen otti maisteluun broileriannoksen granaattiomenasiirappi lisän innoittamana. Salaattipöydän antimien jälkeen pöytään saapui kulho riisiä, joka oli kivasti sahramilla ja raastetulla appelsiininkuorella maustettu. Broilerin palat tulivat koristellisessa kulhossa tumman ruskeassa kastikkeessa, jossa todella maistui granaattiomena! Maku oli erikoinen, mutta hyvä. Kerrankin jotain erilaista. Yllättävän täyttävä setti myös. Lopuksi nautittiin vielä lounaan piikkiin teet turkkilaistyylisistä pienistä lasisista teelaseista.

Lounaan ulkopuolella paikassa saa alacartelta pataruokia, varraskebabeja ja erilaisia kastikkeita riisin kera. Lounaamme osui kategorisesti tuohon viimeiseen. Jos asuisin vähän lähempänä varmasti kävisin testaamassa moniakin vaihtoehtoja. Lupaava paikka. Ihanaa, että persoonallista kulttuuria ei ole yritetty peitellä vaan se annetaan lautaselle ja muille aisteille taidolla ja hyvällä fiiliksellä!

 

http://www.persianravintola.fi/

 

Kuvitus: Aliina Kauranne