Ladataan...
Vinkkipankki

Olen pitkään haaveillut hotelliyöstä kotikaupungissani Helsingissä. Mikä olisi enempi luksusta kuin yöpyä rakkaassa Helsingissä, mutta hotellilakanoissa ja leikkiä turistia yksi ilta. Tajusin tässä yhtenä päivänä, että hotelliyö kustantaa noin yhden day spa -hoidon verran ja tämän suhteutuksen jälkeen yön varaaminen ei tuntunut enää liian tyyriiltä, varsinkaan kaverin kanssa jaettuna.

Hotelliksi valikoitui Helsingin hotelliskenen kiintoisa uusi tulokas viime elokuulta nimeltään Lilla Roberts, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Pikku Roballa vanhassa energialaitoksessa. On talossa välillä toiminut poliisiasemakin. Paljon historiaa tämä talo kantaakin sisällään ja historiallinen tunnelma höystettyä modernilla karheudella oli saatu hyvin sisätiloihin. Sisustuksellisesti tilat leikkivät pehmeillä luonnon ruskeilla, graafisilla mustavalkoisilla kuvioilla ja kullan hohtoisilla elementeillä. Yksityiskohtina oli siirtomaa-ajan henkisiä eläinpatsaita ja perhosasetelmia. Huonekaluista huokui laatu. Materiaalit tuntuivat hyvältä ulkonäöstä puhumattakaan.

Iloksemme saimme korotettua hotellihuoneemme luokkaa Comfortista Styleen ja hyggeily sai alkaa. Hygge tarkoittaa tunnelmointia ja Lilla Roberts oli ominut sen hotellikieleensä sujuvasti. Huoneeseen tullessamme emme voineet olla muuta kuin tyytyväisiä. Tilava 30-neliön huone oli ympäröity ikkunoilla ja sängyllä odotti meille nimikoitu kirje ja Petriksen suklaakonvehtirasia tervetuliaisina. Lakanat oli mankaloitu kovaksi ja sileäksi niinkuin hotellissa kuuluukin ja kylpyhuoneesta löytyivät lotionit ja shampoot söpöistä pikkupulloista. Myös Lilla Robertsin tunnuksella aplikoidut kylpytakit ja tohvelit olivat käytössämme. Tässä täydellisyyden ihailussa ei edes haitannut se, että siivojalta oli jäänyt luultavasti edellisen asukin suihkumyssy naulaan kuivumaan. Nauroimme vain, että jotain rosoa tänne luksustaivaaseenkin sallitaan. Huoneessa oli myös 48 tuumainen taulu-tv, johon sai iphonen yhdistettyä. Harmillisesti tosin suoratoistopalvelu toimi viivellä, eikä osannut soittaa soittolistoja putkeen, vaan yhden kappaleen kerrallaan. Myöskään youtubeen tai Yle Areenaan ei päässyt. Nämä voisi vielä palveluun fiksata niin se olisi huippu.Yö meni levollisesti ja mukavasti ennen nukkumaan menoa huonepalvelu toi lähdevedet "jos vain kurkkua sattuisi kuivamaan". Ihanan huomaavaista.

Aamulla tietysti suuntasimme Krog Roban, joka toimii hotellin ravintolana, aamiaiselle. Olin kuullut paikan burgerista kehuja, joten odotukset olivat korkealla. Tietysti myös jo ihan muutenkin hotellin tasokkuuden vuoksi. Aamiaistilanne alkoi mukavasti tarjoilijan heti huomioidessa meidät ja vieden ikkunapöytään hyvän aamun toivotusten kera. Oli niin raukea olo, ettei voinut kuin hymyillä. Kahvikin maitonekkoineen tuotiin pöytään ja isoista koristeellisista ikkunoista hohkasi arka marraskuisen aamun kaunis valo. Aamiainen muuten kerättiin buffetpöydistä, joissa valikoima oli painottunut lähituottajien leikkeleisiin, juustoihin, leipiin ja leivonnaisiin. Löytyi lämpimänä sitten ne klassikot eli pekoni ja munakokkeli, jotka olivat kelvolliset. Erityisesti juustot lämmittivät makuhermojani ja minicroissantit marmeladin kera maistuivat mukavasti juustojen kanssa combossa. Bonusta ravintola saa ehdottomasti myös tuoreita marjoista ja hedelmistä.

Ähkythän siinä sitten tuli, kun en koskaan osaa ottaa silleen "maltillisesti",kun on herkkuja tarjolla. Menimme sitten vielä hetkeksi vaaka-asentoon mahaa laskemaan huoneeseen, kunnes oli aika kiittää hotellin vastaanottoa ihanasta kotikaupunkimatkasta. Suosittelen ehdottomasti irtiottoa kotikaupugin kaavoista tai joulupäivien visiittiä Lilla Robertsissa kauempaakin. Paikka on kyllä sen arvoinen.

ps. Lilla Robertsissa on myös kiinnostava hotellibaari koktaileineen. Tästä arvioita tulossa myöhemmin. http://www.lillaroberts.com

Shortly in english: I visited in brand new hotel Lilla Roberts in the downtown of Helsinki. The Decor of the place has very luxorious spirit and hint of an art nouveau style. The story of the hotel building is very intresting. Before the hotel there have been, for example, a police station operating. The Style room was amazing and the staff were almost too polite. The Breakfast include lots of ingredients from local farmers and producers near-by and as a good bonus fresh berries and fruits. Very recommedable place! 

Ladataan...
Vinkkipankki

Tiedät ehkä tunteen, kun seinät alkavat kumista ja naapurissa jyskytetään, siis harrastetaan seksiä. Itse olen ainakin saanut kunnian oppia tuntemaan naapurusten ähinät. Asuntohistoriani aikana on ollut huutavaa naista, ähisevää miestä, yllättävää loppu-ulinaa ja kerran naapuri, joka huusi aina sänkykumppaninsa nimeä ja kerran kuulin hänen rakastelevan kaimani kanssa. Hauskaa, tai silloin se ainakin nauratti, mutta jospa olisinkin ollut sydänsuruissani vailla omaa rakastelukaveria tai parisuhteessa kriisissä riidan jälkeen turtana makaamassa sängyssä tietämättä miten edetä. Silloin ei olisi ehkä naurattanut. 

Meren äärellä on elokuva, jossa ehkä Hollywoodin kultaisin klassikkopariskunta Angelina Jolie (nykyisin Jolie Pitt)  ja Brad Pitt ovat ajaneet eteläiseen Ranskaan silmiä hivelevän kauniiseen kalastajarannikkokaupunkiin ja ajautuneet parisuhteessaan kriisiin, jota tuntuu hallitsevan hiljaisuuden valta. Kun pari ei puhu, heidän sisällään kytee ahdistus ja huonot aikeet. Mielikuvitus saa Vanessan (Angelina Jolie) tuntemaan itsensä riittämättömäksi. Hän ei usko miehensä Rolandin (Brad Pitt) rakkauteen vaan kokee yksinäisyyttä ja ahdistusta. Vanessa on elokuvan alussa hyvin kiinni ja pidätellyt tunteet purkautuvat itkukohtauksia, joissa kamera ei liiku vaan kyynel pitkin kauniin Vanessan poskia. Elokuva on esteetikolle yhtä hunajaa. Rauhallinen kameratyö ja upeat kuvat antavat rauhan näyttelijöiden tunteille ja tehostavat ahdistusta. Vähintään siinä vaiheessa itse ahdistun, kun Roland herää vaimonsa masenteluun ja päättää parantaa tapansa ja osoittaa paremmin tunteitaan häntä kohtaan, mutta yritykset purkautuvat aggressiivisiksi kun Vanessaan kasvot eivät värähdäkään ja Roland ei saa viestiään perille. Tai siltä hänestä ainakin tuntuu ja niin myös tuntuu katsojasta ja ahdistus hiipii olotilaan.

Onneksi elokuva ei tyydy ainoastaan käsittelemään tuskaa vaan tarjoaa iloa naapurin vasta rakastuneen pariskunnan huolettomalla elämänotteella. Kontrastit kasvavat kun naapurissa kasvot jähmettyneenä Vanessa ja Roland selvittävät suhdettaan ja nuori pari rakastelee estottomasti. Meren äärellä onkin loppujen lopuksi melko eroottinen elokuva. Rakastelukohtaukset ovat suoria ja siksi ehkä niin ihania, eikä ihme että oma suhde tuntuu niiden rinnalla Vanessasta jähmeältä.


Elokuva on romanttinen draama ja sopivasti tarjoaa mielihyvää ja pientä tuskastusta toisten ongelmien edessä kun sitä ihminen aina päätyy pohtimaan omia kokemuksiaan. Elokuva näyttää ja kuulostaa soundtrackiltaan ranskalaiselta 60-70 -luvun klassikkoelokuvalta, mutta tuskin jää tämän vuosikymmenen mieleenpainuvimmaksi teokseksi. Mikään siinä ei mene pieleen, mutta loppujen lopuksi ei yllätäkään. Stailaus, lokaatiot, kuvaus ja puvustus on ihanuutta. Oikeastaan elokuva on kuin muotieditorial Voguen sivuilta, jossa vaihdetaan merkitseviä turhautuneita katseita ja toisaalta näytetään himokkaalta.
Hatonnosto eheästä kokonaisuudesta Angelinalle, joka kunnianhimoisesti on sekä ohjannut, käsikirjoittanut, että tuottanut elokuvan itse, tietenkään pääroolin näyttelemistä väheksymättä. Täytyy myös sanoa, että vuodet pukevat sekä Angelina Jolieta, että Brad Pittiä. En aiemmin ole ollut sen kummemmin kummankaan fani, mutta täytyy muuttaa nyt mieltään. Kauniit ja rohkeat ovat he!

Elokuva ensi-illassa tänä perjantaina 27.11.

PS. Ja kun nyt kuitenkin alat elokuvan nähtyäsi googlailemaan missä ihmeessä näin kaunis paikka voi olla, kerron nyt heti, että elokuva on kuvattu Maltalla Gozon saarella! Pakko päästä käymään!

Traileri tässä: 

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Viime viikonloppuna sulkeutui taasen tältä erää Venetsian taidebiennaali. Tänä vuonna pääsin vihdoin käymään tapahtumassa itse. Tästä olin nimittäin haaveillut jo pidemmän aikaa ja täytyy sanoa, että pitänee ottaa tavaksi.  Taidebiennaali järjestetetään Venetsiassa aina joka toinen vuosi, siis aina parittomia vuosina ja on käsittämätöntä, että ensimmäistä kertaa se on pidetty 1895. Jo tuolloin näyttelyn ideana oli esitellä taidetta eri maista ja mukana oli töitä ja taitelijoita 15 maailman kolkasta. Tänä vuonna biennaali oli 56:tta kertaa ja paisunut koko Venetsian kaupungin valloittavaksi merkittäväksi spektaakkeliksi, jota ei millään voi kokonaan kerralla nähdä. Siksi näyttely onkin aina puolisen vuotta auki, että innokkaimmat ehtivät tehdä parikin reissua tapahtuma aikana Venetsiaan.

Itselläni oli aikaa tällä kertaa vain yksi päivä ja keskityin tutustumaan paviljonkien puutarhaan. Tämä puutarha, nimeltään Giardini di Castello, onkin historiallinen biennalen pääpaikka, joten mielestäni ensituttavuus kannatti aloittaa sieltä. Puutarhaan pääsi kätevästi vesibussilla,eli Vaporettolla, jonka reitille oli perustettu oma pysäkki Biennalea varten. Puutarha oli täynnä paviljonkirakennuksia, joita eri maat olivat rakennuttaneet oman maan taiteensa gallerioiksi. Paviljongit jo itsessään olivat arkkitehtooninen nähtävyys ja todella kauniita. Näyttävien ja koristellisten lähi-idän paviljonkien vierellä Suomen Alvar Aallon paviljonki näytti todella sympaattiselta. Materiaalia oli puu ja sisällä IC-98:n videoteos.

Maakohtaisten paviljonkien lisäksi alueella oli pari isompaa palatsia, joissa oli isompia kansainvälisiä kuratoituja kokonaisuuksia. Nähtävää oli niin paljon, että joudun vähän juoksemaan ja esteettinen ähky pakotti minut välillä tauolle. Toisaalta mikäs siinä aurinkotuolissa loikoillessa 1800-luvun kauniissa puutarhassa. Oli alueella kivasti ravintoloita ja baarejakin, joten omista eväistä ei tarvinnut huolehtia, vaikka varmaa on, että taiteen keskellä on välillä tankattava.

Giardinin puutarhan lisäksi isoja alueita biennalessa on esimerkiksi Arsenale-satama. Lisäksi kannattaa ehdottomasti hankkia Venetsian Biennalen oma opas jossa kaikki tapahtumat  ja tapahtumapaikat ovat hyvin kirjoitettu auki. Lisäksi opas on samalla fancy matkaopas Monoclen oppaiden tyyliin. Hyviä vinkkejä myös siellä! Venetsian Bienalesta riittäisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa, mutta nautitaan Giardinista nyt kuvien kautta.

http://www.labiennale.org/

Shortly in eng:

A photo essay from Venice art biennale 2015. Biennale closed its doors yesterday at 56th time. Next biennale will be hold in 2017 and i´m really gonna visit there at that time! Really amazing art festival it is and i prefer to take few days time for a visit, cause during one day you can only get hint of everything.

Ladataan...
Vinkkipankki

Olen monena elämäni väsyneenä sunnuntaina miettinyt, että nyt jotain herkkuruokaa olisi saatava, muttei millään viitsisi tehdä tai lähteä hakemaan. Rukouksiini on nyt vastattu, kun yhtäkkiä useampikin firma on alkanut tarjota tällaista kotiinkuljetusta. Foodora ehdotti yhteistyötä ja innokkaana lähdin mukaan. Päätin tilata ensitöikseni sushia ja misokeittoa. Ovelana ajattelin tämän olevan haastava tilaus, sillä pitäähän sushit tulla raikkaana perille ja miso kuumana. Lisäksi bonarina olisi hienoa jos keitosta puolet ei olisi läikkynyt pois matkalla. Klikkasin Foodora -sovelluksesta ruuat tilaukseen ja heti eteeni avautui aikajana, josta pystyi seuraamaan tilauksen etenemistä. Kätevää! Tosin sovellus oli pitkään tilassa "tilaus vastaanotettu" ja vaihtui kuin silmän räpäyksessä "Saapuu pian!" kohtaan, jolloin vähän hämmennyin kun osiot "Valmistuksessa" ja "Kuljetuksessa" jäivät välistä. Sovellus oli luvannut ruuan minulle noin puolessa tunnissa ja näin tapahtuikin. 35min ja kännykkäni pirisi. Kuski oli pyöränsä kanssa ovellani. Ihanaa, kun joku jaksaa näyttää noin reippaalta kun itse halusin vain löhötä ja syödä sohvalla. Sushissa ei ollut mitään moittimista ja misokin oli kuumaa. Aika täydellistä siis. Tosin, kun kuljetusmaksu tulee päälle niin vähän hintavaa ettei sitä nyt joka päivä viitsi 20€:lla syödä, mutta luksuspäiviin ja niihin päiviin kun olo ei ole luksus, tämä on aika oiva juttu.

Toisella testikertaa etkoilin ystäväni kanssa ja nälkä yllätti. Kun meikit ja hiustenlaittokin oli vielä kesken ei olisi ollut kiva keskeyttää hommia ruuanhaun takia. Sitten keksittiin, että hei Foodoraltahan saa. Ollaan vielä monesti fiilistelty Dim Sumeja kiinalaisissa ravintoloissa tämän kaverin kanssa, niin päädyimme tilaamaan dim sum lajitelmat vauhdittamaan iltaamme cocktailien parissa. Tällöinkin homma toimi hyvin. Aikajana vähän toimi jälleen epäloogisesti, mutta ruoka tuli luvatussa ajassa ja kuski oli jälleen hymyilevä ja toivotti illanjatkot.

Ilokseni voin kertoa, että nyt te Vinkkipankin asiakkaatkin pääsette nauttimaan tästä pikkuluksuksesta vähän halvemmalla. Nimittäin kuljetusmaksun (3,90€) saa tilauksestaan pois 30.11.asti alekoodilla "vinkkipankki" (yksi tilaus per lukija) mobiilisovelluksella tilattaessa.

Oujee! Kivaa viikonloppua ja jakakaa ihmeessä postausta eteenpäin niin kaverinnekin kuulovat alekoodista.


foodora.fi

Ladataan...
Vinkkipankki

Tulen väsyneenä töistä kotiin ja eteisen lattialla odottaa sanomalehteen kääritty paketti. Paketti on tosiaan vuorattu sanomalehden näköisellä lahjapaperilla, johon on painettuna kuolinilmoituksia vuosien takaa. Ohhoh. Vähintääkin mielenkiintoinen paketti saa minut virkistymään ja istahdan sohvalle avamaan huolellisesti vanhan ajan sulatettua sinettiä. Mietin, miksi minä en aina pakkaa lähetyksiäni näin. Varmasti lahjansaajat osaavat arvostaa oikeita sinettejä ja enkeli kiiltokuvia, niinkuin minäkin.

Paketin sisältä paljastuu ties mitä. On kirja, jonka kannessa synkkä mies istuu kahden merimiesasuisen lapsen kanssa ja poseeraa ikonograsesti jalan tiikerin taljan päällä (vaikka kuinka salametsästys tulisi mieleen, niin hemmetti onhan tollanen talja aivan sairaan magee!!!). Sitten on pieni vaaleanpunainen vihko, jonka kannessa lukee This is not a bicycle ja ehkä tähän mennessä lukemistani lehdistötiedotteista hauskin tiedote koskaan, jossa kirjan tekijät, Kaisa Leka ja Christoffer Leka, käyvät dialogia siitä mitä ovatkaan nyt tehneet ja vähän riitelevätkin siitä mikä heidän mielestään tämä lopputulos on ja mitä se edustaa. Rohkea tapa lähestyä lehdistöä! Tiedote on myös kirjoitettu niin, että sen sisällä on eri näytöksiä kuin kohtauksia kirjan tekijöiden elämästä. Niin no, onhan elämä välillä yhtä draamaa ja saakin olla. Tiedotteessa päädytään kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että Place of Death -kirja on tarina tämän maailman väliaikaisesta luonteesta ja tuntemattomien ystävällisyydestä.

Ok, no tiedotteessa ei ainakaan avata liikaa kirjan tematiikkaa, joten käydäänpä käsiksi sitten itse kirjaan. Valokuvattujen kansien sisältä paljastuu tekijöiden tyylille uskollinen sarjakuva, jossa hauskan näköiset eläinhahmot käyttäytyvät kuin ihmiset. Oikeastaan nämä hahmot ovat kirjantekijät itse ja heidän ystävänsä ja sukulaisensa. Tarina lähtee siitä, kun Lekan veli tuo yllättäen lapsensa taitelijapariskunnan luo hoitoon ja lasten riehuessa Leka päättää rauhottaa pojat kertomalla jännittävän tarinan hänen ja Kaisan pyöräretkestä Venäjän maaseudulla. Tarinan juonesta en viitsi paljastaa enempää, sillä tämä on todella symppis kirja, joka sopii niin lapsille kuin aikuisille. Kuolematematiikkaa pidetään kevyenä jännitteenä yllä, mutta lopun ratkaisu lämmittää sydäntä. 

Hauska kirja kyllä ja etenkin koko paketti kaikkine osineen. Täydellinen lahjajuttu nyt kun joulukin on tulossa. Tue siis suomalaista sarjakuvaa ja shoppaa Place of Death itsellesi täältä.

http://www.placeofdeathbook.com

Kustantaja: Absolute Truth Press

Kuvat: Place of Death pressipankki

Pages