Ladataan...
Vinkkipankki

Tampereella kävellessä iltasella on vaikea olla huomaamatta Inez-ravintolaa. Suuret ikkunat houkuttelevat sisään avaraan tapas-baariin, jossa tilat on jaettu valkoisilla nauhaverhoilla. Verhot tuovat fiiniä tunnelmaa muuten rennon konseptin omaavaan paikkaan. Sisustus tuntuu vähän olevan ristiriidassa muuten konseptin hengen kanssa, mutta menköön, ihan viihtyisältä näyttää ja isot ikkunat luovat tyyliä tilaan. Ruuat raksitaan menukorttiin ja tarjolla on tapasten lisäksi pihviä, simpukoita ja grillattuja portobellosieniä. Simpukkaintoilijana otan simpukat cidra-kastikkeessa, sillä paikka mainostaa olevansa erikoistunut espanjalaisiin käsityöläis-siidereihin. Seuralaiseni tilaa portobellon aurajuustolla. Vähän ihmettelen miksi espajailais-ravintolassa on aurajuustoa eikä jotain espanjalaista vastinetta.

Pääruokien lisäksi otamme alkuun oluet, ja patatas bravasit. Perunat ovat todella hyvät. Aioli ja bravas-kastike maistuvat. Viime kesäinen Espanjan matka oikein tulee mieleen. Näiden seuraksi tilaamme juusto- ja leikkelelajitelman. Kun saamme lautasen tarjoilija ei esittele ruokia, mikä tuntuu vähän tökeröltä. Joudun itse kertomaan seuralleni mitä olemme syömässä sen verran mitä lajikkeita tunnistan. Pääruuat ängetään vielä pöytään ja sitten se onkin niin täynnä että pelkään tiputtavani leipäkorin lattialle (niinkuin naapuripöydän seurueelle kävi). Jokin apupöytä systeemi voisi ravintolassa toimia. Simpukat ovat onneksi todella hyvät ja cidra-kastike odotusten mukainen. Seurani fiilistelee aluksi sientä lihaisaksi, mutta useamman palan jälkeen liika suola alkaa häiritä (varmaankin suuren aurajuusto määrän takia) ja annos uhkaa jäädä kesken.

Lasku jää kahdelta alle kuuden kympin, joten hinnat ovat ok. Muuten kokemus on vähän ristiriitainen. Pääosin hyvät ruuat, vähän jännä sisustus ja intohimoton palvelu ovat outo combo. Voisin silti tulla uudestaan perunoiden takia ja toivotaan, että ravintolan väki siihen mennessä on terästänyt konseptinsa, sillä lähtokohtaisesti ajatus on kiva.

https://www.gastropub.net/inez/

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Tampereen teatterin pikkujoulu aikaan sopivasti ohjelmistoon sijoitettu komedia Näytelmä, joka menee pieleen kuulostaa hauskalta ja yleisöpaikat onkin myyty täyteen jopa päivänäytökseen. Show alkaa jo heti saliin astuttuaan kun nainen etsii kadonnutta koiraansa yleisön joukossa. Moni vieressäni ihmetteleekin kuuluuko tämä jo esitykseen.

Näytös alkaa ja heti on selvää ettei tästä selvitä kunnialla. Anteeksipyytelevä ohjaaja toivottaa yleisön tervetulleeksi seuraamaan murhamysteeriä ja valaistuksessa on heti häikkää. Show alkaa ja käy selväksi että lavastuksessakin on ongelmia ja suuriakin ongelmia. Rekvisiittaa tippuu seiniltä ja ovi ei aukea silloin kuin pitäisi. Tästä lähdetään etenemään tarinassa ja näyttelijät pitäytyvät shown eteenviemisessä vaikka mitä lavalla romahtaakaan. Improvisaatiotakin tarvitaan. Kierrokset lisääntyvät pitkin esitystä ja lopulta kaikki mitä voi kuvitella menee mönkään ja ainakin eri tavalla kuin odotettu.

Esitys on ihan hauska, mutta hauskimmat kohtaukset liittyvät juuri hasardiin lavastukseen tai valotekniikkaan. Jotenkin esityksen edetessä tarkoituksella amatöörimaisesti näytteleminen alkaa kyllästyttää ja monet kohtaukset ovat melko ennalta arvattavia. Ehkä oikea improvisointi olisi ollut hauska lisä esitykseen. Nyt kaikki oli selvästi tarkkaan suunniteltua. Onneksi toisella puoliajalla lisätään kierroksia huolella ja loppu onkin hauskempi, sillä lavalla todella tapahtuu ja näyttelijät muuttuvat välillä akrobaateiksi. Melko kevyeksi esitys kuitenkin jää eikä se liikaa naurata, mutta osa yleisöstä ulvoo kyllä huolella. Eli varmaankin toimii pieneessä pikkujoulutumussa. Varatkaa siis väliajalle ja etkoille teatterikonjakkia jos toinenkin ;)

http://www.tampereenteatteri.fi

Valokuva: Harri Hinkka

Ladataan...
Vinkkipankki

Kävinpä testaamassa vihdoin noin kuukauden auki olleen Alppilan uutuus-kahvilan Kahvihuoneen! Lounaalla kahvihuoneella on salaatteja, keittoja ja erikoisuutena joka päivä iltaan asti tarjoiltavaa Pho-keittoa. Lounas aikaan kahvilassa oli rauhallinen tunnelma. Henkilökuntaa oli reippaasti pienessä kahvilassa ja pienessä keittiössä hääri vietnamilainen kokki valmistaen tilaustani - naudanliha-pho:ta. 

Pho-keitto on vietnamilainen riisinauhanuudeli keitto, jossa miedossa liemessä nuudelin lisäksi lihaa, kanaa tai tofua, sekä sipuleita. Ystäväni oli ennakkoon käynyt tämän keiton nauttimassa, mutta valitteli mauttomuutta. Tämä johtui siitä, että hän ei ollut tiennyt, että keiton liemi on ideana maustaa itse omanlaisekseen. Erilaisia chilejä ja limeä tuotiinkin pöytään keiton yhteydessä. Tarjoilu oli ystävällista. Joululaulut soivat. Tiskiä koristi rivi joulukukkia. Aika sympaattinen tunnelma, mutta ihan tyylikkäästi kuitenkin. Keitto oli freesi. Liha ei ollut kuivaa vaan maukasta, limet joukkoon puristettuani ja paikan omaa chilitahnaa lisättyäni liemi oli juuri sopivaa ja rauhallinen keiton nauttiminen oli miellyttävä kokemus. Keitto oli iso ja tulin täyteen. Varsinkin kun kahvilan itse leipomia sämpylöitä oli tarjolla. Ainoa miinus siitä että levitteenä oli Keijua (?!). Mielestäni tämä vähän kardinaali-moka, sillä voita pitäisi olla ravintolassa tai vähintään oivariinia. Keijua olisi voinut olla vaihtoehtona.

Hinnat Kahvihuoneella ovat edulliset. Aamuisin on saatavilla puoli yhteentoista asti kahvi ja pulla 4 eurolla ja smoothiebowlit, sekä chiapuurot suurinpiirtein samaan hintaan. Aamiaispöytä on 7,50€. Lounaalla torstaisin on klassiseen tyyliin hernekeittoa, joka oli pannarin, sekä kahvi+leivän kanssa vaivaiset 6,90€. Kun muut hinnat olivat näin alhaisia 10€:n hinta pho-keitolle tuntui vähän kalliilta. Sama hinta on koko päivän, joten eikö lounalla tästä voisi olla vähän edullisempi hinta, sillä 10 eurolla se nousee lähiseudun kalleimmaksi lounaaksi. Pho-keitto oli hyä, muttei ehkä parasta mitä lähiseudulta tuolla summalla saa.

 

 

Testissä Pho-keitto Alppilan uudessa kahvilalisäyksessä @kahvihuone essa! #pho #phosoup #alppila #helsinki #testissä #asianfood #restaurantreview #arviossa #beef #foodie #helsinkieats #vietnamilainenkeittiö #vietnamesefood

A video posted by Vinkkipankki-blog (@vinkkipankki) on

Dec 15, 2016 at 3:46am PST

thekahvihuone.fi

Kuva: vernakovanen.com

Ladataan...
Vinkkipankki

Milloin kävit viimeksi oopperassa?

Itselle oopperaan liittyy muistoja etenkin lapsuudesta. Toimin lapsena Kansallisooppera lapsinäyttelijänä ja Cosi Fan Tutten kohtaukset tulivat tutuksi. Cosi Fan Tuttessa näyttelin matkolle lähtevän pariskunnan lapsen roolia ja sain muunmuassa heitellä palloa lavalla. Kerran sain sen vierimään orkesterimonttuunkin asti ja musiikki lakkasi hetkeksi. Paras mitä tässä tilanteessa voi tehdä on nostaa katse yleisöön, hymyillä ja niiata. Näin teinkin ja sain raikuvat ablodit!

Myöhemmin olen tutustunut muihin oopperaklassikoihin ja viime vuosina Kansallisoopperan ohjelmistoon on otettukin vähän modernimpaakin esitystä, mutta Koominen Ooppera - mitä se on? Helsingissä on kulttuuriohjelmissa vähän väliä kuultu kaupunkiin avattavasta Koomisesta Oopperatalosta. Tässä erilaisessa oopperatalossa luvataan esittää oopperoita, jotka antavat Suomen oopperaskenelle piristysruiskeen. Oopperatalon johtajana toimiva Laura Åkerlund kuvaakin ohjelmapolitiikkaa näin: " Ohjelmapolitiikkana on tuottaa tapahtumia, joita kaikki voivat kuunnella ja katsella ilman erityistä alan ammattiosaamista." Eli nyt ei tarvitse osata luetella klassikoiden vuosilukuja, tai ammattilaisten erikoisosaamisalueita tai äänialoja, vaan voi mennä vain nauttimaan oopperasta, vaikka vaihtoehtona teatteri-illalle.

Koomisessa Ooppessa vietetään nyt 16.12. avajaisia gaalan muodossa Finlandiatalolla. Gaalan johtaa legendaarinen kapellimestari Leif Segerstam, jonka ainoa syksyn konsertti Helsingissä on tämä esitys. Solisteina loistavat sopraanot Mia Heikkinen ja Reetta Haavisto, mukana myös bassobaritoni Petri Lindroos. Ohjelmassa luvassa maistiaisia Koomisen Oopperan tulevasta ohjelmistosta, sekä klassisempaa musiikkia. Orkesterina toimii nuori ja dynaaminen Helsinki Sinfonietta.

Vinkkipankin lukijoille nyt luvassa hauskaa, sillä kaikkien Vinkkipankin instagram-tiliä seuranneiden kesken arvotaan: 

KAHDEN LIPUN LIPPUPAKETTI AVAJAISIIN!

Osallistu kilpailuun siis seuraamalla Vinkkipankkia instagramissa. Lippupaketti arvotaan instagramissa @vinkkipankki -tilillä 14.12. keskiviikkona klo 21, joten sitä ennen mukaan tulleet seuraajat osallistuvat kisaan. Tarkkaile keskiviikkona suora viesti-laatikkoasi (direct-viestit). Instatilin löydät täältä: https://www.instagram.com/vinkkipankki/ tai käyttäjätunnuksella @vinkkipankki

Koomisen Oopperan ohjelmistoon voit tutustua täällä: http://www.koominenooppera.fi/

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Tiedän, että pikkujoulukautena risteily Viking Linella voi olla riski, mutta teepä se kuitenkin Tukholman suuntaan, sillä siellä odottaa hyvä palkinto vastassa. Fotografiska nimittäin sijaitsee aivan ensimmäisenä rannalla, kun hoipertelet vastatuuleen kohti Slussenia laivassa huonosti nukutun yösi jälkeen. Fotografiskassa, eli Ruotsin Valokuvataiteenmuseossa on tarjolla nyt mainosmaailman karkkipussi kaikissa mauissa, sillä Dieselin mainokset "For Successful Living" -kampanjakokonaisuudesta vuosilta 1991-2001 ovat nyt esillä Finally it all makes sense -nimisessä näyttelyssä. 

Kun astun näyttelysaliin, hätäännyn sillä seinät ovat täynnä kuvia ja liikkuvaa kuvaa heijastetaan päätyseinään. Asetelma on hieman kaoottinen, vaikka tavallaan ajattelen sen olevan tarkoituskin kun näistä kuvista kerta puhutaan. Kuvat ovat printattu isolla, mikä antaa niille oikeutta, vaikka niin huippuja timantteja joukosta löytyy, että olisin osasta toivonut kokoseinän kokoisia överipläjäyksiä. 

Överi on nimenomaan se sana kuvaamaan Dieselin tätä mainoskautta. Lisäksi nerokas, tarkka ja hauska voidaan lisätä tähän kehukimaraan, kun ideoista ja kuvista puhutaan. For Successful living näytti meille yhteiskuntamme stereotypiat kirkkaassa kovassa studiovalossa kaikilla herkuilla, jolloin todelliset aiheet vääristyvät hauskoiksi, vaikka kyseessä olisi rotusyrjintä, homokammo tai vaikka yhteiskuntaluokkien korostuminen. Dieselin kuvia katsookin vääristynyt hymy naamallaan. Sillä vähän tässä on huijattu olo, että saisiko nauraa, vai olisiko korrekti itkeä. Itkua tuskin Dieselin porukka haluaa, mutta huomiota varmasti ja sitähän he saivat. Mainokset olivat menestys, niin taiteellisillä kuin kaupallisilla mittareilla. Oli niiden takana huipputiimit ja kuvaajina muunmuassa Davis LaChapelle ja Ellen von Unwerth.

Se korostuu ultimaattisen hienoilla kuvatuotannoilla ja kuvaus set-upeilla, eli kuvausjärjestelyinä ja asetelmina. Kaunis ja upea kuva on esimerkiksi mainos "NO.032", jossa lintuperspektiivistä kuvatussa kuvassa on tapahtunut järkyttävä kolari. Kolarin uhrit makaavat ympärikuvaa poseeraten kuvanottajalle ja yleisönä ympärillä: ihmiset, toimittajat  ja lakimiehet.  Kuva onnistuu samalla ottamaan kantaa lehdistön tapaan käsitellä onnettumuuksia levikin nostattajina ja viihteenä, mutta samalla kuva on yksi hienoimpia muotikuvia koskaan. Koko paletti niin kohdallaan, että kuvaa jaksaisi katsella itsessään jo televisiosarjan verran. Ja onnistuu se viihteenäkin ja varmasti Dieselin farkkujen levikin nostattajana.

Dieselin alkuajan kampanjat ovat pienimuotoisempia, edeten kampanjoiden menestyessä edellisen kuvan tyyppisiin kokonaisuuksiin. Joukossa on koko ajalta todella upeita kannanottoja, mutta myös hauskuutuksia. Välillä kuvat alkavat jopa satiiriseksi itseään kohtaan ja kuvissa näkyykin välillä muunmuassa feikki Diesel-vaatteita mm."DIEZEL"paitoja. Seksuaalisuus on tietysti kautta aikain ollut mainoksissa esillä ollut asia. Usein esillä sen kummemmin pohtimatta, vain myynnin nostattajana "tissit myy" -periaatteella, mutta Diesel käsittelee tämänkin alueen juurta jaksaen. Silmätikuiksi otetaan kaikki ihmistyypit povipommista naapurin möhömahaan. Tulee tunne, etä Diesel on nostanut länsimaisin silmin toki, mutta melko hyvin, laajan kokonaisuuden kysymyksiä esiin hauskasti ja tyylikkäästi jopa rohkeasti vielä mainosmaailman raameissa, tai pikemminkin olematta niissä raameissa. Nyt on menty asia edellä, eikä niinkään tuote, jolloin on tavoitettu brändille vahva tunnettavuus. Kaikkihan me tiedämme Dieselin vaikka emme osaisi nimetä yhtäkään heidän tuotettaan.

Fotografiskan näyttelykokonaisuudessa harmillista on pieni tila, joka näyttelylle on annettu. Pääsalin olisi mielestäni tämä ansainnut mennen tullen. Onneksi tilanteen pelastaa hyvä kronologinen koko aukeaman kuvin varustettu näyttelykatalogi, joka tietysti lähti myös Vinkkipankkiirin taidekirjakokoelmaan.

Näyttely auki Tukholmassa 5.2.2017 asti.

Shortly in english:

Now Fotografiska opened a quality look to the history of advertisement of Diesel clothing brand. "Finally it all makes sense" exhibition gives you cross section to the Ad´s produced for Diesel during the years 1991-2001. Advertisements were successful at speaking out about the themes like sexuality, political views, poverty and entertaiment business for example.  

Exhibition in Stockholm till 5th of Feb 2017.