Ladataan...
Vinkkipankki

Olin viime vuonna Kira Åkerström-Kekkosen Max 30 min kirjajulkkareissa. Tällöin en niinkään innostunut kirjasta - vielä! Ehkä syy oli siinä, vaikka kannen keltainen väri oli houkutteleva itse ruokakuva ei herättänyt minussa mitään tunteita. Keittokirjat aluperin ovatkin innostaneet minua erityisesti kuvien takia. Kun pikkunälkä iskee, voi kiusata itseään lukemällä ihania reseptejä ja katsellen ruokakuvia niin itse ruokatapahtumasta lopulta saa vielä suuremmat kiksit! Lisäksi kirjan sisällysluettelo on hieman tylsän kuuloinen. Ruuat kuulostivat nimenomaan terveellisiltä ja paheellisia herkkuja ei näkynyt missään. Ruokatuhmuus puuttui meiningistä täysin. Kirjan ruokafilosofiaa hahmottavat ensimmäiset luvut tervellisistä öljyistä ja hillareista ynnä muista saivat minut vielä enemmän sanomaan mielessäni hohhoijaa, sillä ne eivät tuntuneet tuovan ruokaharrastajalle mitään uutta tietoa ja jotenkin innostukseni lopahti.

Mutta onneksi sitten kuitenkin periaatteeni (jokaisesta keittokirjasta on kokattava ainakin kerran) takia nappasin kirjan käyttöön ja aloin tutustumaan itse resepteihin. Kun niitä selasi eteenpäin kuvat alkoivat ruokkia mieltä ja yhtäkkiä linssisalaattikin alkoi kuulostaa kiinnostavalta. Tartuinkin sitten kyseenomaiseen salaattireseptiin ja tein eräänä iltana Paahdutettua kukkakaali-linssisalaattia pekonilla ja voi härregyyd! Miten oli hyvää! Reseptissä ei ollut mitään moitteen sijaa ja homma todella valmistui alle 30-minuutissa. Jäin täysin koukkuun tähän herkkuun. Olenkin sitten tehnyt tätä salaattia jo neljästi, mikä on minulle uusien makujen hakijalle melkinpä ennätys. Lisäksi kokeilin juttua varten myös Savutofupyörykät, paahdetulla porkkanalla ja mantelikastikkeella ja sekin nosti tofunkäyttöni toiselle asteella.

Ehdotus suositus tähän kirjaan!

kustantamo: Cozy Publishing

Ladataan...
Vinkkipankki

Carol elokuvan jälkeen tuntui haikealta. Tarina on kaunis, koskettava ja mielenkiintoinen, sillä perinteiseen rakkaustarinan kehykseen on tuotu tällä kertaa naispari 50-luvun alun Amerikasta. Elokuvassa kulissiavioliitossa elävä kypsempi Carol Airdin (Cate Blanchett) tapaa tavaratalossa työskentelevän Therese Belivetin (Rooney Mara) ja ihastuu tähän. Tähän aikaan kuitenkin ymmärrys lesbosuhteisiin oli mitätön ja aviomies raivostuu ja pistää avioeroprosessin ja huoltajuuskiistan vireille pariskunnan yhteisestä lapsesta. Carol ja Therese tapaavat aluksi ystävinä, mutta heidän välillä oleva kipinä muuttuu rakkaudeksi naisten välille. Kumpikin ovat keskellä parisuhdekriisejä ja naiset tuntuvat saavan kriiseihinsä apua ja lämpöä toisiltaan. He myös lähtevät yhteiselle pakomatkalle selvittämään päitään ja suhteensa vakavuutta. Tällä matkalla on kuitenkin vaaralliset seuraukset huoltajuuskiistaan.

Tuntuu hassulta, että elokuvan asetelma valkokankailla on vielä tänä päivänäkin erikoinen. Harvemmin todella näemme naispareja Hollywoodin valtavirtaelokuvissa ja vielä melko suurella ikäerolla. Tuntuu siltä, että tematiikan käsittely on vieläkin tänä päivänä hieman arkaa, vaikka elokuvassa käsitelläänkin 50-luvun vanhoillista tapaa suhtautua asiaan. Hurjaa on myös kuinka lesborakkaus voi olla syy lapsenhuoltajuuden menettämiseen. 

Carol on kiinnostava elokuva ja 50-luvun tyylille täysin uskollinen. Lavasteet ja puvustus toimivat täydellisesti ja ulkoisesti elokuva hipoo täydellisyyttä. Kiinnostavaa aihetta olisi kuitenkin voinut vielä rohkeammin käsitellä. Erityisesti Cate Blanchettin roolisuoritus on täysi kymppi, mutta Rooney Maran hahmo jää aika etäiseksi. Arkuutta ja jännittäjän roolia olisin toivonut lähestyttävän vahvemmalla hahmolla. Kauniit kasvot ja mietteliäät pysähtyneet ilmeet eivät vielä riitä, sillä nyt Theresestä ei oikein saa kiinni. Tosin Carol on elokuvaksi kirjoitettu alunperin romaaniteoksesta The Prince of Salt (Patricia Highsmith), jossa enemmän kuvataan päähenkilöiden rakkauden vaikutusta heidän ympärillä oleviin ihmisiin, ja hahmot jätetään hieman varjoon. Sovittava käsikirjoittaja Phyllis Nagy alla olevassa haastattelussa kommentoi asiaa "Tämä asetelma toimii ovelasti kirjassa, mutta elokuvaksi muunnettaessa ei voinut toimia niin, että päähenkilö jätettäisiin syrjään."

Carolin naisparin näyttelijät Cate Blanchett ja Rooney Mara nappasivat rooleistaan jo Golden Globe -ehdokkuudet ja ovat ehdolla myös Oscar gaalan naispää- ja sivuroolikategorioissa. Lisäksi Oscareissa elokuva on ehdolla seuraavissa kategorioissa: paras kuvaus, paras pukusuunnittelu, paras alkuperäissävellys ja paras sovitettu käsikirjoitus.

Carol teattereissa: Finnkino ja http://kinosheryl.fi 

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Meillä Vinkkipankissa tykätään vaihtelusta, niinpä blogi ja Vinkkipankin facebook saivat uudet tapetit Vinkkipankki-toimiston seinille! Mitä pidät uudesta pisarakuosista?

Tiesitkö, että Vinkkipankki löytyy monista eri somekanavista ja niissä kaikissa tarjoamme ekstravinkkejä, eli kannattaa seurata kaikkia jos haluaa parhaat ja ajankohtaisimmat jutut heti tietoonsa. Tässä vielä kertauksena kaikki kanavat:

  • Facebook: www.facebook.com/vinkkipankki "Vinkkipankin facessa jaan ekstranan kiinnostavia linkkejä ja tapahtumia. Last minute vinkit löytyvät myös tästä kanavasta ja inspiraatiopostaukset!"
  • Twitter: www.twitter.com/vinkkipankkiiri (nimimerkki: @vinkkipankkiiri) "Twitterissä Vinkkipankkiiri ottaa kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin ja tapahtumiin ja saattaa toimia muunmuassa tv-ohjelma- tai tapahtumakommentaattorina. Muunmuassa festareilta ja messuilta twiittailen paljon. Lisäksi jaan kiinnostavien ihmisten mietteitä twiiteissäni."
  • Instagram: www.instagram.com/vinkkipankki (nimimerkki: @vinkkipankki) "Vinkkipankkiiri rakastaa visuaalisuutta ja kuvia ja tämä tulee parhaiten esiin blogisivun lisäksi täällä instagramissa. Kuvasarjoina julkaistavat vinkit ovat kuvienkuluttajalle helpoin ja nopein tapa päästä jyvälle missä tapahtuu ja mitä."
  • Periscope: https://www.periscope.tv/vinkkipankkiiri (nimimerkki: @vinkkipankkiiri) "Periscopessa livelähetyksiä tapahtumista, mm. viime vuotinen Budapest Design Week lähetyskombo sai suosiota! Seuraa kavanaa niin saat tiedot milloin jtn tapahtuu. Mukana myös keskustelu ajankohtaisista otsikoista ja trendeistä."

Ihanaa viikkoa kaikille Vinkkipankkilaisille!

<3

kuvitus: Aliina Kauranne 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Vinkkipankki

Aijai! Tulipa sitä taas oltua Berliinissä! Kaupunki on niin eläväinen, että vaikka reissu taisi olla minulle seitsemäs, niin vielä riitti ihmeteltävää. Tällä viikonloppumatkalla omistin yhden päivän täysin kirjoille ja shoppasin ties mitä ihanuuksia. Berliinissä on älyttömän hyvät valikoimat etenkin taidekirjoissa ja super kauniita visuaalisia lehtiä ei tarvitse yksi kerrallaan tilaajalta mennä kinumaan niin kuin täällä Suomessa ikävä kyllä. Niinpä haluan ilahduttaa teitä rakkaita lukijoita listalla parhaista Berliinin kirjakaupoista:

Do you read me?

www.doyoureadme.de

Auguststraße 28, 10117 Berlin, Saksa

Do you read me? -kauppa on klassikko Mittessä, jonka kirjoja ja valikoimaa ei voi kuin ihailla. Luovien alojen tietokirjallisuutta paljon saatavilla, sekä parhaimpia lehtiä. Täällä erityisen eksclusiivinen valikoima niille, jotka haluat erityistä luettavaa. Kauppa on pieni, mutta kauniita kulttilehtiä, taiteellisia ruokalehtiä ja mitä karkimpia muotilehtiä notkuvat tämän kaupan hyllyt. Täällä myös pieni, mutta hyvä valikoima matkaoppaita. Itsekin nappasin yhden Berliini oppaan kassalta muiden ostoksieni seuraksi. Suuri suositus!

Soda

Weinbergsweg 1, 10119 Berlin, Saksa

www.sodabooks.com

Soda sijaitsee Prenzlauerbergissa aivan Rosenthaler Platzin metroaseman vieressä. Eniten Sodan valikoimaan kuuluu lehtiä ja sielä löytyykin joka tyylin hifistelijälle oma zine. Harvinaisuuksien lisäksi tarjolla myös Voguet ja muutamia muitakin laajalevikkisiä laatulehtiä. Kaupassa on pieni lukunurkka jossa saa tuotteita selailla. Myyjät ovat aivan intohimoisia tuotteisiinsa, kunnon lehtifriikkejä, joten heiltä kannattaa kysellä jännistä uutuuksista. Sodassa olen käynyt meilkein joka matkalla, sillä monet lehdistä ovat niin kauniita, että niitä mielellään pitää pidempäänkin esillä kotonaan.

Ocelot

Brunnenstraße 181, 10119 Berlin, Saksa

www.ocelot.de

Ocelotissa kannattaa käväistä samalla reissulla kuin Sodassa sillä ne sijaitsevat todella lähekkäin vierekkäisillä kaduilla. Molemmat kadut lähtevät Rosenthaler Platzin metroasemalta. Ocelotissa on myös kahvila ja se on sodaa paljon isompi. Ocelot on keskittynyt myös tietokirjoihin ja kaunokirjallisuuteen taidekirjojen lisäksi. Enemmänkin on tosiaan tosiaan tarjolla tekstipainotteista luettavaa, mutta hyvää sellaisita ja monesti englanninkielistä. Kirjakaupan kahvilassa järjestetään tapahtumia ja teemailtoja ja muutenkin tuntuu näillä yrittäjillä olevan hyvä meininki. Kaupassa myös oma hylly feministiselle kirjallisuudelle.

Yllämainittujen lisäksi ehdottomasti kannatta vierailla Pro-qm:ssä(Almstadtstraße 48)ja Motto kaupassa(Skalitzer Str. 68), joiden valikoimat sisältävät vielä enemmän indiejulkaisuja. Näistä voi todella löytää pienen painosmäärien tulevaisuuden keräilylehtiä.

Shortly in english:

In Berlin there is very good scene of artbookstores. In this post i´ll tell you the best places to find rera art zines and the most candylicious fashion magazines. Print the map for your next Berlin visit!

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Arvio näytelmästä, joka sai minut hetkellisesti hermoromahduksen partaalle.

Mä oon nyt aika huonolla tuulella tai oikeastaan mä olen vähän vihainen. Mä olen vihainen siksi, että tulin juuri kotiin Kansallisteatterista katsomasta näytelmää, joka tuntui ärsyttävältä. Tuntui jotenkin, että se näytelmä koko ajan vittuili mulle. Se ei halunnut miellyttää mua ollenkaan ja eikö se ole niin, että näytelmän pitää maksavaa asiakasta miellyttää, häh? Esityksen jälkeen menin ulos ja mua ärsytti, kun oli ihan sairaan kylmä ja mun naama jääty. Kädetkin jääty koska mä olin unohtanu hanskat kotiin. Myös ärsytti, että ratikka kehtas olla myöhässä ja ratikkapysäkillä oli tyyppi, joka mulkoili mua. Olikohan sekin ollut samassa näytöksessä ja vähän pissed off? Ratikassakin oli ärsyttäviä tyyppejä; sekoilevia teinejä ja pari kännikalaa. Ne haisi hirveältä...

Heh, tilitys sikseen. Oikeasti tosin ajatuksenjuoksuni oli jotakuinkin kuvatun kaltaista kun Onnellisuuden tasavalta -näytelmän jälkeen matkasin kotiin. Tosin en ole oikeasti sitä mieltä, että teatterissa maksavaa asiakasta pitäisi aina miellyttää, mutta ärtynyt todella olin. Onnellisuuden tasavalta on Martin Crimpin kirjoittama ironinen näytelmä ajastamme ja onnellisuuden käsitteen nykypäivän tilasta. Nimi tuntuu jo heti irvailevan koko näytelmälle. Näytelmän edetessä, kun tuntuu ettei kukaan ole onnellinen ja onnea etsitään  vain ja ainoastaan omasta itsestä käsin. Kyllähän se ikuinen mantra kulkee niin, että jos et itseäsi rakasta on vaikeaa rakastaa muita, mutta mitä sitten käy jos omaa mielenrauhaa ei löydy ja koko elämä menee miettiessä minä, minä ja vielä kerran minä. 

Esityksen rakenne oli poukkoileva. Alkuasetelman perhejoulukohtaus oli melko perinteinen, kunnes se saatiin lyötyä läskiksi. Rakenne muuttui haasteellisemmaksi ja oli oltava hereillä, jotta matkassa pysyi. Mitään selvää juonen kaarta ei ollut vaan ihmisiä sekavissa tilanteissa selvittelemässä oman pään sisäistä liikennettä. Ensimmäisen puoliajan jälkeen (kun olin miettinyt yhtä kysymystä koko näytelmästä ja se kuului, että "miksi näin?") saavuin teatterisaliin takaisin ja juuri kun luulin päässeeni kärryille, niin taas meitä katsojia vietiin. Asetelma oli täysin muuttunut ja näyttelijät olivat kuin maanisessa tilassa. Vain toistelivat omaa paremmuuttaan ja miettivät mikä on pielessä. Tilanne oli kuin AA-kerhosta missä kukaan ei kuuntele lopulta toista vaan haluaa puhua toisen päälle. Kukaan ei halua auttaa toista kun oma mieli menee edelle eikä anna rauhaa. Väsyneenä katsojana ärsyynnyin näytelmän vaikeudesta, kun oli vaikeuksia pysyä mukana ja loppujen lopuksi ei pystynyt oikeen kehenkään samaistumaan vaan kaikki henkilöhahmot alkoivat ärsyttää toinen toistaan enemmän.

En tosin tiedä oliko mukana tarkoituskaan pysyä ja ylläkuvatun ärsyyntyneen kotimatkani aikana minulle valkeni, että se olikin koko homman juju. Katsoja ajettiin ärtymispisteeseen ja siellä sitten huomaa itse miettivänsä vain itseään ja omaa ärtymystään ja pelottavasti hieman sulautuvan näyttämöllä olleeseen porukkaan. Lopulta kotona kun tämä mielen kela oli avattu sai katseen kääntää todella itseen. Siinä sitten illan ratoksi avaamaan omaa "olenko onnellinen?"-arkkuaan ja pohtimaan kuka tästä kaikesta on vastuussa. Syytin näytelmää, mutta olin samalla kiitollinen sen rohkeasta tyylistä ja herättävästä otteesta. Illan jatkuneen pohdinnan jälkeen ärsyynnyin vielä lisää, mutta tälle kertaa todella itseeni ja ympyrä sulkeutui. Loppupäätelmä: Voi, kun voisimme ajatella asioita muidenkin näkökulmista kuin itsemme. Oman itsen kanssa ei ehkä kannata viettää liikaa aikaa ja on tämä kyllä paineita täynnä tämä meidän nykymaailma.

Näytösinfot ja liput: http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/onnellisuuden-tasavalta/

Pages