Ladataan...
Vinkkipankki

Ollaanko me niin säästeliäistä porukkaa, että kukat ostetaan vasta hautajaisiin ja kauniit sanat säästetään kuolleelle?

Miksi tunteitaan vaikeaa näyttää? Onko Suomessa vain totuttu olemaan hiljaa vai ollaanko me ihan tunteettomia? Näihin pohdintoihin jään, kun lähden Q-teatterin Tavallisuuden aave näytöksestä. Saara Turusen kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä pureudutaan nimensä mukaisesti tavallisuuteen. Ensimmäisessä kohtauksessa perheen äiti esittää toiveen: haluaisin vain että olisimme tavallinen perhe. Tästä lähtee kamppailu poikkeavuuksia vastaan. Tuntuu, että roolihahmoilla on pelko ei ole vain toivetta olla normaali vaan pelko erilaisuudesta. 

Näytelmässä on joukko kohtauksia, joissa käydään läpi suomalaisuuden maneereja ja jotka sisältävät paljon niitä kiusallisia hiljaisia hetkiä kun joku porukasta ei toimi totuttujen tapojen mukaan. Maneerit ovat vedetty niin tappiinsa, että häät ja hautajaisetkin tuntuvat samanlaisilta. Baarissa nautinto syntyy oluen juonnista ja jos tanssijalakaa vipattaa kannattaa se toive toteuttaa niin ettei kukaan näe ja salata moinen. Eihän suomalainen mies tanssi. Hauskana vertauksena tähän on taas espanjalaisista tuntemamme kliseet. Espanjalainen mies on hymyilevänä, lantio liikkuu ja intohimo leimuaa. Suomalainen ei uskalla edes katsoa päin. 

Erilaisuudesta puhuminen on pakolaiskriisin myötä nousseen rasistisen ilmapiirin takia tullut taas ajankohtaiseksi, mutta näytelmä ei mielestäni alleviivaa tätä yhteiskunnallisista tilannetta vaan ikäänkuin mainitsee sen sivulauseessa. Tavallisuuden aave herättää meidät ajattelemaan ihan kantasuomalaisten keskuudessa vellovaa vaikeutta suhtautua uusiin ja erilaisiin tapoihin olla ja ajatella. Se ikään kuin vie rasismikeskustelun sen juurille, sinne missä syrjittiin toista koulussa jättämällä se porukasta viimeiseksi ja suomalaisiin perhedraamoihin, joissa mielenterveydesta vaietaan ja apua ei haeta, ennemmin katsotaan hiljaisuudessa ongelmia läpi sormien. Saara Turusen tekstissä käsitellään myös asioista puhumisen vaikeutta. Kun joku nostaa ongelman tapetille se helposti maalataan vaikeaksi ihmiseksi niin kuin näytelmässä miehensä kummallisia touhuja ihmettelevän vaimon käy.

Aihetta voisi käsitellä hyvin raskaallakin tavalla, mutta näytelmä onnistuu naurattamaan niin, että kyyneleet valuvat pitkin poskia. Seuralaisenikin sanoi, että "oli niin hauskaa, että hammasraudat melkein lensivät suusta!" Näyttelijöiden työ on tarkkaa ääripäissä vierailua välillä ollaan kuin Kaurismäen elokuvassa, josta käväistään Pat ja Mat animaation henkisessä huumorissa ja mennään aina siihen ääripäähän kun lavalla huudetaan kuin eläin. Laura Birn erityisesti yllättää monipuolisuudellaan ja vielä Teak:ssa opiskeleva Antti Heikkinen tavallaan muuttaa ilostuttava veikeys surulliseksi. Hienovaraista näyttelijän työtä!

http://www.q-teatteri.fi

Ladataan...
Vinkkipankki

 

Atena Kustannus on kustantanut todella hauskalla idealla Stalinin Makaronit -nimisen keittokirjan. Heti kirjan nimikin jo herättää ajatuksia, että nyt ei varmaan lueta perusohjeita kotiruuista. Stalinin Makaronit -kirjassa vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin reseptit ovat tarinat ihmisistä ja tilanteissa missä tämä resepti on ollut käytössä. Kirja on ikäänkuin historian dinnereistä "best of" -kattaus tai ainakin kokoelma muistetuimpia annoksia. Kirjassa on aineksia useampaankin teemajuhlaan, sillä sivuilta voi loihtia muunmuassa ruokia, joita tarjoiltiin maailman ensimmäisessä Oscar-gaalassa, viimeisenä annoksena Titanicilla tai vaikka vuonna 1966 Truman Capoten naamiaisissa, jotka riistäytyvät käsistä luksusorgioiksi Eyes Wide Shut -elokuvan tyyliin ja kohuotsikoita kirjoitettiin, sillä mukana olivat Kennedyt, Frank Sinatra, Andy Warhol ihan nyt vain muutamia nimetäkseni. Aikamoista :D

Kun itse otin kirjan esiin testireseptiä valitakseni oli minulla ollut aika rankka päivä ja kaipasin hyvää ruokaa ja energiaa. Buusteriksi valikoitui Merellinen Curry, jota ihmisoikeusaktivisti Aung San Suu Kyin tapasi valmistaa kotonaan kuuluisan 15 vuotta kestäneen kotiarestinsa aikana. Ajattelin myös, että ruuan on pakko ollut olla hyvää jos sitä on niin monta vuotta syöty. Heti alkumetreillä ilahduin lähtökohdista mistä ruokaa lähdettiin tekemään. Tuoreita chilejä, yrttejä ja tomaatteja. Currytahna tehtiin itse ja siihen päälle pannulla rakennettiin raikas kombo höystettynä katkaravuilla ja vaalealla kalalla. Resepti toimi hyvin lukuunottamatta sitä, että vesi puuttui ainesosalistasta. Voi kuulostaa pikkujutulta, mutta en tiedä osaisivatko kaikki automaattisesti lisätä luettelossa mainitun liemikuution nimenomaan liemeksi tehtynä, sillä voihan mokomia käyttää mausteena sellaisenaankin. Noh, hyvää currysta tuli ja varmasti teen jatkossakin. Vähän ehkä turhan vetistä sitten itsellä.

Seuraavaksi taidan kokeilla Kurt Cobainin Katkarapusalaattia, mutta mitä ihmettä tässä "salaatissa" ei ole katkarapuja eikä salaattia? Kurt Cobain vain kuulemma vitsillä nimitti ruokaa sillä nimellä ja kirjaan se siksi sillä nimellä on painettu... No ehkä suomme taiteilijan vapauksia tässäkin! Kirja siis täynnä todella hauskoja ruokatarinoita ja hyvää nippelitietoa faneille ;)

Kustantaja: Atena Kustannus

Ladataan...
Vinkkipankki

Viime kesänä valottui minulle todella intialaisen yhteiskunnan heikko naisten asema. Tulin nimittäin katsoneeksi Ylen Dokumenttiprojektissa näytetyn Intian Tytär-dokumentin, jossa käsiteltiin raiskauksia Intiassa. Tämä elokuva jopa kiellettiin kotimaassaan ja kyllähän elokuva oli raju, mutta vakava aihe on hyvä tuoda päivän valoon ja keskusteluun. 

Nyt viime aikoina paljon puhuttu Suomen elokuvakentässä vähäisistä kiinnostavista naistenrooleista. Bollywood on elokuvakoneistona tuotteliaampi kuin Hollywood, mutta naispäärooleja tai naisista kertovia elokuvia ei sielläkään juuri nähdä. Oikeastaan vain mitätön määrä. Angry Indian Goddesses elokuvaa onkin tituleerattu "Intian ensimmäiseksi naisten kaveruuselokuvaksi". Elokuvassa on harvinaisesti päärooleissa naiskaveriporukka, jossa kaikki hahmot ovat vahvoja naisia, jotka eivät pelkää näyttää tunteitaan ja toimia. Elokuvassa juhlitaan, juotaan kännit, puhutaan äitiydestä, irtisanoudutaan työpaikalta, vaaditaan kiinnostavampia työtehtäviä, ihastutaan miehiin, sekä naisiin. Juoni kuitenkin loppua kohti kääntyy ilakoinnista yhteiskunnalliseksi murhenäytelmäksi ja saa näin vielä enemmän syvyyttä.

Elokuvaa katsoessa täytyy kokoajan muistaa, että kyseessä on intialainen elokuva ja kotimaassaan murroksellinen aihemaailma ja kerronta vahvoine hahmoineen. Suomalaisen elokuvan katsojan silmin tarina ei tunnu kovin erikoiselta ellei alkuperää ota huomioon. Hollywood elokuviin tottuneelle myös elokuvan rytmi on haastava ja hyppelehtivä. Draamaa riittää ähkyyn asti, sillä usean naisen koko draamakattaus käydään läpi nopealla sykkeellä. Välillä siis itketään ja huudetaan, sitten taas nauretaan ja yhtäkkiä kaikki muuttuu absurdiksi tanssikohtaukseksi, mutta sitähän Bollywood on - ei ole elokuvaa ilman tanssia ja laulua. Nämä tanssikohtaukset kyllä piristävät, sillä välillä käydään läpi tunteikkaasti todellakin haastavia aiheita.

Angry Indian Goddesses kannattaa käydä katsomassa erityisesti sen yhteiskunnallisen merkityksen takia. Minusta on hyvä tukea naisten aseman vahvistamista Intiassa, mitä tämä elokuva selkeästi ajaa takaa. Lisäksi hatun nosto Season Film Festivaalille rohkeudesta ottaa tämä elokuva ohjelmistoon.

Infoa elokuvasta:

Ohjaus. Pan Nalin India / Germany 2015. Ramonda Inc. Käsikirjoitus: Pan Nalin, Subhadra Mahajan, Dilip Shankar, Arsala Qureishi * Kuvaus: Swapnil S. Sonaware Leikkaus/Editor: Shreyas Beltangdy Pääosissa: Sarah-Jane Dias, Sandhya Mridul, Rajshri Deshpande, Amrit Maghera, Pavleen Gujral, Anushka Manchanda, Tannishtha Chatterjee 

Näytökset: 
la 2.4. klo 15:45 Kinopalatsi 10
su 3.4. klo 11:30 Kinopalatsi 1

Kuvat: Stillejä Angry Indian Goddesses elokuvasta

http://2016.seasonfilmfestival.fi/elokuvat/v2016/angry-indian-goddesses/

MUISTAKAA SEASON FILM FESTIVAL -LIPPUARVONTA, JOHON VOI OSALLISTUA 23.3. mennessä TÄÄLLÄ ja Vinkkipankin facebookissa:

http://www.lily.fi/blogit/vinkkipankki/elokuva-ja-tapahtumavinkki-season-film-festival-ja-arvonta

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Ilokseni pääsin ravintola-alan ammattilaisille suunnatuille Gastro-messuille vierailemaan. Messut olivat todella hauskat ja näin ruokaintoilijana fiilisteltävää riitti. Myös maistiaisia tarjottiin tiheään tahtiin ja luennot olivat kovatasoisia. Tässä teille koontia eli Vinkkipankkiirin lempparijutut ja tulevan kevään ruokatrendit, joista on hyvä olla kartalla!

1. Hyönteiskokkailu

Madventuresin Riku Rantala on kyllä huippu puhuja. Hänen lavakarismansa tuli jälleen kerran todettua loisteliaaksi Gastro messujen Tech-lavalla ja jutut, sekä tietämys vieläkin paremmaksi. Aiheena oli tällä kertaa lihatalouden tulevaisuus ja tulevaisuusnäkymät lisääntyvän hyönteissyönnin osalta. Liha tulee loppumaan maailmasta tulevaisuudessa siltä osin ettei sitä riitä enää kaikille (arviolta 2030-2050) ja proteiinin käyttölähteiksi onkin lähetty etsimään jo vaihtoehtoja. Hyönteiset voivat nyt kuulostaa ällöttävältä, mutta niitä syödään jo monessa maailman kolkassa viikottaisissa aterioissa tietoisesti ja herkkuruokana, vaan ei vielä EU:ssa. EU:ssa ei ole vielä yhtäkään teollisesti hyönteisiä kasvattavaa farmia EU-direktiivien takia, mutta tilanne saattaa jo muuttua tänän vuonna. Kiinnostuneita yrittäjiä löytyy, jotka pistävät homman rullaamaan jos lakia muutetaan. Messuilla myös Topi Kairenius kokkasi hyönteisruokaa ja Vinkkipankkiiri kävi maistamassa paistettuja heinäsirkkoja ja eri hyönteisistä valmistettuja lihapullia. Erityisesti pullat olivat hyviä, aikalailla falafelpyörykän makuisia ja henkisiä. Voisin syödä jatkossakin!

2. Vegaaninen juusto

Monet ystäväni ovat täysin vegaanisia ja olen välillä juustohirmuna harmitellut heidän menetystä juustojen osalta. Eipä tarvitse enää, sillä nyt Gastrossa esiteltiin täysin vegaanista kasvirasvoista tehtyä Violife-juustoa, mikä oli koostumukseltaankin makua väheksymättä aikas samaa kamaa kuin edamit kaupanhyllyillä. Ehkä tähän kuin vielä saisi briet ja homejuustot, niin voila! Toki monia kokeiluja on ollut, mutta hyviä homejuustoja en ole vegaanisina päässyt vielä maistamaan. Saa vinkata jos tiedät!

3. Klassikot muuttavat muotoa

Fazerin lanseeramaana Munkkibaari oli visuaalisesti Gastron herkuin osasto. Isot väripinnat ja jättimunkkiprintit olivat sen verran mässyjä, että vesi herahti kielelle. Munkkibaari päätuotteena oli maistelussa Omar-klassikkokarkista sovelletut Omar-munkit. Toinen klassinen yllättäjä oli Kymppi Mämmi, joka oli päässyt yksittäisannoskokoisiin jätskipaketteihin. Molemmat uutuudet olivat niin makeaa tavaraa, että pieni määrä herkkua kerralla riittää.

+

Muut kiinnostavat:

-Laitilan kananmunavalkuaismakkara

-14 tuntia kylmahaudutettu Cold Brew kylmä kahvivirvoke (oikeasti hyvää, ei maistunut pöydälle jääneeltä jäähtyneeltä kahvilta)

-Jyrki Sukulan rohkaisut luottaa omiin ideoihin ja kasvattaa pienestä isommaksi ja myös vinkki siitä, että aina ei tarvitse olla niin suurtaa, että jokin menestyy. Itse pistää omat tavoitteensa. Tavoite voi olla aluksi, vaikka saada yksi kana muniaan hyviä aamiaismunia pöytään.

-Suolaiset jäätelöt ja etenkin todella suolainen kinuski oli namia!

Gastroon ei valitettavasti muu kuin ammattiväki pääse, mutta kannattaa seurata hommaa tänään esim. Vinkkipankin twitterissä @vinkkipankkiiri

http://www.gastro.fi

Kuvat: Verna Kovanen

MUISTATHAN OSALLISTUA VINKKIPANKIN LEFFALIPPUPAKETTI ARVONTAAN TÄÄLLÄ JA TYKKÄÄMÄLLÄ VINKKIPANKIN FACEBOOK-SIVUSTA OLET MYÖS MUKANA!

 

Ladataan...
Vinkkipankki

 

Ravintola Grönin nimestä minulla välittömästi tulee mieleen Eino Grön ja suomi-iskelmät, vaikka ravintolan nimi ei toden totta näihin asioihin viittaa. Silti tunnelma on ravintolassa hyvinkin suomalainen, mutta nykypäivän tyylillä. Ei suomiromantisointia paitsi lautasella uudella tavalla. Ystäväni kanssa, kun astuimme ravintolaan henkilökunnan vilpittömän onnelliset hymyt sulattivat sydämeni. Symppismeininki sai meidät heti kuplatuulelle ja aloitimme champpiksella illan, mikäs sen ihanampaa! Geoffroy Purete oli pehmeän kuplaista herkkua.

Päätimme ottaa Grön menun (49€), jota keittiö suositteli saadaksemme kokonaisvaltaisimman kuvan ravintolan ajatusmaailmasta. Neljän ruokalajin setti aloitettiin härkäpapu hummuksella ja tattaripihvillä. Oikeasti tattarijuttu kulki nimellä "rieska", mutta mielestämme se vähätteli ruuan suussa sulavaa koostumusta ja täyteläistä makumaailmaa. Jos saisin tällaisia fermentoituja "pihvejä" joka päivä voisin todella harkita kasvissyöjäksi ryhtymistä. Toisena alkupalana tuli todella aistillinen annos, jonka tuoksu jo vei ajatuksemme monta kuukautta eteenpäin kesään. Tuoksumataraa oli käytetty annoksessa mausteena ja sen vahva tuoksu toi selkeästi kesäniityt suljettujen silmiemme eteen. Heti tuli ikävä kesämökin saunaa ja järvimaisemaa. Tätäkö todella on "contemporary nordic kitchen" - kyllä tykkäämme, tätä lisää Suomeen! Muutenkin kuin tuoksun osalta annos miellytti. Erityisesti silmää hiveli sen kauniit punaisen sävyt, joihin oli loihdittu sekä punajuurta kolmella tavalla, että suolattua nautaa. Ihana väritys huippu makumaailmasta puhumattakaan. Nam! Tässä vaiheessa on myönnettävä, että tämä oli kyllä koko menun ehtodon lempparini vaikka taso oli kova. Tämän kanssa tarjottu Etna vuorelta tuotu roseviini Susucaru (Frank Cornelisse) oli ihanan leikkisä kaveri ruualle.

Kun mielikuvamatkalle oli päästy, eteemme tuotiin hymyilevästi tarjoillen hehkuva pikimusta kekäle. Kyseessä oli avotulessa grillattu sipuli, joka hehkui vielä kipinää. Tätä hiilen tuoksu ja lämpö vei mielikuvamatkamme jo saunan lauteille istumaan. Sipuliin leikatun hatun alta sai silkin pehmeitä sipulipaloja, joita sitten pääruokamme kanssa nautittiin. Pääruoka oli draamaattinen poron sisäfile, poron kuivatusta sydämestä ja verestä tehdyssä vahvassa kastikkeessa, sekä puikulaperunaa kahdella tapaa. Annoksesta kertomaan tullut kokki hurmasi meidät vielä faktalla, että annoksen päällä olleet metsämansikan lehdet hän oli aamulla käynyt poimimassa metsästä sillä lumet olivat "sopivasti jo sulaneet". (Tähän monta sydänsilmäistä hymiötä perään!) Poron kanssa tarjottu Amateus Bobi -punaviini sopi myös kivasti särmikkääseen annokseen, josta sommelierille pisteet. Myös sommelierin tapa kertoa viineistä oli ihana. Opimme illan aikana paljon uutta viinimaailman "pelle pelottomista" ja tyyleistä.

Lopulta siirryimme jälkiruokaan, joka oli porkkanasorbetti. Tämä oli raikas ja jännittävä täyteläisen kreemin kanssa myös aika hyvä kombo ja kruunasi menun,  joka oli mielestäni toppen! Täytyy kyllä sanoa, että Grönistä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Tunnelma oli rennon hienostunut, henkilökunta todella pro (ja oli kiva, että kaikki kävivät illan aikana morjestamassa) ja ruoka oli luovaa, rohkeaa ja kekseliästä! Kiitos illasta!

http://www.restaurantgron.com

ps. Muistathan Season Film Festival -leffalippuarvonnan, joka on käynnissä täällä ja Vinkkipankin facebookissa 23.3. asti!

*ravintola sponsoroi illallisen

Pages