Ladataan...
Vinkkipankki

Dokkarin täyteinen viikko takana. Docpoint-festivaali osoitti taas miten laadukasta dokkaria on nyt maailmalla ja kotimaassa tarjota ja tuntui siltä, että ohjelmistokattaus oli erityisen kiinnostava tänä vuonna. Poliittisuus näkyi myös vahvasti ohjelmistossa, mikä oli toki ymmärrettävää, lisäksi sosiaalinen media oli uutuus aiheena enemmän esillä. Vaikka näytöksiä ei enää festivaalin tiimoilta ole, elokuvia kannattaa väijyä Yleltä sekä seurata niitä niiden fb-sivuilla niin kuulee tulevista näytöksistä ja striimaus mahdollisuuksista.

Tässä pika-arvioni kahdesta Docpoint elokuvasta, jotka jäivät sydämeni ja mieleni kuvapankkiin huippusuorituksina. Molemmille antaisin tähtiasteikolla viisi tähteä!

Black Hole Mama (ohjaus. Heidi Piiroinen) 

BLACK HOLE MAMA Trailer from Heidi Piiroinen on Vimeo.

Valokuvaaja-tausta näkyy selkeästi kuvaustyylissä Heidi Piiroisen esikoiselokuvassa Black Hole Mama:ssa. Otot ovat kuin liikkuvia valokuvia, sommitelmat niin täydellisiä, että minkä tahansa hetken voisi pysäyttää onnistuneeksi stilliksikin. Aiemmin muunmuassa Vuoden Lehtikuva-palkinnon voittanut Piiroinen on kuvannut paljon ihmisiä. Tässä pääsemme sisälle ikäänkuin kuvaustilanteisiin. Jotenkin Piiroinen onnistuu todella hyvin tavoittamaan oleellisen kuvattavistaan ja on itsekin hyvin välittömän oloinen persoona dokumenttinsa näytöksen jälkeen pidetyssä Q&A-tilaisuudessa. Elokuva on tehty nollabudjetilla, mutta se ei kalva tulosta. Toivottavasti tällä taidon näytteellä heruu seuraaville elokuville rahoitusta paremmin. Jakomäkeläisistä kertova elokuva on vilpitön, elämän makuinen ja rohkea, mutta mutkaton henkilökuvaelma. Todella antoisaa katsottavaa, sekä kiinnostavia tyyppejä ja mahtavia sitaatteja pullollaan, kuten "En mä tilannu tätä elämää. Mun elämä ei ole mikään pizza." (Hippi)

The Land of the Enlightened (ohj. Pieter-Jan De Pue)

Tämä elokuva oli suorastaan ehkä parhain koskaan näkemäni dokumentti. Niin käsittämättömän kaunis kuvaus ja tarinan kerronta, sekä järkyttävä aihemaailma sai minut kirjaimellisesti haukkomaan henkeä elokuvissa. Ainakin olin melkein koko elokuvan ajan suu auki, niin että se oli aivan kuiva kun pääsin ulos salista. Oikeastaan olisin halunnut heti katsoa elokuvan uudestaan. The Land of the Enlightened oli elokuva jollaista en ole aiemmin nähnyt. Se oli niin pieteetillä tehty, että itkettää. Kahdeksan vuotta sen tekemiseen olikin elokuvan työryhmällä mennyt. 

Elokuvassa seurataan elämää sodan keskellä kuihtuvassa Afganistanissa. Kuvataan vuoristo solassa elävää lapsijengiä, joka elää ryöstäen karavaaneja, jotka kuljettavat mukanaan solissa timantteja ja opiumia. Välillä käydään myös sota-alueilla keräämässä maaminoja ja luoteja romukauppiaille. Opium on kuitenkin parasta valuuttaa ja saaliin kanssa lähdetään myös kosiomatkalle pikkutytön isän luo hakemaan lupaa avioliittoon. Tämän matkan tekee noin 10-vuotias jengiläinen. On käsittämätön ajatus, että elokuvan tapahtumat kaikki perustuvat tositapahtumiin. Ajatus siitä, että vaikeissa olosuhteissa vuoristossa asuu oikeasti tänä päivänäkin lapsia keskenään, jotka elävät pikku intiaanielämää. Elokuvasta välittyy kauniilla ja samalla karmaisevalla tavalla lasten lapsellisuus. Elämä on heille kuitenkin lasten leikkiä, mutta hyvin karua sellaista ja todellisuudessa hyvin kaukana siitä. Lasten lisäksi kuvataan myös jenkki-sotilaiden tukikohdassa nuoria solttupoikia, jotka bodaavat, puhuvat naisista ja  kuuntelevat teknoa, ja siinä sivussa välillä tulittavat "ties minne". Hekin tuntuvat kovin lapsellisilta. Käskyt tulevat vaan jostain ylempää ja tulittaminen on kuin jotain peliä pelaisi. 

Kohtaukset ovat hyvin elokuvallisia ja asetelmat täydellisiä. Silmä lepää karmaisevassa tarinassa liiankin hyvin. Elokuvan musiikki on myös erityisen nerokkaasti valittu. Klassisesta Bachista, teknoon ja räppiin keskellä vuoristoa. Tässä kahdeksan vuoden työ on hionut täydellisen timantin tarinasta joka on totta timanteista, opiumista ja miinoista, sekä lapsista, rakkaudesta ja sodasta.

Kuvat elokuvista Black Hole Mama ja the Land of the Enlightened

http://docpoint.info/en/

Ladataan...
Vinkkipankki

On perjantai ja ihana perjantai onkin sillä ystäväni on varannut pöydän meille ravintolaa Soil:iin Punavuoreen. Fredalla sijaitseva piskuinen ravintola hohkaa kynttilän valoa kadulle ja tulee lämmin fiilis kun tarjoilijat toivottavat rennosti tervetulleeksi. Pöytäpaikkoja ei ole kovin montaa, joten tänne kannattaa varata pöytä etukäteen. Soil on tapas ravintola, mutta sisustuksessa ei ole erityisesti haettu mitään etelän matkaa, lukuunottamatta vessan pikkutauluja lomakuvineen. Lista on helppo lukuinen, vaikkakaan hinnat eivät ole halvimmasta päästä. Nyt odotan laatua. 

Aloitamme illan oluilla ja niitä ei talossa ole kuin Moritzia, joka toki kyllä meille maistuu. Ensimmäiseen satsiin tilaamme vähän tapakulttuurista poiketen molemmille omat annokset. Seurani ottaa tartar-pihvin ja minä fritti-mereneläviä. Ja voi, kyllä me olemme tyytyväisiä. Tartar on super herkkua, sillä se on perinteistä poikean tehty aiolin kera, eli aioli on tartar-taikinassa sisällä. todella maukasta. Frittilautanen tuo mieleen viime kesäisen Barcelonan matkat ja ne lämpimät illat. Sopiva suola saa janoiseksi ja olutta lipitetään juttuja pulputtaen.

Seuraavaksi otamme jaettavaksi tomaattileipiä, joka erityisesti katalaanialueella alkupalana tunnetaan. Sen lisäksi otamme marinoidut oliivit, sekä lihalautasen pikkelöidyillä vihanneksilla. Tomaattileipä setti yhdelle on 1,80€. Edullinen se on vaikka ei siinä toki muuta olekaan kuin vaalea leipää ja murskattua tomaatti pisaralla oliiviöljyä. Tämä simppeli makuyhdistelmä on aivan heaven! Näitä päädymme vielä oluen painikkeeksi myöhemmin tilaamaan. Oliivit ovat todella maistuvat, mutta eivät kuitenkaan vedä vertoja espanjan makumatkan muistoille. Lihalajitelma taas on aivan bueno. Törkeän hyvä, ihanan rasvainen chorizo tahna yllättää ja muutkin makkaran saavat tyytyväisenä hymistelemään.

Kokonaisuutena Soil yltää huippu paikalle Suomessa testatuista tapas ravintoloista. Puoliksi jaettu lasku on 38€ per nenä, ja sen tästä mielellään maksaakin. Chorizotahnasta tulen haaveilemaan vielä unissanikin.

ps. Oluenhimoisina meiltä jäi viinit sikseen, joita kuulemma kannattaa Soilissa nostella. Soil nimittäin toimii myös viinien maahantuojana.

http://soilwineroom.fi

Shortly in english:

I really recommend the Soil Wine Room in Punavuori, if you´ll want to have a good quality tapas night. Nice simple atmosphere with lovely staff and extra good chorizo paste in meat plate and mouthwatering tartar! 

Ladataan...
Vinkkipankki

Kaikenkattava kauneus on ison budjetin jenkki-draama. Se on heti selvää, kun elokuvajulisteen näkee. Niin kallis tähtikattaus on mukana. Will Smith on pääosassa ja muissa merkittävissä rooleissa muunmuassa Kate Winslet, Keira Knigthley ja Edward Norton.  Julisteesta ja jouluisesta ensi-ilta ajankohdasta tulee kieltämättä mieleen, että onko tässä taas yksi kassamagneetiksi rakennettu romanttinen komedia tähti-näyttelijöillä, mutta löyhällä juonella? Arvaus osuu osittain oikeaan, mutta Kaikenkattava kauneus onnistui myös yllättämään. On totta, että elokuva oli melko kliseinen roolihahmoiltaan - ei mitään yllättäviä asetelmia. On tummaihoinen pariskunta, sekä nuoret boheemit näyttelijättäret, uranaiset ja miehet. Vähän ärsyttää asetelmat sinällään, kun ei ole uskallettu sekoittaa vaikka etnisyyksiä tai mitään, mutta näillä mennään. Yllättävyys tulee juonesta, joka onkin aika mielenkiintoinen, eikä elokuvaa katsoessa ole varma tuleeko hyvää loppua. 

Juonen perusta on suru lapsen kuolemasta, joka on vallannut mainostoimistojohtajan (Will Smith) mielen ja hänen työntekonsa kärsii. Will ei osaa oikein käsitellä tunteitaan ja ahdistuu tyhjään yksiöönsä ja rutiineihinsa. Hän kirjoittaa kirjeitä abstraktioille kuten rakkaus, kuolema ja aika purkaakseen vihaansa ja tunteitaan. Yhtäkkiä nämä alkavat vastata hänelle ja pohdnnat saavat uusia kierroksia. Näiden abstraktien käsitteiden pukeminen ihmisrooleihin on mielenkiintoinen kokeilu. Minkälainen ihmistyyppi olisi rakkaus, entä aika? Saati sitten kuolema. Kun mainosmies päätyy puhumaan näiden henkilöiden kanssa saa katsoja mielenkiintoisesti vertauskohtia oman elämäsä keskusteluihin. Itselleni tilanteet elokuvassa toivat mieleen oman elämäni tiukkoja paikkoja ja niissä vaihdettuja sanoja. Mihin käsitteeseen ne sanotut sanat sopivat ja pitäisikö asioille olla vähän armollisempi ja tosiaan ajatella, että kuolema ei ole pimeä voima, vaan yhtä heikko kuin ihminen, joku random tyyppi, jolla on päällään valtava surun taakka.

Elokuvan jälkeen on hyvä varata leffakaverin kanssa aikaa jutustelulle tuopin äärellä. Itsellä ainakin elokuvan jälkeiset keskustelut olivat kultaa, ennemmin kuin elokuva sinällään, mutta Kaikenkattavalle kauneudelle kiitokset aiheen herättelystä. Ja tietysti vielä ablodit ihanalle Kate Winsletille. Upea näyttelijä ja nainen.

Kuvat: Kaikenkattava kauneus pressmaterial

Ladataan...
Vinkkipankki

Kuva: Down the Deep Dark Web

Ehdoton lempparini Suomen elokuvafestivaalikattauksesta on dokumenttielokuviin erikoistunut Docpoint. Docpoint alkaa nyt 23.1. ja lippuja kannattaa jo alkaa ostamaan, sillä ennakkosuosikit saattavat täyttää salit hyvin nopeastikin. Ohjelmistossa on pääteemoina tänä vuonna kahtia jakautunut maa ja kirjava ihmismieli, sekä ohjelmistossa on nostoja myös muista aihemaailmoista kuten urbaanista nyky-afrikasta, autismista, avaruusmatkailusta sekä mediasta. Tutkimista ohjelmistossa riittää, sillä elokuvia festareilla on yhteensä 156. Näytökset ovat Helsingin keskustan saleissa Finnkinolla, Savoyssa, Orionissa, Dubrovnikissa, Kiasma-teatterissa, sekä Töölössä Korjaamolla. Kiinnostavaa tämän vuoden Docpointista tekee myös uusi taiteellinen johtaja Iris Olsson, joka edustaa nuoren polven dokumentarismia, sekä saman aikaisesti laadukasta kaupallista videotuotantoa. Hänen työnsä kulkevat fiktiosta ja dokumenttiin, sekä vähemmistöistä poptähtiin. Kiinnostavaa nähdä minkälainen festivaali näyttäytyy näin monipuolisen tekijän kuratoimana. Elokuvia toki mukana Iriksen kanssa ollut valitsemassa iso Docpoint työryhmä.

Näitä Vinkkipankkiiri odottaa festareilta TOP 3:

KIEHUMISPISTE (ohj. Elina Hirvonen)

Viime vuonna omaksuimme kiehahtamiskulttuurin. Ties mistä totuttiin kiehahtamaan somessa ja jopa kaduilla. Vihapuhe mainittiin mediassa joka viikko ja trolli uutismediat lisäsivät vettä myllyyn. Sanavarastoon tuli "suvakki" ja toisaalta uusnatsi ja kaikki muutkin nimitykset tältä väliltä. Maahanmuutto ja yhteiskunnan eriarvoistuminen nousi puheenaiheiksi ja teoksi kaduilla. Toiset lähtivät leipäjonoon ja toisen partioon Soldiers of Odin jengeihin ja kolmannet jakoivat närkästyneinä uutisia näistä somessa. Tästä kaikesta on koottu Elina Hirvosen esikoispitkä Kiehumispiste. Todella kiinnostavaa miltä näyttää Suomi, jossa elämme elokuvassa tänään.

DOWN THE DEEP DARK WEB (ohj. Duki Dror, Tzachi Schiff)

Moni on varmaan kuullut darknet:sta. Siitä toisesta salaisesta verkosta, jossa rikolliset toimivat, likainenraha liikkuu ja huumekuriirit sopivat tapaamisia. Tämä maailma sisältää muutakin, mutta mitä?

"Onko meidän kontrolloitava kaikkea ja auttaako se mitään. Aina voi tapahtua jotain pahaa." todetaan elokuvan trailerissa. Tätä darknetin toista todellisuutta raottaa israelilais-ranskalainen yhteistuotanto Down the Deep Dark Web.  Raffia kuvaakin on luvassa, sillä elokuvan ikärajan luokitus on K16 ja hiihtopipot näkyvät pressimateriaaleissa tiuhaan.

ALL THESE SLEEPLESS NIGHTS (ohj. Michal Marczak)

IDFA 2016 | Trailer | All These Sleepless Nights from idfa on Vimeo.

Unettomat yöt, bileet, jatkuvat bileet. Bilekaverit, napit ja viivat. Hetkessä eläminen, hedonismi, elämän on oltava maksimia.

Näistä teemoista koostuu puolalaisten nuoren parin arki. Jatkuva uneiomainen tila ja halu heittäytyä juhlaan on taltioitu dokumenttiin, jonka kerrotaan koettelevan genren rajoja. Puolalainen ohjaaja Michal Marczak on halunnut tehdä elokuvan tribuuttina ranskalaisen uuden aallon elokuvilla ja kauniseen kauvakerrontaan on lainattu elementtejä sieltä.

www.docpoint.info

Ladataan...
Vinkkipankki

Viime vuonnakin tähän aikaan kävimme läpi edellistä Vinkkipankki-vuotta ja nyt teemme samoin! 2016 Vinkkipankissa oli monipuolinen. Klassikko lemppareiksi muodostuneet elokuva-arviot, sekä ravintola-arviot pitivät lukijat vesi kielellä ja uutuutena Hyvinvointivinkit ja Musiikkivinkit kiinnostivat. Instagramista nousi vuoden aikana Vinkkipankissa vielä suositumpia ja aktiviisempi kanava. Instakisat aloitettiin ja reaali-aikaiset matkatarinat kiinnostivat myös kansainvälistä lukijakuntaa.

Tässä omiksi lemppareiksi nousseet vinkit Vinkkipankin vuodesta 2016:

PARAS TAPAHTUMAVINKKI 2016: Konepaja Brunon kesä

"Jotain niin rentoa paikasta huokuu, ehkä se on se sama rentous mikä tulee kun Berliinissä tai vaikka Budapestissa lähtee juhlimaan. Matkalla olon vapaus!"

Konepaja Bruon oli kyllä ehdottomasti parasta mitä Helsingin kesällä oli Vinkkipankkiirille tarjota. Ihastuin paikkaan heti ja sen laaja ja laadukas tapahtumatarjonta vei minut alueelle lähes joka viikko. Välillä bailattiin rankasti, välillä skumppailtiin terassilla, kerran pelattiin, lautapelejä, krebattiin Gasellien keikalla ja tienattiin rahaa kirpparilla. Söin myös monet kerrat Street Gastron rekasta joka tarjoili kesän ajan super hyvää brunssia, , josta kirjoitin jutun joka lukijamääriltään olikin vuoden 2016 suosituin postaus. Lue postaus täältä. Toivottavasti Bruno saa jatkoa, eikä tilaa valtaa Bauhaus.

PARAS RAVINTOLA 2016: Grön

"Tuoksumataraa oli käytetty annoksessa mausteena ja sen vahva tuoksu toi selkeästi kesäniityt suljettujen silmiemme eteen. Heti tuli ikävä kesämökin saunaa ja järvimaisemaa. Tätäkö todella on "contemporary nordic kitchen" - kyllä tykkäämme, tätä lisää Suomeen!"

Grön oli ehdottomasti vuoden kiinnostavin tulokas ja rohkein suunnannäyttäjä. Mielenkiintoiset annokset ja yksinkertainen estetiikka toimi täydellisenä korokkeena kokkien ammatitaidon näytteille ja ihanille tarjoilijoille, jotka juurta jaksaten innostuksen pilke silmissä kertoivat annoksista. Tänne taas!

PARAS TEATTERI 2016: Mahdolliset maailmat (Kansallisteatteri)
 

"Mahdolliset maailmat kysyy meiltä kissan kokoisilla kirjaimilla MITÄ JOS? Näytelmässä leikitellään ajatuksella voiko sillä olla suurikin merkitys elämääsi ehditkö vaikka kiirehtimääsi metroon vai et."

Esitys oli niin ansiokas, että halusin nähdä sen heti uudestaan. Kokonaisuutena tarina, näyttrelijät, lavastus, tekniikka ja kaikki saatii toimimaan nykyteatterin maljankohotuksena. Tätä lisää Kansis!

"Erityinen hatunnosto täytyy antaa erityisen hyvästä roolisuorituksesta Pia Anderssonille, joka debytoi Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä."

Ps. Tänä vuonna saadaan Vinkkipankkiin haastatteluun Pia Andersson Vierasvinkkariin - stay tuned!

PARAS ELOKUVA 2016: I, Daniel Blake

" I, Daniel Blake on nimenomaan elokuva tavallisista ihmisistä ja niistä jokapäiväisistä ihmiskohtaloista ilman sen kummempaa sankaritarinaa. Lopuksi tulee ymmärtäneeksi paremmin syrjäyneitä ja inhimilliset roolityöt saavat roolihenkilöt tuntumaan todellisilta kuin omilta ystäviltä ja tulee olo, että se vähinkin kannattaa aina tehdä minkä pystyy, vaikka vain kysymään, että mitä kuuluu."

I, Daniel Blake oli kyllä vuoden 2016 tärkein elokuva. Polittisesti shokeraava vuosi näkyy monen ihmisen elämässä ja tässä elokuvassa valotetaan sitä puolta, jonka monet ihmiset haluavat jättää huomiotta.

PARAS KIRJA 2016: Aidosti kaunis (Cozy Publishing)

"Kaunis kirja hyllyyn ja kasvoille. Tekee mieli selailla jatkuvasti"

Tämä kirja muutti ihonhoitoani. Kirjassa on juuri oikealla tavalla paketoitua faktaa ja kauneutta kauniin taiton ja kvien muodossa. Kuvat ovatkin muoti- ja beautykuvaaja Kaapo Kamun kamerasta. Laddukas huippuasiantuntijateos.

Ihanaa alkavaa vuotta kaikille blogin lukijoille!

Shortly in english:

The best of the 2016 in the blogposts were:

Best restaurant: Grön

Competorary nordic cuisine lives gere. Highly recommended.

Best book: Aidosti kaunis

Changed the way I care about my skin and how I treat it with natural ingredients besides chemicals.

Best event venue: Bruno in Helsinki

The most contemporary and cool venue opened for the summer time of 2016 to Helsinki Alppila area.

Best movie: I, Daniel Blake

The movie of our times. A good cross section toa ilife of an unemploiment person life life in Britain today.