Ladataan...
Vinkkipankki

Oli perjantai ilta ja työviikko takana. Pieni orastava päänsärky taas tuloillaan ja niskat jumissa - perus setti siis, mutta onneksi oli aika varattuna Float Kallioon rentoutumiskelluntaan. Olen aina pitänyt vedestä elementtinä ja käynyt kerran kokeilemassakin ryhmäkelluntaa, mutta syvärentoutuminen kellunta-tankissa oli uutta ja kuulosti jännittävältä. Paikkaan mentiin porttikongista Brahenkentän vierestä ja jo vastaanotossa tuli rauhallinen olo. Tilassa soi Air-yhtyeen Run run run -biisi ja edellinen asiakas oli raukean näköisenä aulassa kehumassa hoitoa. Odotukset nousivat heti.

Ensin minut ohjattiin rentoutumishuoneeseen, jossa sain vähän aikaa vain olla ja vähän irroittaa mieltäni viikon viimeisistä työkiireistä. Sitten pääsinkin jo kellunta-tankille. Kävin suihkussa ja asetin itseni altaaseen ja tankin kansi päälle. Altaassa soi rauhallinen elektroninen äänimaailma ja värivalot vaihtuivat vähitellen. Kymmenen minuutin päästä musiikki lakkasi ja laitoin valot pois. Oli niin hiljaista. Vesi oli ihanan lämmintä. Saman lämpöistä ilman ja kehon kanssa. Pikku hiljaa sain rentoutettua itseni ja niskakin rentoutui. Mikään ei ärsyttänyt aistejani, en enää ajatellut edes, että olin vedessä. Avaruudellinen tila jopa. Kelluin vain ja sitten nukahdinkin. Heräsin siihen kun musiikkia alkoi kuulua jostain jostain kaukaa. Äänet voimistuivat pikkuhiljaa lempeästi herättäen minut ja laitoin taas värivalot päälle. Vesi on hyvin suolaista ja suola oli kiteytynyt veden pinnan yläpuolella olleille käsivarsilleni. Kannattaa muuten laittaa vaseliinia haavoihin ja muihin herkkiin ihon kohtiin (ihottumat yms.), sillä suola varmasti kirvelee jos tätä ei muista. Tankki huoneesta löytyy kyllä rasva. Ei huolta.

Suihkussa kellunnan jälkeen olo oli mukavan raskas. Todella rentoutunut. En jaksanut miettiä mitään. Vesi vain huuhtoi suolaa iholtani. Ilahduin laadukkaista shampoista, joita Float:ssa on tarjolla. Laadukkaita tuotteita on myös laittautumishuoneessa, johon jatkoin suihkusta pyyheturbaani päässäni. Suomalaisilla kosmetiikkarasvoilla kosteutin kasvoni ja käteni maistellen hedelmillä ja kurkulla maustettuja vesiä. Iho myös tuntui suolakuorinnan jälkeen todella pehmeältä. Omat meikit olin ottanut mukaan, sillä ripsiväriä sentään talo ei tarjoa. Muut kaikki perustuotteet on saatavilla, jopa hiusharja ja lakka.

Viimeistely silauksena raukeudelle istuin vielä lavitsalle minimalistiseen rentoutumishuoneeseen. Tilasin kahvin listalta, jossa on tarjolla paahtoasteita joka makuun. Kääntöpuolella olisi valittavana laadukkaita teelaatuja. Juoma kuuluu hoidon hintaan. Fiilistelin hetken vielä huoneen vinyylikokoelmaa, josta löytyy Junior Boysia ja  the XX:ää. Tilan raakabetonipinnat ja pastellisävyt eivät silmää ärsytä ja lupasin itselleni tulevani uudestaan. Tästä rentoutui vieläkin enemmän kuin vaikka hieronnasta. ehkä syynä on se, että hoidon aikana ei minulta odoteta mitään. Sain vain olla. Koko settiin aikaa kului minulta reilu pari tuntia. Minimi aika nettisivuilla on merkkity 90 minuuttiin, mutta suosittelen varaamaan aikaa. Rentotunut olo tila pysyi minulla seuraavan päivän iltaan asti, kunnes alkoi ystäväni juhliin valmistautuminen ja oli aika herätä ihanasta horroksesta.

http://www.floatkallio.fi/

 

*Float Kallio tarjosi kelluntakokeilun.

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Ystäväni kysyy elokuvan jälkeen: "Mikä siinä nyt oli niin siistiä silloin aiemmin kun eka Trainspotting tuli, että tän olis pitänyt olla nyt jotenkin todella hieno elokuva?"

Se on hyvä kysymys, sillä mitä siistiä on sekoilussa, loputtomassa epäonnistumisen kierteessä, kamapäisyydessä ja räkistelyssä. No, ehkä se, että Trainspottingissa se oli uskottavaa ja on edelleen. Heroiininkäytöstä ja koksuttelusta näytetään molemmat puolet. Kun on ikävää kaikki todella menevät perselleen, mutta on toki huippujakin ja silloin kaikki naurattaa. Voin kuvitella, että sitä se varmaan on, mutta niinkuin elokuvassa käy, ne huippuhetket eivät kestä pitkää. Seuraa kaikkea muuta ikävää, joka pistää kävely vauhdin paniikkijuoksuksi aika ajoin. Ensimmäinen Trainspotting oli myös ajankuva: jalkapallohuliganismi, pilottitakit, siilitukat, tekno ja Edinburghin lähiöt. Inhorealismia elokuvallisilla mausteilla eli varsinaisen kulttielokuvan ainekset kattilassa. 

Onneksi toinen osa ei vesitä tätä, vaan kattilan annetaan aiheen mukaisesti kuohahtaa yli. Käsittämättömän hienosti kaikki alkuperäiset näyttelijät ja työryhmä on saatu mukaan ja henkilöhahmot pelaavat samoilla kentillään uskottavasti, 20-vuotta vanhempana. Harmittaa Rentonin puolesta, sillä elämä viekin takaisin alkulähteille, eikä kavereillakaan ura ole niin sanotusti lähtenyt nousuun. Ammattilaisia kaikki ja elokuva toimii katkeruudessaan ja inhossaan oikein hyvin. Imua löytyy. Kamera kikkailee kivasti - kohtauksista tulee omia pikkuelokuviaan erikoistehosteineen. Tuntuu, että kamerakin on päissään välillä ja siltä se pitääkin tuntua kun Trainspottingia katselee. Rytmi on jossain kohtauksissa niin tarttuva, että saan muutamat nauru hepulit salissa asioille mille kaikki eivät naura ja se on täysin ok. Elokuva on hyvä nosto vanhalle klassikolle ja se kannattaa käydä katsomassa. Toimiva soundtrack myös elokuvaan on valittu. Mutta ehkä on niin, että jos ei ole aiemminkaan Trainspottingista piitannut, niin ei sitä välttämätttä pääse enää vauhtiin mukaan. Fiilis voi olla sama kuin silloin, kun tulet selvinpäin juhliin joissa on "aloiteltu" jo useampi tunti.

Tähän lopuksi vielä klassikko - Born Slippy!

Kuvat: T2 Trainspotting stillejä

Ladataan...
Vinkkipankki

Aijai, kylläpä viime sunnuntaina menin ihastumaan, palveluun ja intohimolla tehtyihin herkkuihin siis. Vierailin ystäväni kanssa korealaisessa pop-up kahvilassa, jota sunnuntaisin Mood Cafe:ssa pyöritetään. Kun astuimme sisään, minimalistisessa ja erittäin kauniissa tilassa hääri kolme naista tiskin takana. Valloittavan hymyn henkilökunnalta vastaanotettuamme ryhdyimme innolla kyselemään kauniista herkuista, joista en itse tunnistanut yhtäkään etukäteen.

Korealaisesta keittiöstä ensimmäisenä tulee mieleen kimchi ja hite-olut, mutta makea puoli on jäänyt täysin hämärään. Tai oikeastaan makea ja makea, miten sen nyt sanoisi. Otin nimittäin kolmen minikakun läjitelman, joka ohjeistettiin syömään tietyssä järjestyksessä. Ensimmäinen pala oli jotain mitä ennen en ollut maistanutkaan. En osannut määritellä oliko pala makea vai suolainen, vai oliko se sitä suht uutta perusmakua, nimeltään umami. Erikoisjännä tapaus kyllä, mutta ei lempparini, vaikkakin ehdottomasti kiinnostava. Muut kakut olivat makeita ja maut tunnistettavia. Makumatka eteni ekstramakeaan seesamiöljyllä ja siemenillä tuftattuun palaan, joka etäisesti muistutti baklavaa. Se oli ehdottomasti lempparini <3 Erikoishetkiä koin myös super pehmoisen matcha laten kanssa, jonka päälle oli rouhittu itse tehtyä matcha-suklaata. Vihreä sävy sointui simppeliin tilaan niin, että hetken sunnuntaini oli täydellinen.

Tänä sunnuntaina korealainen pop-up on taas auki ja suosittelen ehdottomasti vierailua. Palvelu iloista ja huomioon ottavaa ja herkut tehdään täydellisyyttä taivoittelevalla otteella, kuitenkin tunnelma on rento. Kolmen pikkukakun lajitelma ja matcha latte kustansivat 9 euroa, mikä ei myöskään  tyhjennä kukkaroa. Tällä viikolla kuulemma saatavilla myös suolaisia herkkuja.

Avoinna sunnuntaisin 11-18

Ainakin helmikuun ajan, mahdollisesti myös maalikuun jos asiakkaita riittää (Support!).

Infot täällä: https://www.facebook.com/moodcoffeeroastery/

Shortly in english: Pop-up Korean cafe in Mood cafe on Sundays is runned by extra nice staff. They serve special treats and sweets from the korean kitchen and the atmosphere is cool and easy-going at the same time. Big recommendations for this! check out more from the link above.

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Tällä hetkellä Punavuoressa on näytillä kiinnostavaa valokuvataidetta kolmen näyttelyn verran: Jouko Lehtolan ja Joel Karppasen kokonaisuudet Hippolytessa, sekä Axel Antas valokuvineen ja piirroksineen Galleria Heinossa. 

Karppanen on näistä tuorein tekijä. Vasta hetken valokuvaajan kentällä taitojaan näyttänyt Karppanen lunasti itselleen näyttelytilan voittamalla Jouko Lehtolan Säätiön Nuori Sankari -palkinnon. Palkinto jaettiin nyt ensimmäisen kerran ja Karppanen lunasti palkinnon juryn valitsemana. Karppasen Suomalainen Pastoraali -niminen kuvakokonaisuus näyttää meille väläyksen Suomen maaseudulta. Kun ajelee pitkin Suomea autolla näkee kyläpahasia. Kuvissaan Joel on kuvannut pienen hiljaisen kylän elämää, sillä kyllä vain, näissä kuolleen näköisissä kylässä elää ihmisiä ja vieläpä nuoriakin jotka uskovat tulevaisuutensa seudulla. Samalla kuviin astuu hylätyt kyläkaupat ja hiljaisuuttaan hönkivät viljasiilot. Kokonaisuus on kiinnostava, vaikka toivoisi näkevänsä kuvia enemmän, jotta kylän tarinaan pääsisi vielä enemmän kiinni. Hippolyten Studio -näyttelytilan koko lienee tullut vastaan, mutta avaus on ihan kiinnostava nuorelta 21-vuotiaalta voittajalta. Suomalaisen sielunmaiseman visuaalisen identiteetin ytimessä ainakin ollaan.

Hippolyten isossa salissa valitsee jännittävä kontrasti. Jouko Lehtolan henkilökuvat Bangkokilaisista, sekä Barcelonalaisista trans-prostituoiduista seinillä ja valkoista puhtoisuutta henkivä, jopa laboratoriomaiseksi kuvien rinnalla muuttuva tila, keskustelevat. Henkilökuvat tuntuvat karuilta, jopa katalogimaisilta, samalla kuvattavien ilmeissä näkyy pilkahdus epävarmuutta. Tämä saa miettimään kuinka objektiivisesti katsomme tätä ihmisryhmää. Prostituoituja kadulla ei tule ehkä katsoneeksi sen tarkemmin ellei palveluita lähde ostamaan, jolloin tarvetta on tuotekatalogimaiselle tarkastelulle. Kuvien transihmiset näyttävät kuitenkin vahvoilta, eikä heitä osaa sääliä. Eikä ehkä ole tarvekaan. Kysymyksiä kuitenkin jää mieleen pyörimään.

Axel Antaksen kuvissa luonto ja ihmisen luoma kohtaavat. Kuvissa on lähdetty kokeelliselta pohjalta tutkimaan muunmuassa ihmispainon ja puiden välistä jännitettä ja kuvat ovat esteettisesti huipussaan. Kun kuvien kauneus valloittaa mielen, jää pohdinta vähän tämän sokaistuksen varjoon, mutta mielellään teoksia katsoo. Ne inspiroivat luoville kävelyille ja katsomaan kadulla lakaistuja kivipinojakin uudella tavalla. Pieni inspiraatio arkeen on aina tervetullutta. Ulkona satava lumikin näyttäytyy tämän jälkeen hieman elokuvallisemmalta. Näyttävät vedokset ovat myös teknisesti priimaa.

Näyttelyistä lisäinfoa:

Jouko Lehtola/Joel Karppanen https://www.facebook.com/events/1282417421844934/

Axel Antas https://www.facebook.com/events/934726349997968/

Ladataan...
Vinkkipankki

Kun tunnelmassa samaan aikaan tavoitetaan herkkyys ja seksikkyys, on jotain tehty kyllä oikein. Sitä Tom of Finland elokuva on: vahvaa tunnelmaa ja aistikasta tarinan viemistä. Elokuva tosiaan onnistuu olemaan seksikäs, ilman sen kummempia seksikohtauksia, mutta toki seksikkyys on paljon muutakin. Touko Laaksosen intohimo työtään kohtaan on seksikästä samoin mielikuvituksellisuus. Sota-aika kuvaukset ovat toivorikkaita ja unelmien pitäminen tuntuu välttämättömältä, että tuollaisista ajoista pääsee yli.

Pekka Strang on täydellinen valinta Touko Laaksosen rooliin. Hänestä välittyy monipuolinen kirjo ja yhdennäköisyyskin on melko onnistunut. Lisäksi Lauri Tilkanen Touko Laaksosen elämän kumppanina on ihastuttava. Elokuvan aikana rooliin muuntuminen viettelijästä sairastuneeseen jää kyllä vähän nopeasti pureskelluksi, mutta eihän elokuva ei ole rakastetusta. 

Elokuvassa hyvin nostetaan Suomen ja ulkomaiden erot shtautumisessa homoseksuaaleihin. Se mikä Suomessa on sairaus ja kiellettyä lailla, on Amerikoissa normaalia itseilmaisua. Jenkkikohtaukset elokuvassa ovatkin ihanaa katseltavaa. Elämään tulee heti groovia ja kaikki saadaan tuntumaan vähän elämää suuremmalta. Toki siltä se on mahtanutkin tuntua, kun yhtäkkiä omia Suomessa salaisia töitä ylistetään USA:ssa ja faneja pörrää ympärillä.

Ohjaus on myös todella onnistunut. Siinä on tasoja, joita erityisesti pääroolissa näkyy. Uskon, että tällä elokuvalla tehdään maailmanvalloitusta. Budjetissa ei ole säästelty, eikä varsinkaan ilmaisussa. Hyvä aloittaa tällä Suomi 100v- elokuvien kirjo.