Ladataan...
Vinkkipankki

Syksy on varmaan virallisesti jo myönnetty alkaneeksi, vaikka aurinkoisista päivistä on saatu vielä nauttia! Syksyisin Vinkkipankkiiriin iskee punaviini-himon lisäksi villan kaipuu. Tekee mieli kääriytyä kotona villahuopaan, vakiovarusteeksi villasukat ilmestyvät lämmittämään jalkoja ja neuleet kaivetaan kaapista. Suomessa valmistetaan vielä neuleita melko paljon vaikka paljon vaateteollisuutta on lähtenyt pois. On tunnetumpia merkkejä kuten Arela mutta myös pienempiä timanttisia kuten vaikka Knit Works ja Kauneve. Nyt viikonloppuna Kattilahallin valtaa FinVillage:n järjestämä tapahtuma Suomi Neuloo, joka on osa Suomi100-ohjelmaa. Esillä on paljon muotia neuleiden osalta ja tapahtuma onkin sinällään kuin muotimessut neuleen ympärillä. Lauantaina Kattilahallissa myös muotinäytöksiä klo 13, 15 ja 17, joten silloin kannattaa ainakin olla paikalla!

Tapahtumasta lisää täällä: facebook

FinVillage on Metropolia Ammattikorkeakoulun hanke.

Kuvat ja art direction: Verna Kovanen
Malli: Emeliina Porvari/ Brand
Meikki ja hiukset: Noora Karila
Vaatteet: Arela
Koru: Silja Levälampi

Ladataan...
Vinkkipankki

Koti

On aamu, heräät puisesta mini-kodista. Laitat pellavatossut jalkaan ja aamutakin harteille. Avaat koivulankuista ladotun oven ja oletkin valkoisessa koristeellisessa salissa ja aamiainen odottaa edessäsi ihanissa pienissä värikkäissä keraamisissa astioissa. Samalla olet keskellä Helsinkiä ja rauhallisessa kotoisassa tilassa. Tämän aamun kotisi on Helsingin historiallisessa keskuskorttelissa, joka Torikortteleina nykyään tunnetaan. Tämä skenaario on mahdollista kokea tai vain fiilistellen kuvitella Institut Finlandais:n installaatiossa Koti. Koti on samalla design-installaatio ja asumus, jossa toimii illasta-aamuun bed and breakfast -hotelli. Päivisin installaatioon saa mennä tutustumaan ja Lokal:in pop-up -puodista ostaa Kodissa olevia tavaroita mukaan omaa kotiin. Sisustus-arkkitehti ja suunnittelija Linda Bergroth on tyyliniekka, jonka kädenjälkeä tässäkin projektissa saamme ihailla. Kokonaisuus on ehyt. Mietin, että miten puumateriaalina voi olla näinkin suurina määrinä hyvin kevyen oloinen. Öitä on vielä vapaana joten kiinnostuneet voivat vielä varata 1-4 hengelle yösijan Kodista. 

Lisätiedot: https://www.facebook.com/kotisleepover/ 

 

 

TypoCraft Helsinki

Kun kotia menee katsomaan, kannattaa samalla suunnata seuraavaan kerrokseen TypoCraft Helsingin näyttelyyn, jossa grafiikka ja suomalainen käsityö kohtaavat. Näyttelyssä pääasiassa Suomen Porvoossa asuvat kiinalaistaiteilija Pan:n graafikoita. Lisäksi mahdollisuus osallistua numerovaaleihin.

Näyttelyt auki 17.9. saakka

 

Ladataan...
Vinkkipankki

1. YOUNG POLISH ARCHITECTS 2.5D

Laituri-tilassa Narinkkatorin laidalla esitellää kaupunkikulttuuria nuorten puolalaisten arkkitehtien näkökulmasta. Tilassa esille heidän projektejaan ja suunnitelmiaan. Olen muutaman kerran Puolassa käynyt ja etenkin Varsovassa yhdistyy kaupunkikuvassa mielenkiinotisella tavalla mennyt neuvosto-aika ja tulevaisuuden suureelliset lasitorni-unelmat. Pitääkin mennä katsomaan mitä nämä itä-euroopan lupaukset aikovat!

Narinkka 2 Kamppi, Helsinki  

Avoinna: MA-TO 10-19, PE 10-16, LA 12-16, vapaa pääsy

Lisätiedot: http://laituri.hel.fi/nayttelyt/362

2. Mirimari Väyrysen maalaukset Forum Box -galleriassa

Ihmisen ja luonnon suhdetta käsitellään Mirimari Väyrysen veistomaisissa maalauksissa. Digitaaliset kuvalähteet ja maalaustekniikat sekoittuvat yhdeksi teokseksi.

Näyttely auki 24.9. asti, Ruoholahdenranta 3a, Avoinna: tiistai-perjantai  11-17, lauantai-sunnuntai 12-16, vapaa pääsy 

3. Rauha Mäkilä meets Maija Louekari

Helsinki Contemporary:ssä kuvataiteilija ja kuvittaja kohtaavat ja keskustelevat luovan työn prosesseista. Maija Louekari on myös nostanut Rauha Mäkilän (kuvassa Mäkilän teos We Bumping, 2007) töitä esiin häntä puhuttelevina teoksina aiemmin liittyen Habitaren Signture-näyttelyyn. Kiinnostava keskustelu varmasti tulossa ja samalla voi ihastella Anna Retulaisen Kermanvalkoinen kajakki -näyttelyä.

12.9. klo 17-18, Helsinki Contemporary, Bulevardi 10, vapaa pääsy

Ladataan...
Vinkkipankki

"Jos yhden nyt ainakin menisin katsomaan..." Oletko kuullut tämän lauseen ajatuksissasi, kun Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalit ovat oven takana? Minä olen monesti ja itseni lisäksi ystäviltäni. Jos ei ajoissa orientoidu festareille saattaa osa lipuista mennä, mutta teen sen teille tänä vuonna helpoksi. 30-vuotis juhla-ohjelmisto on toki täynnä mitä kiintoisampaa katsottavaa ja poimintoja tulee myöhemmin tänne blogin puolelle lisää, mutta yksi on ehdoton must-see. 

Ykköspalkintopallille nostan Amanda Kernellin Saamelaisveri -nimisen draaman. Syitä on monia miksi tämä elokuva olisi syytä meidän kaikkien suomalaisten nähdä. Saamelaiset asuttavat nimittäin edelleen Suomea ja ovat vähemmistökansamme alkuperäiskansa määritelmällä. Valtavirta-kansalaisena sitä on eksynyt joskus katsomaan saamenkielisiä uutisia Yleltä tai lukenut saamelaisten tuohtumuksesta heidän kansanpukunsa väärinkäyttöä kohtaan muun muassa mainoksissa tai erityisesti keskustelua nostattaneessa videotaiteilija Jenni Hiltusen Grind-twerkkivideossa. Mutta siinä se juuri onkin, tietämys tästä mielenkiintoisesta kansasta. Tuntuu hullulta, ettei juuri tiedä mitään kansanryhmästä, joka kuitenkin elää suomessa ja on samalla yhtä suomalainen kuin omat sukulaiseni. Tämän tajusin, katsoessani Saamelaisveri elokuvaa ja vähän hävetti. Tajusin, kuinka suuri voima elokuvalla mediana onkaan kertoa asioista ja nostaa aiheita esiin tunteikkaasti vahvan tarinan kanssa.

Saamelaisveri elokuva on myös ajankohtainen siinä mielessä, että elokuvassa käsitelty tematiikka on hyvin heijasteltavissa tämän päivän pakolaiskeskusteluun. Voiko ihmisistä puhua massoina? Mitä tapahtuu, kun yleistetään? Missä menee rasismin raja? Pääsemmekö eroon juuristamme, jos haluaisimme? Elokuvassa nimittäin päähenkilö nuori Elle Marja haluaisi elää kuin tavalliset ruotsalaiset. Hän on kyllästynyt ”sirkuseläimenä olemiseen” ja uskoo pystyvänsä samoihin asioihin kuin muutkin Ruotsissa. Hän karkaa yhteisönsä luota Uppsalaan missä tapaa ruotsalaisia nuoria, mutta tulee heti ulkonäkönsä takia leimatuksi ”lappilaiseksi” ja vanhemmilla ihmisillä on häntä kohtaan ennakkoluuloja.

Elokuvassa on myös kiinnostava kohtaus, jossa Elle Marja kutsutaan osallistumaan juhlaseurueeseen, jossa mukana olevat antropologian opiskelijat kiinnostuvat hänen juuristaan. Vaikka heidän ei ole tarkoitus välttämättä asettaa Elle Marjaa ikävään valoon, heidän mielenkiintonsa tuntuu samalla myös hieman alistavalta kuin sormella osoiteltaisiin. Nämä kohtaukset ovat monitulkintaisia ja hyviä paikkoja miettiä myös omaa käyttäytymistään kohdatessaan erilaisia ihmisiä. Kohteleeko heitä samankaltaisina vai jollain tapaa ylhäältä päin? Olisi hienoa, jos oppisimme kunnioittamaan toisiamme ilman hierarkiaa.

Elokuvallisesti Saamelaisveri on taidokas ja tehokas. Se nostaa pintaan kyyneleet ja naurahdukset. Lapin maisemat saavat haaveilemaan ruskaretkestä ja Elle Marjan tahdontila tekemään omia "oman elämän" -tavoitelistoja. Pääroolin näyttelevä Lene Cecilia Sparrok on mielettömän intensiivinen ja mielenkiintoinen näyttelijä valinta. Poro-kohtauksissa hän on kuin kotonaan, sillä ammattina hänellä on näyttelijän työn lisäksi poronhoitajan työt. Lene tulee vieraaksi Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleille 16.9., joten häneltä on mahdollista päästä kunnioittavasti kysymään elokuvan teosta ja vaikka poron hoidosta. Kohdellaan toisiamme hyvin.

Ainiin ja muiden tärkeiden syiden lisäksi elokuva kannattaa tsekata ihan senkin takia, että se on kahminut palkintoja maailmalla. Muun muassa Venetsian elokuvajuhlilla Parhaan esikoisohjauksen -palkinnon ja Göteborgissa Parhaan pohjoismaisen elokuvan -palkinnon.

Elokuva R&A :n sivuilla: https://hiff.fi/elokuvat/saamelaisveri/

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Lost in Translationista se lähti, nimittäin Sofia Coppola -fanitukseni. Sen jälkeen olen käynyt katsomassa kaikki Coppolan elokuvat. Monet myös useamman kerran ja toki ensimmäisen Virgin Suicidesinkin pariin otteeseen, joka on ihan masterpiece sekin Air-soundtrackeineen. Uusin viime viikolla enskariin Suomessa tullut Lumotut jatkaa vähän samassa hengessä kuin Virgin Suicides. On vain eri aika ja paikka, ja kontekstikin, mutta pikkuhiljaa viritelty outo tunnelma on samanhenkinen. Jos tykkää pukudraamasta yhdistettynä psykologiseen trilleriin niin tässä sitä on sinulle elokuva. 

Lumotuissa tapahtumat keskittyvät eteläiseen jenkkilään Yhdysvaltojen sisällisodan aikaan 1860-luvulle. Estradina on tyttöjen sisäoppilaitos, jota Nicole Kidmanin ja Coppolan lempparin, Kirsten Dunstin, näyttelemät roolihahmot pitävät. Laitos on suljettu tila sodan keskellä, jossa muutama oppilas opettajien lisäksi pitävät suojaa. Tasapaino kuitenkin rikkoutuu kun taloon saapuu haavoittunut sotilas (Colin Farrell). Keskenään olleet naiset haluavat kukin osansa maskuliinisuutta puhkuvan sotilaan läsnäolosta ja tunteiden soppa alkaa keittymään.

Parasta elokuvassa on kameran kieli. Tavat kuinka tarina etenee kuvallisesti kuin kirja lukuina. Aina alkaen kuvasta, jossa talon parvekkeelta kiikareilla tähyillään taistelutannerta kohti. Kameran kuvakulmat ovat kuin suoraan muotieditoriaalista: tarkkaanharkittuja, satumaisia ja hyvin klassisen kauniita. Myös asut ovat viimeisen päälle niinkuin Coppolan elokuvissa aina eikä ihme, että ne aina toimivat sillä Sofia Coppola on jo pitkään käyttänyt samaa pukusuunnittelijaa, läheistä ystäväänsä Stacey Battatia. Täällä kiva juttu heidän ystävyydestään ja bonuksena ihania kuvia "kameran takaa" kuvauksista.

Ainoa mikä jää hämmentämään on täydellisen hartaasti kootun tunnelman nopeakäänteinen pirstaloituminen lopussa. Loppua ei pohjusteta tarpeeksi ja kaikki käänteet tapahtuvat vähän yhtäkkiä, jonka jälkeen elokuva onkin jo loppu. Tätä olisi pitänyt vielä hioa niin olisi käsillä varmastikin täydellinen teos. 

Elokuva pyörii tällä hetkellä Helsingissä Rivierassa ja Korjaamo Kinossa, sekä Finnkinossa ympäri maan.

Ps. Rakkautta ja Anarkiaa on kohta ovella ja festivaalin 30 V -juhlavuoden kunniaksi Orionissa esitetään juhlasarjaa, jossa muunmuassa Virgin Suicides. Näytöksen huomenna ja 19.10.. Tsekkaa lisää elokuvasta ja näytökseen liput täältä.

Kuvat: W MAGAZINE/ Focus Features