Ladataan...
Vinkkipankki

TÄNÄÄN ENSI-ILLASSA

Ian McEwan on herkkyyden mestari. Pienet vivahteet hänen kirjoissaan miellyttävät ja ne on upeasti saatu valkokankaalle tässä Rannalla-kirjan filmatisoinnissa. Kamera työskentelyn puolesta elokuva on samalla minimalistinen, mutta näyttävä. Kuvakulmat ja kuvauspaikat hivelevät silmää jatkuvasti ja katsomiskokemus on kuin pieni transsi.

Juonellisesti, päähenkilöiden elämää mullistava käännekin on kuin transsin seurausta. 60-luvun Britanniassa nuori pari rakastuu ja vaiheet etenevät pian naimisiin menoon. Niin kuin toiseen tutustuessa aina, niin heilläkin on mielikuvia ja toiveita tulevasta ja rakastuminen vie heidät ikään kuin siihen kuuluisaan transsiin, jossa maailma pyörii tämän toisen ympärillä. Kun ensimmäinen riita sitten hääyönä yhtäkkiä tulee ilmoille, se on ensimmäinen askel kohti todellista elämää. Nuori pari ei osaa riitaa selvittää ja päätyy erilleen.

Elämällä on tapana jatkua ja jos vaikeita keskusteluja ei halua kohdata, ne voi haudata. Kun riita jää selvittämättä se jättää kysymyksiä joihin kukaan ei ole sanoittanut loppua. Asioiden jäädessä ilmaan ne haalistuvat ajan myötä ja hautautuvat ajankohtaisempien asioiden alle, mutta kysymykset eivät koskaan jätä rauhaan. Ne kuuluvat vain hiljempaa ja jättävät meihin sen kuuluisan muistijäljen. Rannalla on taidokas elokuva taitamattomista ihmisistä ihmissuhteiden kiemuroissa ja saa varmasti katsojan ajattelemaan, jos jotain on jäänyt hampaan koloon. Asiat kun aina kannattaisi selvittää tai edes yrittää. Joskus on vain liian vaikeaa saada vastauksia, mutta itse en halua jättää yrittämättä.

Elokuva on eheä roolitöidenkin puolesta. Ainoa hieman täydellisyyttä häiritsevä tekijä, on, että ehkä dialogi on välillä hieman turhan kirjakielistä, mutta sekin voi toki olla ajankuvaa, jossa käytöstavat perustuvat yhteiskuntaluokkiin. Rannalla kannattaa käydä katsomassa mielestäni jo viimeisen kohtauksen kamera-ajon takia, joka on yksinkertaisesti WOW!

Ensi-ilta 31.8.

Ladataan...
Vinkkipankki

Ensimmäinen Mielensäpahoittaja elokuva oli suomalaisessa elokuvahistoriassa varsinainen kassamagneetti - yli puoli miljoonaa katsojaa. Elokuvan voi muistaa, vaikkei sitä olisi nähnytkään, sillä markettien hyllyt pursuivat, jos minkälaista oheistuotetta. Oli saunahattua ja Reino-tossua Mielensäpahoittaja-logolla. Toki elokuvan pohjana toiminut Tuomas Kyrön kirja oli huima hitti sekin, mutta elokuva sinetöi markkina-hulabaloon.

Sinällään minua kovasti viihdyttää suomalaiskylien ukkojen mielenmaisemaa kuvaava Mielensäpahoittaja-hahmo, mutta hieman pelkäsin jääkö toinen osa, Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja, vähän kuivaksi vitsiksi vai onko vanhan miehen elämään saatu muitakin tasoja, kuin ruskeakastike? Elokuva alkaa listalla yhteistyössä olevia yrityksiä, joka sekin saa huokaisemaan, että ollaanko sitä liikkeellä kassan kilinän perässä. No, eipä sitä pidä moisesta mieltään pahoittaa. On ihan ok ja todella ymmärrettävää, että Suomessa elokuvien rahoitus, kun on pientä, niin rahoituskuvioon pitää hakea ponnetta muualtakin kuin perinteisiltä säätiö-tahoilta.

Elokuvassa on asetelma, jossa Mielensäpahoittajan vaimo vanhainkodissa jättää elämän ja ukko päättää kuolla, kun ”Ei ole syytä jäädä.” Lapset vetelevät maailmalla ja lapsen lapsikin asuu Brysselissä ja on kohta lähdössä Amerikkaan. Hautajaisten jälkeen elämän kuitenkin muuttuu.Lapsen lapsi Sofia on stressaantunut, eikä ole tulevaisuuden suunnitelmistaan yhtä innoissaan kuin ura-ohjus-vanhempansa. Hän piiloutuu Mielensäpahoittajan luo, josta toki ensin mieli pahoitetaan. Alkaa yllättävän mielenkiintoinen vuoropuhelu 17-vuotiaan cosmopoliitti-elämää viettäneen nuoren naisen ja kuolemaan valmistautuvan maaseutu-papan välillä.

Roolihenkilöt saavat tasoja koko elokuvan ajan, eikä tyydytä vain nauramaan sille, että vanhemmat eivät tiedä mikä ”tinder” on. Ohjaaja Tiina Lymin käsissä hahmot ovat yhtä aikaa hauskoja ja herkkiä. Kyyneleitä vierähtää poskille ja alun epäluulot elokuvan syvällisyydestä kaikkoavat. Hyviä näyttelijöitä elokuvassa kaikki /Heikki Kinnunen, Sulevi Peltola, Jani Volanen, Elina Knihtilä ja pääosaa näyttelevä nuori lahjakkuus Satu Tuuli Karhu) ja ote pysyy loppuun asti. Loppuakaan ei heti arvaa. Elokuva on perinteikkäästä Suomesta, joka voi olla myös avoin muutoksille, silti kunnioittaen perinteitä.

Ladataan...
Vinkkipankki

Kun elokuvan menevä (povaan tulevaksi klassikoksi) soundtrack lähtee heittämään paksua bassokuviota ilmoille, katsojille kerrotaan heti kättelyssä, että kyseessä on tositarina ja ei vain tositarina menneisyydestä, vaan jotain mikä on totta tänäänkin. Elokuva alkaa kuvamateriaalilla, joka on sekoitus arkistomateriaalia ja näyteltyä. Dokkari-henkisyys jää kuitenkin vain alkukuviin ja 70-luvun rikoselokuva-henkinen pläjäytys alkaa.

Tarinassa afroamerikkalainen poliisi päättää soluttautua Ku Klux Klaanin rasisti lahkoon ja avuksi tarvitaan vaaleaihoinen kolleega, jotta homma toimii. Hänkin sattuu olemaan juutalainen, mutta miehet eivät anna sen haitata vaarallista tutkimustaan, joka on nyt aloitettu. Suomalais-vahvistus Jasper Pääkkönen vetää kiihkorasistin roolia tässä Spike Leen elokuvassa erittäin hyvin. Verisuoni pullottaa hänellä otsassa koko ajan tuntuu, että Jasperin näyttelemä roolihahmo pursuaa sellaista energiaa, ettei pidä enää yhtään ihmeellisenä, että elämänsä kadottaneet ihmiset haluavat lähteä seuraamaan hänen energioitaan ja sitä kautta päämääriään. Jos joku on pelottava, kannattaa lyöttäytyä hänen lähipiiriinsä niin hän suojelee, voisi olla kela joka mieleen syntyy. Jasperin roolihahmon vaimokin, haluaa kokea itsensä tärkeäksi ja värväytyy mukaan toimintaan, josta ei sen enempää tiedä. Tärkeintä on saada kunnioitusta. Elokuvan jälkeen jään miettimään sitä onko se, että vain kuuluu johonkin ja saa hetken kokea olevansa tärkeä jollekin pääsyynä siihen, miten ihmiset temmataan tämän kaltaisiin rasistisiin liikkeisiin? Pääsyy ei olekaan aate ja sen kannattaminen, vaan se että on osa jotain?

Elokuvasta en oikeastaan sen enempää halua paljastaa, sillä tämä nyky-ajan klassikko kannattaa jokaisen käydä katsomassa. Loppu saa todella ajattelemaan asiaa, eikä anna katsojalle mahdollisuutta lähteä kevyin mielin jatkamaan päivää. Elokuva osataan ovelasti linkittää tähän päivään ja tulee olo, että me kaikki voimme vaikuttaa siihen, ettei KKK:n kaltaisia liikkeitä päätyisi massat kannattamaan. Kyse oikeastaan on pyrkimyksestä ymmärtää toisenlaisia ihmisiä, niitä jotka tulevat eri taustoista kuin me. Ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että itse toimisi samoin vaan on avain siinä, että voimme keskustella asioista, eikä väkivallasta tule arkipäivää. Rohkea elokuva rohkealta Spike Leeltä! Hatun nosto!

Ps. Ihana, the Girls sarjasta suosiion ponnahtanut, Adam Driver onnistuu erinomaisesti tässäkin. Hänet tullaan varmasti näkemään kankaalla viimeisiin päiviin asti! Onneksi!

Pps. Muoti-fiilistelijälle tässä elokuvassa on täydellistä puvustusta!

 

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Moni puntaroi kesällä rahan kulutustaan ja ei ole mitenkään itsestäänselvyys ostaa parin huntin festarilippuja tai ainakaan ostaa niitä useammille festareille, vaikka kuinka mieli tekisi. Onneksi kesällä on paljon ilmaisohjelmaa ja monet suomalaiset lemppari-artistit on mahdollista nähdä ihan ilmaiseksikin. Esimerkiksi Leblonin ihana rantabaari tekee kesä-yhteistyötä KOFF:n kanssa, joka sponsoroi joka keskiviikko Lebloniin artistin lavalle, lisäksi Teurastamolla päästään nauttimaan ulkoilma-keikoista tiheään, sekä muutamassa muussakin paikalle keikalle pääsee vähintään maksamalla käteensä jonkun juoman. Vinkkipankkiiri kokosi ilmais-keikkojen kalenterin kaikkien iloksi tähän alle:

perjantai 3.8.2018: 

ELIAS GOULD @ Leblon Merihaka

lauantai 4.8.2018: 

RAAPPANA @ Leblon Merihaka 

keskiviikko 22.8.2018: 

MC TAAKIBÖRSTA @ Leblon Merihaka

keskiviikko 29.8.2018: 

GASELLIT @ Leblon Merihaka

perjantai 31.8.2018: 

KARRI KOIRA @ Leblon Merihaka

Tuomari Nurmio @ Teurastamo

Kuva: www.vernakovanen.com