Ladataan...
Vinkkipankki

Elokuvien penkkiurheilijan maraton on taas ovella. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali avaa tänään ohjelmistonsa avajaiselokuvilla: Cold War ja Tyhjiö.

Huomenna pääsemmekin sitten varsinaiseen elokuvateatterin penkkien kulutus-juhlaan, kun elokuva näytöksiä on päivittäin jopa 17:ssa elokuvasalissa. Festivaali levittäytyy tuttuun tapaan Bio Rexiin (joka on vihdoin saatu remontin jälkeen taas cinefiilien käyttöön - jihuu!), Kinopalatsiin, Maximiin (tää on niin luxus teatteri - hyvä treffeille!), Orioniin, Andorraan, Engeliin, Kino Tapiolaan, Rivieraan ja Korjaamo Kinoon, sekä pitkän sillan kupeessa sijaitsevaan vaihtoehtoisen ohjelmiston teatteriin WHS Unioniin. Tästä listasta jo voi tyytyväisenä silmäillä, että elokuvatarjonta on pääkaupungissamme aika hyvissä kantimissa ja ihana Kino Tapiola rikastuttaa espoolaisten elokuvatarjontaa.

Noniin sitten itse asiaan. Olen käynyt ohjelmistoa läpi teidän puolesta ja kiireisimpien (ja miksei muidenkin) iloksi tässä Vinkkipankkiirin ohjelmistotärpit:

Sorry to Bother you

Jos pidät Michel Gondryn estetiikasta ja leikkisyydestä, kannattaa korvamerkitä tämä räppärinäkin tunnetun Boots Rileyn esikoinen. Komediaa, lennokasta menoa ja mustaa huumoria sisältävä Sorry to Bother You on tarina puhelinmyyjän arjen käänteistä. Olisko tässä nyt elokuvallinen vastine myös suomalaiselle Kimmo-tv sarjan hillittömälle ensimmäiselle kaudelle?

Näytökset: 21.9. klo 18:30 Kinopalatsi , 26.9. klo 21 Bio Rex ja 28.9. klo 16 Orion

M

Jes! Vihdoin saamme tästä Suomeen näytöksiä! Elokuvien teon maailmassa kello käy usein hitaasti, kun ajattelee tuotantoprosessien pituutta. Työtä vaan on niin paljon ja festivaali/levityskoneiston hierarkia aiheuttaa sen, että elokuvista puhutaan jo paljon ennen, kun pääsemme niitä näkemään. Kokeellisemman elokuvan puolella näytöksiäkin saattaa olla sitten pitkän odotuksen jälkeen vain muutama, joten aina saa olla valppaana.  Suomen tämän vuoden yllättäjäksi, voisi tituleerata Anna Erikssonia, joka laajensi nyt musiikista myös elokuvaan ja heti tähän rohkean kokeellisen elokuvan tyylilajiin. Eriksson ehti kerätä jo kehuja Venetsian elokuvafestivaaleillakin teoksellaan M, joka löytyy odotetusti R&A-ohjelmistosta.

Näytökset: 22.9. klo 18:30 Maxim ja 26.9. klo 18:45 Kinopalatsi 7

Swim or Sink

Tämä miesten kuviokelluntaseuran rankasta treenistä kohti kisoja ammentava ranskalainen komedia osuu ainakin trailerin perusteella Vinkkipankkiirin nauruhermoon. Syksy kaipaa komediaa, joten mars lippuja varamaan. Ps. Tähän on lupailtu myös mahtavaa soundtrackia, mistä Blondie traileri-biisinä, ei voisi olla parempi maistiainen <3

Näytökset: 21.9. klo 16 Kinopalatsi, 23.9. klo 18:30 Korjaamo ja 27.9. klo 21:15 Maxim

Ei koskaan enää

Ei koskaan enää / Never Again TRAILER English subs from Tuffi Films on Vimeo.

Tuffi Films on yksi tämän hetken kiinnostavimpia elokuvien tuotantoyhtiöitä Suomessa. Hölmö Nuori Sydän on samaiselta lafkalta muunmuassa myös Vinkkipankkiin must-see listalla, mutta tärppilistalle sen sijaan haluaisin nostaa dokumentti elokuvan räppäri Mercedes Bentsosta. Itsekin paljon suomi-räppiä kuunnelleena olen miettinyt pitkään miksi kenttä on edelleen niin miesvoittoinen. Onneksi vihdoin nosteeseen on nyt päässyt monia kiinnostavia naispuolisiakin tekijöitä ja muunsukupuolisia, kuten transnaiseksi itsensä määrittelevä, ex-elokuvaohjaaja Ville Hyvönen, mc-nimellä Ville Valoton.

Ei koskaan enää on elokuva Mercedes Bentson lähiömenneisyydestä, huumetaustasta, parisuhteesta elinkautisvankiin ja ennen kaikkea tiestä menneisyydestä siihen mitä hän nyt on, vahva ja aito gansta-räppäri Suomesta. Katso traileri, ja sen jälkeen mene ostamaan tiketti näytökseen. R&A spessunäytöksessä räppäri myös itse paikalla ohjaaja Aino Sunin kanssa.

Draaman ja fantasian yhdistelmä - erikoinen ja uudenlainen yhdistelmä! Ali Abbasin ohjaama Raja on kerännyt huomiota ja ei ihme. Sen traileri vie jo maailmaan joka samalla on tuttu, mutta myös ei ollenkaan. Onko se jonkun toisen todellisuus sijoitettuna samaan maisemaan kuin omamme vai voimmeko oppia elokuvasta uusia tapoja katsoa omaa maailmaamme. Eero Milonoff loistaa tässä toisessa pääroolissa.

Näytökset: 27.9.

R&A Shorts kotimainen kilpailu

Rakkautta ja anarkiaa kirsikkana ohjelmiston päällä on aina ollut lyhytelokuvien kattaus. Tänä vuonna ne on kätevästi ryhmitelty R&A Shorts termin alle ja eri teemaisiin näytöksiin. Jos haluat päästä näkemään kotimaisen elokuvan lupauksia ja vasta valmistuneiden ohjaajien freesiä otetta käy 27.9. torstaina tsekkaamassa Kotimaisen kilpailun näytökset Kinopalatsissa tai Maximissa.

Rakkautta ja Anarkiaa liput: https://hiff.fi/

 

Ladataan...
Vinkkipankki

TÄNÄÄN ENSI-ILLASSA

Ian McEwan on herkkyyden mestari. Pienet vivahteet hänen kirjoissaan miellyttävät ja ne on upeasti saatu valkokankaalle tässä Rannalla-kirjan filmatisoinnissa. Kamera työskentelyn puolesta elokuva on samalla minimalistinen, mutta näyttävä. Kuvakulmat ja kuvauspaikat hivelevät silmää jatkuvasti ja katsomiskokemus on kuin pieni transsi.

Juonellisesti, päähenkilöiden elämää mullistava käännekin on kuin transsin seurausta. 60-luvun Britanniassa nuori pari rakastuu ja vaiheet etenevät pian naimisiin menoon. Niin kuin toiseen tutustuessa aina, niin heilläkin on mielikuvia ja toiveita tulevasta ja rakastuminen vie heidät ikään kuin siihen kuuluisaan transsiin, jossa maailma pyörii tämän toisen ympärillä. Kun ensimmäinen riita sitten hääyönä yhtäkkiä tulee ilmoille, se on ensimmäinen askel kohti todellista elämää. Nuori pari ei osaa riitaa selvittää ja päätyy erilleen.

Elämällä on tapana jatkua ja jos vaikeita keskusteluja ei halua kohdata, ne voi haudata. Kun riita jää selvittämättä se jättää kysymyksiä joihin kukaan ei ole sanoittanut loppua. Asioiden jäädessä ilmaan ne haalistuvat ajan myötä ja hautautuvat ajankohtaisempien asioiden alle, mutta kysymykset eivät koskaan jätä rauhaan. Ne kuuluvat vain hiljempaa ja jättävät meihin sen kuuluisan muistijäljen. Rannalla on taidokas elokuva taitamattomista ihmisistä ihmissuhteiden kiemuroissa ja saa varmasti katsojan ajattelemaan, jos jotain on jäänyt hampaan koloon. Asiat kun aina kannattaisi selvittää tai edes yrittää. Joskus on vain liian vaikeaa saada vastauksia, mutta itse en halua jättää yrittämättä.

Elokuva on eheä roolitöidenkin puolesta. Ainoa hieman täydellisyyttä häiritsevä tekijä, on, että ehkä dialogi on välillä hieman turhan kirjakielistä, mutta sekin voi toki olla ajankuvaa, jossa käytöstavat perustuvat yhteiskuntaluokkiin. Rannalla kannattaa käydä katsomassa mielestäni jo viimeisen kohtauksen kamera-ajon takia, joka on yksinkertaisesti WOW!

Ensi-ilta 31.8.

Ladataan...
Vinkkipankki

Ensimmäinen Mielensäpahoittaja elokuva oli suomalaisessa elokuvahistoriassa varsinainen kassamagneetti - yli puoli miljoonaa katsojaa. Elokuvan voi muistaa, vaikkei sitä olisi nähnytkään, sillä markettien hyllyt pursuivat, jos minkälaista oheistuotetta. Oli saunahattua ja Reino-tossua Mielensäpahoittaja-logolla. Toki elokuvan pohjana toiminut Tuomas Kyrön kirja oli huima hitti sekin, mutta elokuva sinetöi markkina-hulabaloon.

Sinällään minua kovasti viihdyttää suomalaiskylien ukkojen mielenmaisemaa kuvaava Mielensäpahoittaja-hahmo, mutta hieman pelkäsin jääkö toinen osa, Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja, vähän kuivaksi vitsiksi vai onko vanhan miehen elämään saatu muitakin tasoja, kuin ruskeakastike? Elokuva alkaa listalla yhteistyössä olevia yrityksiä, joka sekin saa huokaisemaan, että ollaanko sitä liikkeellä kassan kilinän perässä. No, eipä sitä pidä moisesta mieltään pahoittaa. On ihan ok ja todella ymmärrettävää, että Suomessa elokuvien rahoitus, kun on pientä, niin rahoituskuvioon pitää hakea ponnetta muualtakin kuin perinteisiltä säätiö-tahoilta.

Elokuvassa on asetelma, jossa Mielensäpahoittajan vaimo vanhainkodissa jättää elämän ja ukko päättää kuolla, kun ”Ei ole syytä jäädä.” Lapset vetelevät maailmalla ja lapsen lapsikin asuu Brysselissä ja on kohta lähdössä Amerikkaan. Hautajaisten jälkeen elämän kuitenkin muuttuu.Lapsen lapsi Sofia on stressaantunut, eikä ole tulevaisuuden suunnitelmistaan yhtä innoissaan kuin ura-ohjus-vanhempansa. Hän piiloutuu Mielensäpahoittajan luo, josta toki ensin mieli pahoitetaan. Alkaa yllättävän mielenkiintoinen vuoropuhelu 17-vuotiaan cosmopoliitti-elämää viettäneen nuoren naisen ja kuolemaan valmistautuvan maaseutu-papan välillä.

Roolihenkilöt saavat tasoja koko elokuvan ajan, eikä tyydytä vain nauramaan sille, että vanhemmat eivät tiedä mikä ”tinder” on. Ohjaaja Tiina Lymin käsissä hahmot ovat yhtä aikaa hauskoja ja herkkiä. Kyyneleitä vierähtää poskille ja alun epäluulot elokuvan syvällisyydestä kaikkoavat. Hyviä näyttelijöitä elokuvassa kaikki /Heikki Kinnunen, Sulevi Peltola, Jani Volanen, Elina Knihtilä ja pääosaa näyttelevä nuori lahjakkuus Satu Tuuli Karhu) ja ote pysyy loppuun asti. Loppuakaan ei heti arvaa. Elokuva on perinteikkäästä Suomesta, joka voi olla myös avoin muutoksille, silti kunnioittaen perinteitä.

Pages