Jään särkemistä.
Hei sinä, hauska tavata.
Rehellisesti, olen jännittänyt tätä hetkeä. Ystäväni kertoi viime lauantaina viinilasillisen ääressä ryhtyneensä uudelleen kirjoittamaan, verkkojulkaisuun nimeltä Lily. Minä olin elänyt autuaan tietämättömänä kuulematta mitään tällaisesta pinnan alla voimiaan kokoavasta portaalista, joka sävähtäisi täysin voimin esiin vain muutamia päiviä ensikosketukseni jälkeen. Parkkeerasin kuitenkin itseni jo samana iltana päätteen ääreen tarkoituksenani viattomasti ihastella ystävättäreni briljantin terävää kynää – tai tässä yhteydessä pikemminkin osuvia näppäinyhdistelmiä. Jumiuduin kuitenkin tuntikausiksi kahlaamaan myös muiden kirjoittajien pohdintoja ja jopa muodin puolelle meneviä palstoja, joita en yleensä blogiviidakossa tutki.
Vaikka matkimisen on jo kurahaalari-iässä paukutettu olevan rumaa ja toruttavaa, tunsin sivustolla seikkaillessani polttavaa tarvetta perustaa oma palsta. Olen kirjoittamisen suhteen kirkasotsainen konservatiivi, joka on tähän asti joka ilta kaivanut esiin valmiiksi viivoitetun päiväkirjansa ennen yölampun katkaisijan napsahdusta. Ylös kirjatut teinivuosien angstit ja villeimmät kekkerit, ensimmäiset parisuhteet ja talouskäyrien tapaan vuoroin keulineet ja vuoroin sukeltaneet tunteet ovat toki mittaamaton aarre, mutta viime aikoina olen huomannut kaipaavani jotain muuta. Puolisen vuotta sitten löysin itseni kokkaamasta kamera toisessa ja kauha toisessa kourassa – kirjoittamisen jälkeen hyvä ruoka onkin ehkä elämäni vankkumattomin rakkaus. Tuloksia voi käydä kurkistamassa blogissani.
Mutta Lily! Hermoilustani huolimatta tuntuu, että Seesamin portit aukenevat ja mieleni laulaa ylistyslauluja. 😉 Olen suorastaan säädyttömän innoissani siitä, että saatan viimein kirjoittaa ajatuksistani myös julkisesti ja vastavuoroisesti myös lukea toisten pohdintoja. Kuten jo vihjasin, olen vähän ontuva, tyylitön ja välillä kai mautonkin kirjoittamaan muodista, mutta mitään muuta en ole rajaamassa palstani ulottumattomiin. Intohimoisimmin suhtaudun kulttuuriin ja taiteeseen, erityisesti kirjallisuuteen – vaikken näistä oikeasti juuri mitään tiedäkään. Mistään korkeakulttuurisesta mahtailukeimailusta tai nyrpeistä ilmeistä en ole kuitenkaan kiinnostunut, vaan uskoisin kohkaavani todennäköisimmin ihan arkisista, niistä kuuluisista pienistä asioista – ja välillä syvemmistäkin sfääreistä. Whii!