Edistysaskeleita

49696226_2125515094203639_6232627429219762176_n.jpg

Kävelin tänään Uunisaaressa ja ihailin merta, jäätä ja aaltojen ääntä jota en ole kuullut pitkään aikaan. Talvi ei ole yhtään ruma luonnossa. Kaupunki on se mikä saa sen rumaksi. 

Vaikka elämäni ei vielä ole lähelläkään sellaista mitä haluaisin sen olevan, välillä huomaan ihan selkeitä ja isoja muutoksia omassa mielenterveydessäni. Huomaan etten tipukaan pohjalle vastoinkäymisistä, kun ennen ne tuntui siltä kun hyppäisin kerrostalon katolta asfalttiin. Nyt tuntuu että menen sen kerrostalon hissillä alas ja katselen niitä ongelmia rauhassa maan pinnalta. Ne on toki edelleen olemassa, mutta käsittelen ne eri tavoin. Terveemmin ja kuluttumatta itseäni yhtä paljon kuin ennen. 

Terapiassa käydessä miettii välillä että onko tästä nyt oikeasti hyötyä että täällä vaan juttelen, enkä oikeestaan saa edes mitään suoria ohjeita mihinkään suuntaan. Mutta sitten kuitenkin huomaa miten järisyttävän iso merkitys on sillä, että kerran viikossa jotkut kuulevat ja näkevät just mun tunteet ja murheet. Ilman älypuhelimia, ilman alkoholia, ilman mitään häiriötekijöitä. Jotkut istuvat kuuntelemassa vaan mua ja mä heitä. Saan sanoa kaiken mitä on sydämen päällä. Se että kaikki ongelmat tulee kuulluiksi ja nähdyiksi poistaa niiden alaspäin painavaa voimaa. Ne muuttaa muotoaan. Ja on edelleen rankkoja, mutta eri tavalla. Niitä vastaan ei taistele yksin. 

Terapian lisäksi iso voimanlähde on ollut työni ja sen sosiaalisuus ja aktiivisuus. Vaikka on väsyttänyt mennä töihin, on ollut suuresti piristävää että juttelen kymmenien eri ihmisten kanssa päivittäin ja hoidan heidän asioitaan. Ja työpäivän jälkeen itsetunto on aina vähän normaalia ylempänä, kun on niin hyvä fiilis että on saanut jotain aikaiseksi ja tienannut taas vähän rahaa. Toivottavasti tää asia on näin vielä pitkään ja saan jatkaa työtäni.

Yleensä talvi on ollut aina hirveän raskas ja pohjattoman loputtoman tuntuinen, nyt tuntuu että kyllähän tää tässä menee ja pianhan tää on ohi. Odotan ihan hirveän paljon kevättä, valoa ja kesää, mutta kyllä ne sieltä pian oikeasti tulee 🙂 Tammikuu tuntuu aina vähintään kahden kuukauden mittaiselta, mutta sitten kun se on ohi, ollaan taas yhden erävoiton äärellä.

Tuntuu entistä enemmän siltä että mulla on ohjat käsissäni. Hallitsen ja kontrolloin omaa terveyttäni ja arkeani. Ja se kontrollin tunne on ihan mielettömän ihana ja tärkeä. 

Mulla on uskoa tähän vuoteen ja siihen että kaikkea kivaa on vielä edessä. Haluan tutustua mahdollisimman moniin uusiin ihmisiin ja nähdä uusia paikkoja. Ja voida hyvin.  

En ole yhtään Haloo Helsinki-fani, mutta tää biisi saa mulle aina hyvän mielen, ja viime aikoina tän kuuntelu on sopinut omaan mielialaani täydellisesti. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *