Kiireinen vuodenvaihde

Vision One

Mulla on ollut joulukuun ajan ja juhlapyhien aikaan ekaa kertaa ainakaan pariin vuoteen ihan tosissaan kiire. Oon kyllä tykännytkin siitä, mutta oon unohtanut millaista tää on. Söin esimerkiksi tänään kotona kokattua ruokaa ekaa kertaa varmaan kolmeen viikkoon. Ei vaan ole jaksanut miettiä mitään paistinpannuja ja ruuan maustamista. Samoin tän blogin kirjoittamista ei ole jaksanut edes aatella. Toi bannerikin on liian ison kokoinen mutta en jaksa vaihtaa sitä. 

Eilen ja tänään mulla on ollut vapaata ja olen nukkunut, nukkunut ja chillannut niin täysiä että oksat pois. Viimein jaksaa kokata ja blogata taas.

Oon tykästynyt tosissani työpaikkaani, ja se on aiheuttanut huolen siitä että saankohan varmasti pitää työpaikkani vielä pitkään. Koeaikani päättyy vasta helmikuun lopussa. Stressaan melkein jatkuvasti että jos teen jonkun virheen töissä että mitäköhän noi nyt ajattelee, jatketaankohan mun työsopimusta, oonko huonompi kuin muut kanssani aloittaneet ja niin edelleen :D se on oikeasti vähän raskasta. Sitten saatan katsoa omaa kaappiani johon on merkattu aika kestävällä tarralla nimeni, ja omaa nimikylttiäni. Että ei kai ne nyt ihan läpällä tälläisiä oo tehneet vaan heivatakseen mut parin kuukauden päästä ulos. En tiedä onko huoleni yhtään relevantti vai ei. 

Ero Miehen kanssa on ollut yllättävän draamatonta. Välillä ikävä on iskenyt lujaa, mutta suurimman osan ajasta varsinkin töissä ollessani oon kyennyt miettimään ihan muita asioita. Rakastan ylläolevia lauseita Call me by your namessa, siinä on niin hyvin kuvattu rakkaan ihmisen menetys. Tavallaan mikään ei ole muuttunut, mutta kuitenkin kaikki on.

Törmäsimme uutenavuotena sattumalta baarissa, ja hän päätyi luokseni yöksi. Saimme juteltua vielä paljon tärkeitä asioita, ja nukuimme sylikkäin, jopa pussasimme pari kertaa. Mies sanoi että hänellä on ollut niin järjetön ikävä, että tekee jopa mieli pussata, vaikka hän ei ole ikinä ollut pussailijatyyppiä.

Mietin että miksi tämä ero ja suhteen loppu ei tunnu niin kamalalta kuin edelliset, ja tulin tulokseen että se johtuu ihan siitä että mies on kokoajan kohdellut mua niin välittävästi ja kunnioittavasti. Hän ei alkanut olemaan kylmä ja lopettanut viestittelyä ja hylännyt kuin roskaa katuojaan, miltä musta on tuntunut aiempien suhteiden päättyessä. Hän sanoi kokoajan että olen mielettömän rakas, ja että hän haluaa mulle vain hyvää, ja että hän haluaa pitää mut elämässään. 

Hän sanoi uutenavuotena myös ekaa kertaa että hän oli rakastunut muhun. Se oli mulle todella iso juttu. Itse en kyennyt missään vaiheessa rakastumaan kunnolla koska suhde ei ollut missään vaiheessa itselleni tarpeeksi turvallisella pohjalla, mutta olisin muuten varmasti rakastunut. Rakkaudellisia tunteita kyllä tunsin sillonkun olo oli turvallisimmillaan. Mutta oli niin isoa tietää että muhun on mahdollista rakastua. Oon aina ajatellut ettei kukaan tunne koskaan mua kohtaan mitään vahvempaa, että se ei ole mahdollistakaan. Mutta sen ajatuksen voin nyt kumota täysin. 

Uuden vuoden tuleminen ei tuntunut mitenkään erityiseltä, ihan tavalliselta vaan. Oon kyllä iloinen, koska nyt tuntuu että ollaan oikeasti kevään puolella . Kohta on helmikuu, sitten maaliskuu, sitten HUHTIKUU! Festareita voi alkaa jo suunnitella!  Oon päättänyt myös että tänä vuonna lähden ulkomaille, koska viime vuonna en tehnyt yhtä ainuttakaan matkaa, en edes Tallinnaan. Tänä vuonna menen ainakin Norjaan, ehkä muuallekin. Sieluni tarvitsee sitä.

Rakastuin muuten täysin tähän Floor Jansenin laulamaan Ever dreamiin, ja juuri tähän liveversioon. Tää on NIIN IHANA! Floorilla on ihan mieletön karisma ja lauluääni. 

Kommentoi