Rakastan vapaaehtoistöitä

Vision One

 

""Aika ajoin meistä purkautuu uusi ihminen, jota me salavihkaa valmistelemme matkaan. Se taittelee paitansa, pakkaa matkalaukkunsa, vetää remmit kireälle, ottaa takin naulasta ja sanoo meille hyvästit, sulkee oven perässään. Me katselemme ulos ikkunasta ja näemme sen kävelevän kadulla, katoavan kulman taakse. Mutta uusi ihminen ei ole lopullinen, vaan yhtenä päivänä se istuu samalla tavalla kuin me nyt, kuulee oven kolahduksen ja kävelee hyvästelemään sen joka vuorollaan lähtee"."

Ylläoleva quote on Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat- kirjasta mitä parhaillaan luen. Kirjasta puhutaan nyt aika paljon kaikkialla . Mulla on edelleen loputtomia vaikeuksia lukea yhtään mitään kirjoja, mutta tää on ainakin yksi parhaista mihin oon pitkään aikaan törmännyt. En osaa tähänkään keskittyä ihan sadalla prosentilla, mutta selailen sitä kuitenkin eteenpäin ja näen kyllä hienoimmat pätkät tekstissä, jotka tallennan ylös. En tiedä enkö vaan osaa löytää kirjoja jotka oikeasti kiinnostaisi, vaan olenko itse jotenkin aivokuollut kun mikään ei tunnu kiinnostavan! Mutta kuitenkin, tässä kirjassa on älyttömästi pätkiä jotka osuu omaan elämääni, ja ylläolevasta kuvauksesta tykkäsin muun muassa tosi paljon. Juuri tolta musta tuntuu tää elämä, kun säännöllisesti tarvitsee jonkun matkan joka purkaa kaikki ajatuslukot pois, tekee uudeksi, ja sitten sekin uusi tyyppi vanhenee ja sen sisältä purkautuu uusi.

Olen tullut tulokseen että rakastan ihan helvetisti Workaway-vapaaehtoistyösivustoa, ja olen nyt siihen ihan hemmetin koukussa, ja en haluais enää tehdä mitään muuta kun matkustella loppuelämäni sen kautta. Mulle on joka tapauksessa tärkeää pitää turvapesä Helsingissä, johon voin palata halutessani, muuten on liian irrallinen ja orpo tuuliviiriolo. Mutta voisko elämäni vaan olla sitä että saan lähteä muualle heti kun siltä tuntuu? Siksi ajaksi kun tuntuu hyvältä?

On vaan maailman ihaninta, kun saa jättää kaikki Suomessa niskassa painavat roolit taakse ja lentää paikkaan missä ei ole olemassa mitään muuta kuin meri ja vuoret. Ja minä en ole se tyyppi joka on "junantuoma" "työtön" "eroperheen lapsi" "valmistunut", vaan olen vaan joku terve ja reipas ulkoilmaihminen joka auttaa ympärillä olevia ihmisiä. Pesee terassia, tiskaa, lenkittää lapinkoiraa.

Istun tätä kirjoittaessani jumalattoman kauniissa olohuoneessa, jossa on kaunis peltitakka, vanhat ja isot nojatuolit ja sohva jotka on kaikki erivärisiä keskenään. Keltaisella sohvalla vieressäni makaa brittimies, jolla on maailman hienoin aksentti, enkä haluaisi että hän lopettaisi puhumista ollenkaan. Kun hän lyö jalkansa sohvapöytään, hän sanoo "oh bloody hell" niin siistin kuuloisesti, että melkein tekee mieli asettaa hänen tielleen lisää esteitä. Kun sanoin jostain asiasta että "that's in the corner", hän alkoi laulaa Losing my religionia, "that's me in the corner.." Tulin NIIIN naurettavan iloiseksi tuosta :D kuten juuri täälläkin puhuin, tuo on yksi lempibiiseistäni ikinä, ja olen alunperinkin rakastunut siihen juuri matkalla ollessani.

Vastapäätä istuu norjanruotsalainen nainen joka on kuin 30 vuotta vanhempi versio itsestäni, taiteilija jolla on pitkät , harmahtavat hiukset. Hän juo kahvia muumimukista lähes taukoamatta. Musta tulee tuollainen vanhempana, tiedän sen. Eilen nukahdin siihen että nämä molemmat tyypit kuuntelivat olohuoneessa Simon & Garfunkelia ja First Aid Kitiä. Mietin että olen juuri oikeassa paikassa, juuri oikeaan aikaan. 

Matkustamisessa ei ole musta juuri mitään järkeä, jos menee vaan asumaan johonkin hotelliin omaan kuplaansa jonkun uuden kaupungin keskelle. Näet joo rakennuksia ja ravintoloita. Mutta et näe ihmisiä ja oikeaa elämäntyyliä ja tunnelmaa. Mun mielestä ihmiset matkoilla tekee kaiken. Paikalliset ihmiset kertoo paikoista sen oikean tarinan ja näyttää oikean puolen näkemistäsi asioista. 

Tällä matkalla , kuten muillakin Workaway-matkoilla olen ollut auton kyydissä sellaisiin paikkoihin mihin en itse ikinä löytäisi ja tavannut ihmisiä ihan tasavertaisena , lähes perheenjäsenenä. En koe itseäni turistiksi. Tuntuu että oikeasti asuisin täällä.  Ja se on mielettömän ihana tunne.  Haluan kokea niin monta tälläistä matkaa elämässäni kuin vaan on mahdollista. 

Ja yksi parhaista jutuista on sellaisen musiikin löytäminen jota ei varmaan koskaan muuten löytäisi. Tämäkin erikoinen biisi tuli vaan sattumalta radiosta ja tykästyin heti. 

 

Kommentoi