Viime aikojen asioita

 

 

Puhuin erään viikonlopun aikana niin paljon ja niin suurista asioista etten edes ehtinyt juoda viiniä. 

Viinittömän viikonlopun jälkeisen maanantain aamulenkki oli niin helppo että melkein voisin lopettaa viininjuomisen kokonaan. 

(En kuitenkaan lopeta)

Mietin kahvinjuomisen lopettamista ja monien suomenkielen sanojen kirjoitusasun googlettamista lähes joka päivä. 

(En kuitenkaan tee kumpaakaan)

Mietin usein sitä, mitä tapahtuukaan aivoissani kun keskellä päätä sojottaa akupunktioneula. 

Ja sitä, mitä ihmettä päässäni tapahtuikaan kesällä 2014 kun istuin tässä kaupungissa eräällä näköalapaikalla juomassa viiniä ja päätin muuttaa pois kotimaastani. 

Mietin usein valkoiseen mekkoon pukeutumista ja sitten jätän pukeutumatta. Ystäväni sanoi ihan samaa ja sitten treffasimme eräänä sunnuntaina brunssilla sattumalta lähes samanlaisissa valkoisissa mekoissa. 

Olen kuunnellut paljon erästä portugalilaista perhedraamaa.
(En podcastina, ihan vain naapurin rouvan kertomana).

 

 

Olen maksanut Portugalin verot ja kävellyt sitten sen leipomon ohi jonka ikkunassa on käsittämättömän luovia kakkuja vain tajutakseni etten ehkä sittenkään halua syödä kokonaista kakkua juhliakseni veroasioiden selvittämistä ja maksamista. 

Sitä vastoin olen tajunnut etten ikinä voisi enää asua maassa jonka jokaisen ruokakaupan perustarjontaan ei kuuluisi pussillinen älyttömän hyviä mustia oliiveita, 1,70€. 

Ja miettinyt sitä kuinka minua huvittaa joka ikinen kerta lähikaupassa vieraillessani se portugalilainen tapa että kondomit ovat esillä kaupassa viinihyllyjen vieressä. 

Ja sitä kuinka rakastan Etelä-Eurooppalaisten miesten tapaa kävellä kadulla kaksi viinipulloa käsissä matkalla jonnekin dinnereille varmaankin. Sillä tavalla rennosti, no jos nämä tästä nyt tipahtaa niin ei montaa euroa mennyt hukkaan. 

Itse muistelen edelleen lukiossa koulun lattialle särkemääni punaviinipulloa.
(Ei ollut rentoa. Onneksi oli kuitenkin vappu).

Olen miettinyt myös sitä että joskus vielä haluan olla vappuna Suomessa. 

Ja se kaikkein onnellisin koko kaveripiiristä. 

 

 

Kommentit (2)
  1. ”Itse muistelen edelleen lukiossa koulun lattialle särkemääni punaviinipulloa.
    (Ei ollut rentoa. Onneksi oli kuitenkin vappu).”
    😀 😀 😀
    Oot super Saara!

    1. <3
      (Mut siis vähänkö tää nolotti teininä 😀 😀 )

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *