Parasta elämässä: kahvi- ja kirjatauko

Kaupallinen yhteistyö: Bookbeat

 

 

Vuodet, vuosikaudet, 

kun olin tavallisessa päivätyössä, haaveilin siitä että minulla olisi joskus arkisin vapaa aamupäivä. Tai että voisi tehdä töitä joskus keskellä päivää muuallakin kun toimiston kelmeässä valaistuksessa ja hälyssä, vaikkapa kahvilassa. Tai että olisin sellainen rohkea ihminen, joka menee lauantaiaamuisin yksin kahvilaan syömään aamupalaa ja lukemaan kirjaa. 

Työni oli sellaista, etten voinut tehdä sitä kahviloissa, olihan työpöydälläni painava jättimäinen pöytäkone. Ja ne lauantaiaamut vietin ihan kotosalla, koska kirjan lukeminen yksin jossain tuntui vaan… epämukavalta ajatukselta. Entä jos kaikki muut on siellä kahvilassa jonkun kanssa? Äh, emmää meekkään. 

Sitten muutin ulkomaille. Yhtäkkiä minulla oli hurjasti enemmän vapaa-aikaa. Aikaa kävellä kaupungilla, joskus jopa aamupäivisin ja arkena, yliopistollani kun tunnit alkoivat aina vasta puolenpäivän jälkeen. Kävelin ja pysähdyin kahville, katselin ohilkulkijoita ja ajattelin: jaahas, yksin kahviloissa istuminen ei ole mitenkään outoa. Se on oikeastaan aika ihanaa. 

Joo, ei mulla kamalan paljon ole ylimääräistä rahaa, mutta olen budjetoinut ulkona juotuun kahviin 365 euroa vuodessa, sanoin juuri hetki sitten kaverilleni. Se tarkoitaa tässä (halvan kahvin) maassa sitä, että käyn oikeastaan joka ikinen päivä yksin kahvilla. 

Tai yksin ja yksin, yleensä käyn kahvilla kirjan kanssa.

Ulkomailla asumisen yksi huono puoli on se, ettei voi mennä kirjastoon tai kirjakauppaan ostamaan kirjoja omalla äidinkielellään. Vaikka puhun englantia koko ajan joka päivä ja näen usein unenikin englanniksi, tykkään silti aina ja ikuisesti lukea eniten suomeksi. Omalla äidinkielellään kun voi ihastua tietynlaisiin lauserakenteisiin, sanoihin ja termeihin ihan eri tavalla kuin vieraalla kielellä. Ja myös siksi, että suomalainen kirjallisuus on huippuluokkaa. Mitä olet lukenut viimeksi -kysymykseen kun täällä ulkomailla vastaan usein hirveällä paatoksella siitä, kuinka ajankohtaisia ja upeita kirjoja olenkaan lukenut viime aikoina. 

Sillä luen, luen ihan koko ajan. Lukeminen kun rentouttaa ihan eri tavalla kuin mikään muu harrastamani asia. Tai oikeastaan en harrasta lukemisen, juoksemisen ja kahvin juomisen lisäksi juuri mitään muuta. Siinä on minulle ihan tarpeeksi harrastuksia jo. 

Olin tosi pitkään ihminen, joka vastusti ajatusta siitä että lukisin kirjoja puhelimen näytöltä.
Haluan selata sivuja, marisin, en tuijottaa näyttöä. Raahatessani jälleen kerran selkä vääränä kirjoja Suomireissulta takaisin Lissaboniin, kävi mielessä että ehkä sitä näytöltä lukemistakin voi opetella. Kaikkeen tottuu, ja yleensä nopeammin kuin olisi uskonut, tajusin viime vuonna kun päätin lopettaa maidon laittamisen kahviin. Kaksi viikkoa join päiväkahvini mustana nenääni nyrpistellen, mutta sen jälkeen totuin. Nyt ajatus maitokahvista tuntuu yhtä kaukaiselta kuin… no se ajatus siitä etten muka uskaltaisi mennä yksin kahvilaan kirjaa lukemaan. 

Jokapäiväiseen elämääni kuuluu nykyisin kahvitauko kirjan kanssa ja ihaninta on se, että voin piipahtaa johonkin lähikahvilaan tai kahvikioskin viereiselle puistonpenkille vaan avaimien, parin kolikon ja puhelimen kanssa. Luen nimittäin nykyisin lähes täysin kaiken Bookbeatistä. Päivittäinen kahvi-ja lukutaukoni on jokapäiväisessä elämässäni sellainen hetki, josta pidän kiinni todella tiukasti. Vaikka olisi paljon töitä tai sataisi vettä, pidän silti aina taukoni, koska mikään ei kirkasta ajatuksia paremmin kuin lähteä hetkeksi ulos, joko töiden tai sitten ihan vaan omasta elämästään stressaamisen ääreltä. Jokapäiväinen kahvi-ja lukutauko muistuttavat minua myös päivittäin kahdesta hiton tärkeästä asiasta: Minulla on vapautta tehdä näin, ei ole ehkä aina, mutta juuri nyt on. Ja että muista hyvä nainen että lukemisesta ja johonkin tarinaan uppoutumisesta tulee sata kertaa parempi olo kuin instafeedin scrollaamisesta. 

Olen tullut vuosikausien Lissabonissa asumisen jälkeen myös siihen oivallukseen, että tässä maassa on hurjasti pikkukahviloita joka kulmalla ja puistossa siksi, että kaikki paikalliset ovat AINA myöhässä. On paljon kivempi odotella (suomalaisen närkästyneenä) myöhässä olevaa henkilöä kahvikioskissa kirjan kanssa kuin yksin kadunkulmassa seisomassa. Siksi sovinkin kaikki tapaamiset paikkoihin joissa ei haittaa odotella. 

 

 

Äänikirjojen kanssa olen edelleen vähän vaikeilija, tykkään niistä oikeastaan vain silloin jos teoksen lukijan ääni sopii omasta mielestäni kirjan henkeen. Sitten kun se sopii, on äänikirjan kuunteleminen juuri parasta. Vaikkapa kylpyammeessa, jonne tipauttaa pari tippaa eukalyptus-öljyä.(Ah, maailman ihanin tuoksu!)

 

Viime aikoina olen lukenut Bookbeatista nämä kirjat:

Lisa Brennan-Jobs: Pikkusintti
Tykkään jostain syystä lukea aina Kaliforniaan sijoittuvia kirjoja. Tästä kirjasta tykkäsin tosin muutenkin. Vaikka Steve Jobsin tytär ei sinänsä herättänyt minussa suurta mielenkiintoa ennen tätä kirjaa, oli teos kuitenkin tosi kiinnostava. Se kun kertoo muustakin kuin rikkaasta isästä, joka ei oikein osaa käyttäytyä isän tavoin. Pikkusintti on ennen kaikkea tarina kasvamisesta ja ihanan tarkkanäköinen sellainen. 

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Rakkaudenhirviö on yksi parhaista kirjoista jotka olen ikinä lukenut. Olen lukenut sen itseasiassa kahdesti. Tässä kirja jonka jokaisen suomalaisen, ainakin ulkosuomalaisen, tulisi lukea. Kirjasta tulee samaan aikaan älyttömän hyvä fiilis, saa tavallaan nauraa itselleen kun nauraa omalle maalleen ja kansalleen. Ja sitten myös sellainen olo, että hitto vie miksi meitä kasvatetaan noin. Ihan paras kirja lomamatkalle!

Laura Manninen: Kaikki anteeksi
Huh, tän kirjan lukeminen otti koville ja meni tunteisiin. Väkivaltaisesta parisuhteesta kertova teos jäi pyörimään viikkokausiksi mieleen ja miettimään myös sitä, kuinka yleistä lähisuhdeväkivalta onkaan, varsinkin omassa kotimaassani. Kirjan luettuani ymmärsin paremmin sitä, miksi väkivaltaisesta suhteesta on niin vaikea lähteä. 

Minna Eväsoja: Melkein geisha
Luin tämän kirjan ennen Tokion reissuani ja vaikket Japaniin olisi matkustamassakaan, on se tosi kiinnostava katsaus japanilaiseen kulttuurin, joka on välillä ihan hullua. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja hauska, eikä ollenkaan liian tietokirjamainen.

 

Sen lisäksi olen kuunnellut näitä, lähinnä aina kun olen ollut kissanhoitajana eräässä asunnossa jossa on ihana kylpyamme:

Maria Veitola: Veitola
Veitolan itse lukema Veitola-kirja on ollut esillä paljon viime kesän ilmestymisen jälkeen. Eikä ihme! Joku sanoikin arviossaan että tämä olisi sopivaa luettavaa tyttärelle, äidille ja mummolle. Toivoisin myös että moni mies lukisi tämän, ei vain niin että naiset lukevat naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Kirja kertoo ihanan arkipäiväisesti julkisuudenhenkilön elämän opit ja vaiheet. Hyvä rakenne ja rytmi, tää on koukuttava!

Lena Dunham: Not That Kind of Girl
Rakastan Lena Dunhamia ja katson usein Girlsiä uusintana. Sen jälkeen tekee mieli aina palata tähän kirjaan. Lenan itse lukema Not That Kind of Girl on Bookbeatissa myös suomeksi (siis luettavana, ei Lenan lukemana suomeksi, hah) mutta tätä alkuperäistä versiota on kiva kuunnella hänen äänensä ja kirjoitustapansa vuoksi. Kylpyammematskua!

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi (Call Me by Your Name)
Ihanista ihanin Call Me by Your Name-leffan alkuperäiskirja, jota olen kuunnellut myös kylpyammeessa maatessani. Vaikka mieslukijan ääni onkin hieman liian kypsä kirjan fiilikseen, ei se kuitenkaan juuri haittaa. Kirja vie ihanasti leffan tunnelmiin, mutta tuo esiin myös uutta. 

Nämä kirjat minulla on luvussa juuri nyt: 

Rachel Cusk: Ääriviivat
Katja Kallio: Valkokangastuksia

 

Jos et ole testannut vielä Bookbeatia, tässä siihen oiva tilaisuus: koodilla visualdiary19 saat kuukauden ilmaisen käyttöoikeuden. Koskee vain uusia käyttäjiä.

 

Ja sitten vielä: lukuvinkkejä otetaan vastaan. Bookbeatissä olevia kirjoja tai ihan mitä muita tahansa.

 

 

Kommentit (6)
  1. Hahaa, ymmärrän hyvin! Jotkut kirjat on kyllä pakko omistaa, on mullakin vino pino ihan oikeita kirjoja täällä ulkomailla messissä 🙂

  2. Ehdottomasti rutiini, josta kannattaa pitää kiinni!!:) Kiitos myös lukuvinkeistä 🙂
    Täällä vähän omiani:
    https://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa/inspiroivimmat-self-help-kirjat-ja-mielenkiintoisimmat-tietokirjat/

    Ida

    1. Oi kiitos, pitääkin käydä tutustumassa. On aina niin kiva saada uusia lukuvinkkejä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *