Blogimaailma, minne menet (ja tulenko mukaan)?

visual diary

 

 

 

Helmikuussa, viime talvena, jääkylmän kotini parvella thermopeiton alla istuessani, päätin kaksi isoa asia:
muutan takaisin Suomeen seuraavana syksynä ja sitten lopetan tämän blogin kirjoittamisen.
Palaan töihin, normaalien tulojen äärelle ja palaan myös sellaiseen normaaliin elämään, jossa en kerro julkisesti asioistani tuntemattomille ihmisille.

Ja sitten tuli maaliskuu, kevätaurinko, helleaalto ja elämääni tulla tupsahti eräs ihminen, jonka seurassa viihdyin älyttömän hyvin. Hän nukkui viikon sängyssäni, sitten muutimme yhteiseen asuntoon ja meistä tuli niin läheiset ystävät, että yhtäkkiä elämässäni (ja keittiössäni) oli aina joku, jolle kertoa kaikki asiat. Ihan ilman filttereitä. Ja samaan aikaan muutkin asiat alkoivat vihdoin loksahdella paikoilleen. Lissabon alkoi tuntua entistä enemmän kodilta ja Helsinki kaukaiselta entiseltä elämältä, johon en ollut valmis palaamaan.

Keväällä aloin olla tilanteessa, jossa Lissaboniin jääminen kiilasi yli Suomeen palaamisen. Fifty-sixty. Sitten eräänä iltana myönsin itselleni, etten ole palaamassa Suomeen. Kesti ehkä kuukausi myöntää se siskolleni, äidilleni ja sitten vielä useampi kuukausi myöntää se julkisesti esimerkiksi täällä ja muissa medioissa.

Tämän blogin lopettamista tosin mietin edelleen, useinkin. Kuukausittain, joskus viikottain.

Rakastan kirjoittamista, ehkä eniten maailmassa. (Ja viiniä). Rakastan kuvaamista. Rakastan visuaalisuutta, jakamista, keskustelua, inspiraatiota. Rakastan sellaista tunnetta, että joku minun käsistäni lähtenyt juttu koskettaa muitakin, herättää ehkä heissä jotain.

Ja silti minusta tuntuu usein nololta sanoa uusille tuttaville ääneen se, että minulla on blogi. Pidin pitkään instagramin ja blogin erillisinä, joten uusien tuttavuuksien ei tarvinnut edes tietää blogista. Mutta brändinrakennus, sitten sanottiin ja tungin blogin osoitteen instaan vastahakoisesti.

Blogimaailma on mielestäni tällä hetkellä juurikin Lauran kuvailemaa viilentyneessä kylpyvedessä lillumista. Samat tuoteputelit kuvattuna kukkien kanssa, samat mukarohkeat keskustelunavaukset, jotka on pehmitettävä disclaimereillä siitä, että tiedän kyllä tämän ja tämän… Ostolakot ja ilmaiseksi saadut vaatteet peräjälkeen, iänikuiset smoothiereseptit ja kaikilla samojen julistekauppojen posterit seinillä (minullakin).

Tuttua, turvallista
ja vaan niin helvetin tylsää.

Milloin viimeksi luit blogitekstin, joka oikeasti kosketti tai laittoi ajattelemaan? Kyllähän niihin törmää aina joskus, mutta ei kovin usein. Lauran tapaan haaveilen myös tästä: Kunpa olisi keskusteluareena, näkemysten kohtauspaikka, eri lähtökohdista ponnistavien ajatusten hedelmällinen kasvualusta.

 

 

Minulla on kymmenittäin tekstejä, joita en uskalla julkaista, valmiina luonnoksissa. Sellaisista asioista, joista haluaisin kirjoittaa. Oudoista havainnoista, epäkorrekteista aiheista, vaikka mistä. Minulla on treffitarinoita, joita en ole kirjoittanut, koska joku voisi kääntää hassut väärinymmärrykset rasismisyytteiksi. On havaintoja miehistä ja naisista, joista haluaisin kirjoittaa, mutten jaksa sitä vääntöä kommenttiboksissa, missä minä olen vaikea ihminen vain sen perusteella että osaan olla sanavalmis enkä kestä paskaa käytöstä miehiltä, enkä naisilta.

Asukuvien julkaisu on helppoa, kukaan harvemmin tulee vihaamaan niitä. Mutta eniten haluaisin olla kotihousuissa sohvalla kirjoittamassa oikeita tarinoita, havaintoja ja asioita, en sitä miten olen yhdistänyt tämän paidan ja nämä housut ja tämä huulipuna minulla nyt on. Mutta eivät teksteihin perustuvat blogit menesty.

Blogista saa yleensä rahaa sen mukaan kuinka paljon on lukijoita. Omalla kohdallani se summa on pieni, en todellakaan elä sillä, enkä tule koskaan elämäänkään. Blogini ei tavoita suuria massoja ja olen kuullut kymmeniä kertoja olevani “epäkaupallinen” enkä siksi saa tehtäväkseni yhteistyökampanjoita. Ilmaisia mekkoja saan muutaman vuodessa, joskus pari naamarasvaa.

Blogit tulevat kuolemaan parissa vuodessa, näin olen itsekin uhonnut monta kertaa mielessäni. En kuitenkaan usko siihen. Elämme henkilöbrändäyksen kultakautta ja siinä mielessä uutta aikaa, että tavallisista ihmisistä on tullut mielipidevaikuttajia, joita seurataan. En usko että se tulee katoamaan mihinkään lähiaikoina. Muuttaa ehkä muotoaan, mutta ei katoa.

Jos asuisin Suomessa, eli siellä missä suurin osa lukijoistani, en koskaan kirjoittaisi henkilökohtaisia asioita. Nyt tunnen olevani sen verran turvassa, etten ainakaan törmää kadulla niihin ihmisiin jotka tarinoitani lukevat. Silti omien asioiden jakaminen mietityttää, samoin koko blogimaailma. Olemmeko normaalista elämästä vieraantuneita ihmisiä, jotka ovat tottuneet saamaan asioita ilmaiseksi vai voisinko vain ajatella bloggaamista huonopalkkaisena sivuduunina, jossa on hyvät työedut?

Mutta mitä blogeille tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, se kyllä kiinnostaa. Pitäisinkö tälle blogille tapahtua jotain tulevaisuudessa? Sekin kyllä kiinnostaa.

Juuri nyt nimittäin tuntuu, ettei ole mitään mistä haluaisin kirjoittaa. Siksi olenkin viime aikoina postaillut lähinnä asuja.

Blogger´s block. Toivotaan että tämä menee pian ohitse. Joku viehätys tässä hommassa kuitenkin vielä on.

Se kirjoittaminen.

 

----

 

 

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Saara, sun blogi on parasta JUST SIKSI, että sä et postaa pelkkiä naamarasva-leikkokukka-asetelmia. Seuraan muutamia suuurten lukijamäärien blogeja, mutta harvoin jaksan oikeasti luke niistä mitään, koska niistä puuttuu juurikin aitous ja rohkeus. Sun tekstit sen sijaan luen lähes aina ajatuksella alusta loppuun.

Mun mielestä "epäkaupallisena" pysyminen on parasta, mitä sä voit blogillesi tehdä. Sitä paitsi, mitä se "menestys", jota bloggajat tavoittelee, edes on? Onko suurempaa onnistumista kuin se, että joku saa aidosti iloa, vertaistukea ja ajattelemisen aihetta sun teksteistä?

Saranda
Tyhjä ajatus

En voisi olla enempää samaa mieltä! Hienosti puettu kommentti, Suvi. <3

pöpelikössä
Pöpelikössä

Nimenomaan näin! <3

Lisäksi itse luen pääasiassa pieniä blogeja (ja kirjoitan sellaista), koska ne koskettavat, ovat rohkeita ja kertovat elämästä. Se on se mitä blogilta haluan - aitoja tunteita surusta nauruun, mukana elämistä, ajattelun aiheita. Niitä saan tästä blogista, ja niistä pienistä.

Pikkuponeja ja Yksisarvisia by Elina

Niin samaa mieltä! Jatka samalla linjalla! <3 En eilen ehtinyt lukea tätä postausta loppuun - koska uhmaikätilanne lapsen kanssa :D - mutta nyt piti oikein palata tähän tekstiin. Sitä ei liian usein blogitekstien kanssa tapahdu. Kirjoita kirjoittamisen ilosta, niin homma pysyy raikkaana. (y)

saarah
visual diary

Kiitos Suvi (ja Saranda) <3 Nää oli ihania sanoja! Mulle oikeasti merkkaa tosi paljon just toi ilon, vertaistuen ja ajattelemisen aiheiden jakaminen blogissa. Sitähän tää homma parhaimmillaan just on :)

Mä pysyttelisin tosi mieluusti ihan epäkaupallisena, mutta kun ei ole enää taustalla vakkarityötä ja tuloja, pitää myös miettiä sitä, kuinka paljon aikaa laittaa blogiin ja millaisen palkkion siitä saa. Niiden pitäisi jollain tapaa täsmätä...

 

saarah
visual diary

Kommenttini hyppäsi tuonne alemmas, mutta siis kiitos Suvi näistä sanoista :)

R* (Ei varmistettu)

Julkaise ne tekstit vaan! Vaikeaa ( aluksi) on varmaan se rajaus: miten syntyy moniäänistä ja samalla toisia kunnioittavaa keskustelua kommenttiboksiyhteisössä, mutta missä menee raja jättää epäasialliset änkyröinnit julkaisematta tai kommentoimatta. Toisaalta omassa blogissaan saa vetää rajansa just siihen, mihin haluaa ( eli millaiselle kommentoinnille antaa tilaa omassa tilassaan) ja hyvä niin. Happy day, Saara!

saarah
visual diary

Kiitos! Toi on niin totta, toki musta on hyvä että kommentteja tulee ja tietty niiden ei kaikkien tarvi olla vaan et ihanaa ihanaa oon sama amieltä. Mut pitäisi osata jättää ilkeät kommentit vaan omaan arvoonsa ja olla vastaamatta niihin. 

TPan (Ei varmistettu)

Tiäkkö; sun blogi on ihan huikea! Yksi absolut-lemppareistani! Sulla on oma tyyli ja go-for-it; julkaise ne draftit! Rakastan sun blogia juuri siksi kun se ei oo niin kuin muut! Ja tietty rakastan Lissabon-fiilistelyä! Kiitos kun kirjoitat!

saarah
visual diary

Kiitos! Voi olla että julkaisenkin, kiitos kannustuksesta :)

Saana Väliheikki
LAVLI

Moikka, tää teksti osui niin juuri siihen ytimeen. Mä aloin aikoinani kirjoittaa blogia juuri sen takia että tykkään kirjoittaa, siis kirjoittaa; en kuvata asukuvia, en jakaa reseptejä tai arvostelua meikkipussini sisällöstä. Olen kuitenkin huomannut että pidempiä ja syvällisempiä postauksiani ei ilmeisesti jaksa lukea tai kommentoida kuin ystäväni. Siksi useinkin tuntuu siltä, että pitäisikö vaihtaa foorumia ja siirtyä kirjoittamaan oikeasti vaikkapa kirjaa.

Jos oikeat tekstit kiinnostavat niin:
https://lavliblogi.blogspot.fi/

Ihanaa viikonloppua sulle!

saarah
visual diary

Samoja mietteitä! 

Kiitos linkistä, pitääpä käydä kurkkimassa sun blogia. Pitkät ja syvälliset tekstit kunniaan!

saarah
visual diary

Aivoni eivät siinä väsy, skrollaussormi kyllä.

Hahaa, just näin! Ja kiitos :)

Ilppi (Ei varmistettu)

Luin myös mainitsemasi Lauran tekstin tästä teemasta ja olen samoilla linjoilla teidän molempien kanssa. Kaipaan hyviä tekstejä mainospostausten sijaan, haluaisin että ajatuksiani heräteltäisiin uusiin näkökulmiin. Olen aina lukenut paljon, ja hyvin kirjoitettu blogiteksti on parhaimmillaan ollut pieni novelli, jonka lukemalla on saanut nauttia hyvästä tekstistä myös kiireessä tai sillon kun ei jaksa avata pidempää romaania. Valitettavasti tällaisia tekstejä ei enää kovin paljon blogeissa ole, sen sijaan tuntuu kun selaisin digitaalisia mainoslehtisiä samoista aiheista yhä uudestaan.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset tienaavat blogeillaan. Aikoinaan kuitenkin ajattelin, että blogien avulla meille lukijoille tulisi suuri tarjonta tavallisten ihmisten upeista kirjoituksista, ja voisimme nauttia suuremmasta määrästä erilaisista kirjoituksista. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että blogit ovat tämän sijaan tarjonneet vain uuden kanavan mainostamiselle. Tämä on surullista, enkä oikein jaksa uskoa että tuo suunta on muuttumassa..

Jaksan kuitenkin vielä selailla joitakin blogeja, sillä aina välillä löytyy helmiä, niitä tekstejä jotka panevat miettimään ja saavat ihastelemaan kirjoittajan tyyliä ja ajatuksia. Kiitos sinullekin näistä!

saarah
visual diary

Olen aina lukenut paljon, ja hyvin kirjoitettu blogiteksti on parhaimmillaan ollut pieni novelli, jonka lukemalla on saanut nauttia hyvästä tekstistä myös kiireessä tai sillon kun ei jaksa avata pidempää romaania. Valitettavasti tällaisia tekstejä ei enää kovin paljon blogeissa ole, sen sijaan tuntuu kun selaisin digitaalisia mainoslehtisiä samoista aiheista yhä uudestaan.

Tätä mä kans kaipaan! Siitä syystä tykkään juuri esim Lauran blogista tosi paljon. 

Reetta (Ei varmistettu)

Rakastan sun blogia juuri kirjoitustyylisi takia! On ihana lukea välillä blogia jossa perusarjen tarinoille annetaan enemmän tilaa kuin asukuville. Opiskelijana ja aiemmin itsekin ulkomailla asuneena on helppo samaistua elämänvalintojen pohtimiseen ja randomeihin viini-iltoihin ja kulttuurieroihin.:D Sun kirjoitustyyli on muutenkin aika vangitsevaa, postaukset aina jaksaa lukee loppuun saakka, huomaa että osaat blogissa kirjoittamisen ja miellyttävän ulkoasun yhdistämisen. Tuote /vaatepostaukset eivät minua kiinnosta, mutta sisustuksen puolelta kivat design - vinkkaukset toimii tällaiselle visuaaliselle lukijalle. :)

saarah
visual diary

Kiitos! Ja ihana kuulla että design-vinkkaukset on kans tervetulleita :) 

Marmar (Ei varmistettu)

Älä pliis lopeta! Sun blogi tarjoaa ainakin mun elämään just niitä ajattelun aiheita. Eniten tykkään niistä säväyttävistä postauksista (ja viini- ja deittitarinoista). Oon samaa mieltä, että blogeissa on paljon turhaa, mutta sun ei ole yksi niistä.

saarah
visual diary

Kiitos paljon! Toivotaan että (viini- ja ihmissuhde)tekstit nousee tulevaisuudessa vielä suureen arvostukseen :)

Jke (Ei varmistettu)

Älä ikinä lopeta, älä ikinä lopeta! Tämä on paras blogi koskaan. Samaistun aina lähes kaikkeen, mitä kirjoitat.

saarah
visual diary

Oi kiitos <3 Musta on kans ihana lukea blogeja, joihin voi samaistua täysin tai sitten saada ihan uusia ajatuksia jostain! Olisipa tekstiblogeja vaan enemmän :)

Jekku (Ei varmistettu)

Sun blogi on ihan paras just siks että se on epäkaupallinen ja että sä kirjoitat siitä mitä sä oot miettiny ihmisistä ja elämästä ja viinistä, etkä siitä minkä kasvovoiteen sait testiin miltäkin brändiltä. Mä oon käyttäny iät ja ajat samoja voiteita, ja tulen varmaan käyttämäänkin, en kaipaa yhtään yhteistyöpostausta kiitos vaan. Tää on ihan mun lempparia, koska oon itekin miettiny ulkomaille muuttoa! Ja mitä ikäviin kommentteihin tulee nii jos mulla ois blogi niin oisin varmaan niin törkee että en jaksais vastaa niihin mitään, poistaisin ne vaan surutta :D ehkä lapsellista ja blaa blaa mut elämä on liian lyhyt tahallaan asiat väärin ymmärtävien ihmisten kanssa vääntämiseen. Vielä kerran: don’t leave us hanging! Kiitos.

saarah
visual diary

elämä on liian lyhyt tahallaan asiat väärin ymmärtävien ihmisten kanssa vääntämiseen.

Tää on kyllä totta! Kiitos paljon kommentista <3

Norrunorppanen (Ei varmistettu)

Mä myös tykkään kun sulla on ihan oma tyyli! En jaksa lukea blogien mainospostauksia lainkaan enkä niitä tosiaan tännekään kaipaa. Elämä Lissabonissa ja sun erilaiset huomiot elämästä ja maailmasta kiinnostaa eniten, ja toivon että tämä blogi pysyy jatkossakin, ja pysyy juuri sellaisena kun on.

saarah
visual diary

Kiitos! Mä kans tykkään kaikkein eniten juuri niiden huomioiden kirjoittamisesta :) Tietysti aika (eikä tarinatkaan) riitä siihen että niitä olisi joka päivä tai edes joka toinen, mutta onneksi näistä kommenteista on nyt tullut sellainen olo että muunkinlainen sisältö on ihan tykättyä.

Emmi Tuomisto (Ei varmistettu)

Mäkin tykkään lukea tätä blogia just siksi, että täällä ei esitellä mitään yhteistyötuotteita, ainakaan en muista sellaista. Ei sinänsä haittaa vaikka niitäkin olisi seassa, mutta moni blogi on nykyään pelkkää samaa.
Tässä on nimensä mukaisesti parasta kuvat muutenkin.

Tosin täytyy sanoa, että Lissabon on mun lempikaupunki, joten kuolen kateudesta joka kerta kun luen tätä blogia ja ehkä se aiheuttaa katkeruutta. :D

saarah
visual diary

Hahaa, Lissabon on kyllä ihana, mutta arki se on arkea täälläkin ja ei mikään paikka oo täydellinen ;) 

 

jeppis (Ei varmistettu)

No voithan sä laittaa kommenttien hyväksynnän päälle ja dellata kaikki joista vähänkään tulis kärhämää tai pahaa fiilistä. Ja näin sanon minä, joka olen tänne kirjoittanut pari kertaa kriittisesti sun sanavalmiudesta ja viininjuonnista. :) Kyllä mä lukisin silti, vaikkei täällä olisi kommentoinnin mahdollisuutta ollenkaan! Mut tuo itsesensuurin ongelma on meillä kaikilla, eri asteella tosin. Mä en bloggaa, mutta tunnistan itsesensuurin ja muiden reaktioiden pelkäämisen silti myös omasta elämästäni. Haluaisin toisinaan keskustella ihmisten kanssa hyvinkin suoraan ja kiistanalaisista aiheista. Mutta olen huomannut, että ei vaan useimpien kanssa kannata. Kannattaa hymistellä, pitää useimmiten matalaa profiilia ja pysyä porukoissa. Se tuntuu olevan parempi strategia kuin antaa itsensä olla se rehellinen, rääväsuinen humoristi mikä oikeasti on. ;) Ota kommentit pois kokonaan! Tai salli ne vain sellaisissa postauksissa joiden kohdalla jaksat/haluat keskustella. Sun blogi, sun säännöt. Jos sun ei ole pakko tienata tällä elantoa, niin sittenhän voit tehdä juuri niinkuin haluat!?

saarah
visual diary

Kiitos! Ehdottomasti oon sen kannalla että kommentointimahis pitää olla, se on just sitä vuoropuhelua. Ja siis tietty saa kommentoida vähän kriittisesti, en mä siitä loukkaannu :) Mutta joskus sekin menee tietty överiksi ja silloin pitäis vaan muistaa hengittää syvään ja ajatella että eihän ne mua oikeesti tunne, en ota tätä nyt henkilökohtaisesti. 

Tuo elannon tienaaminen tässä on myös kinkkinen juttu. Nyt kun ei ole enää vakkarityötä ja -tuloja taustalla, olisi blogilla pakko tienata rahaa, joka jollain tavalla olisi synkassa siihen käyttämän ajan kanssa. Pitää vaan miettiä miten sen saisi parhaiten toteutettua. 

Vierailija (Ei varmistettu)

En usko, että blogit kuolevat, koska ihmisillä on valtavasti erilaisia harraste- ja asiablogeja, joissa jaetaan itselle tärkeitä asioita ja joilla ei ole paljon lukijoita eikä niitä tarvita/haluta, koska blogi on vain harrastus.

Kaupallisille blogeilla on oma yleisö ja mielestäni ne korvaa naistenlehdet (tilaako nuoret ylipäätään lehtiä nykyään?) Minua ne ei häiritse, en niiden olemassaoloa ihmettele tai paheksu, mutta en niitä lue, koska ne eivät minua kiinnosta.
Jos blogista haluaa pääasiallisen päivätyön niin sitten on vaikean valinnan edessä. Itsekään en valitsisi tätä tietä, jos blogia kirjoittaisin.

saarah
visual diary

Joo, ihan totta, tosi samanlaisia ajatuksia meillä.

Ymmärrän kanssa niitä ihmisiä, jotka bloggaavat ihan päivätyökseen, silloin on pakko olla yhteistöitä koko ajan. Mutta itse oon ihan samaa mieltä, ei se lukijalle oo kovinkaan kiinnostavaa, jos blogi muuttuu vaan digitaaliseksi mainoskuvastoksi. En itseasiassa tiedä nuorten lehtikulutuksesta juuri tällä hetkellä, Suomessahan ainakin nuortenlehdistä kuoli viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikki muut paitsi Demi. Mä en tosin usko siihen että printtilehdet tulee ikinä kuolemaan kokonaan, niissä on paljon sellaisia puolia mitä blogeissa taas ei. Mutta oonkin tällaista vanhaa sukupolvea, joka on kasvanut lehtien kanssa :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla taas netti on korvannut lehdet, luen lehtiä vain odotussalissa tai joskus kirjastossa. Enkä oo mikään nuori enää. :) Luen kirjoja, kun haluan tekstiä paperilla.

mystery
Vision One

Täysin samoja asioita mietin. Itse pidin pitkään blogia jossa avauduin hyvin henkilökohtaisista jutuista omilla kasvoillani, kunnes alkoi ahdistaa liikaa miten tutut ja puolitutut kommentoi mulle kasvokkain että hei tosi hyvä blogi sulla löysin sen just, vaikka en ollut linkannut sitä minnekään enkä kertonut siitä kenellekään. Jopa äitini löysi sen :D

Mutta koska kirjoittamisen palo ja elämän tallentaminen kirjoitusmuotoon oli niin kova, päätin sitten jatkaa nimettömänä ja kasvottomana. Nykyään ei tulis kuuloonkaan että omilla kasvoillani kirjottaisin mitään. Ja se on kyllä harmi, mutta sellasta se on kun nykyään on Facebook missä jakaa linkkejä ja blogit saa niin helposti näkyvyyttä muuallakin kun omalla sivullaan.

Kyllä tätä vastaan tekis mieli jotenkin taistella, ettei blogit kuolisi täysin ja olisi vaan muiden ihmisten miellyttämistä, koska jos kaikkia koittaa miellyttää niin mitään sisältöä ei enää ole. Ruger hauerin biisissä sanotaan että "jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään", mikä on niin totta.

saarah
visual diary

Joo, toi on kyllä asia jota olen miettinyt paljon. Että voiko joskus olla haittaa siitä, että on omalla naamallaan kertonut yksityisasioitaan julkisesti vai onko se vaan sitä hyvää henkilöbrändäystä. Tosin oon pitänyt omasta mielestäni aika hyvins ellaista linjaa, missä olen paljastanut asiota ja mielipiteitä, mutta en kuitenkaan sitten aina ihan kaikkea. Hah, mun äiti on onneksi sitä mieltä et "hänellä ei ole aikaa olla internetissä" :D

jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään

AH NIIN TOTTA! Jos ei koskaan ärsytä ketään, on kyllä tylsän mauton ja hajuton. Sellaiseks en halua alkaa. 

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

ETKÄ LOPETA!

saarah
visual diary

No en :)

Sun blogi on paras just näin! Ainoa blogi, jota seuraan säännöllisesti ja jonka jutut jaksaa aina lukea riippumatta aiheesta. Ihmissuhde -tekstit on niitä parhaita. Itse en uskaltaisi kirjoittaa elämästäni noin rohkeasti. Haluaisin lukea siitä, mikä Lissabonissa on pahinta ja parasta, ja myös näkemyksiä siitä mikä Helsingissä on pahinta ja parasta, nyt kun katsot asiaa "ulkolaisin" silmin.

saarah
visual diary

Kiitos! Lissabonin pahimmat ja parhaat onkin hyvä postausidea, jes!

Pauliinau (Ei varmistettu)

Saara, sun blogi on kyl yksi niistä, joita haluaa aina vaan lukea. On todella kiva katsoa niitä huulipunajuttujakin, mut parasta on just saada oivalluksia niistä arjen havainnoista ja kommelluksista. Sulla on visuaalisen silmän lisäksi sekä aivot, huumorintaju että kyky erinomaseen kirjalliseen ilmaisuun, mitkä henkilökohtaisesti näen erinomaisina juuri blogiformaattiin sopivina. Uskon, että voisit tehä niillä vaikka minkälaista muutakin elämässä - mutta itsekkäänä lukijana koen, että juuri niiden kombolla syntyy myös vallan briljanttia blogisisältöä.

Tällast avautumista tänään. Kiitos tähänastisesta ja terkkuja!

saarah
visual diary

Kiitos, tää oli tosi kivasti sanottu :) 

Luulen et en kyllä enään osais ees olla ilman blogia. Että vaan kirjoittais ja kukaan ei koskaan lukis? Eihän siinäkään ois mitään järkeä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

"Milloin viimeksi luit blogitekstin, joka oikeasti kosketti tai laittoi ajattelemaan?"

Tästä blogista viikoittain! Sä tunnut työstäväsi tekstejäsi ihan omasta lähtökohdasta käsin ja siksi sun tekstit huulipunista ja muotoilusta ja mistä vaan koskettavat. Kiitos!

saarah
visual diary

Kiitos paljon <3

Ihanaa että se välittyy sinne ruudun toiselle puolellekin :)

Ei minulla ole mitään varsinaista lisättävää muiden kommentoijien ajatuksiin, mutta halusin kuitenkin kantaa korteni kekoon. Sun blogi on juuri tällaisenaan aivan paras. Asun ulkomailla, joten kaikki siihen liittyvä pohdinta tuo vertaistukea vaikken juuri koskaan edes kommentoi. Minä en suoraan sanottuna käsitä, mistä ne suosittujen blogien lukijat tulee. Toisaalta, kuvastanee ehkä tätä aikaa kun kauniit kuvat kiinnostaa enemmän kuin oikeat koskettavat tekstit. Itse tiedän kumman valitsen mieluummin. Jatka samaan malliin Saara!

saarah
visual diary

Kiitos paljon! 

Mä muuten tykkään kans lukea ulkosuomalaisten blogeja just sen vertaistuen takia. En ollut ajatellutkaan ennen ulkomaille muuttoa, kuinka kivaa on lukea et muilla on ihan samanlaisia tai sit ihan erilaisia tuntemuksia ja kulttuurishokkeja. Hassua :)

Jani (Ei varmistettu)

Saara, en koskaan lue blogeja, koska ne ovat usein keinotekoista persoonan pönkitystä tai kaupallisen yhteistyön tuloksia. Varsinkaan en lue blogeja, joissa esitellään vaatteita tai sisustushömppää tai kerrotaan ihmissuhteista.

Sinun blogisi olen lukenut ekasta postauksesta viimeiseen ja nauttinut (lähes) jokaisesta. Olet aito ja hurmaat lukijasi juuri tuollaisena. Jopa minut.

Seuraavan kerran, kun saavut Hämeenlinnaan, tarjoan lasin viiniä. Saat ottaa siskosi mukaan :p

saarah
visual diary

Kiitos tarjouksesta :) Mulla taitaa olla aika vähän mieslukijoita, mutta oikeasti tosi kiva että niitäkin löytyy!

 

Uskon ja toivon, ettei hyvä teksti tule koskaan kuolemaan pois!

saarah
visual diary

Mä haluan kans uskoa samaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Uskon, että juuri ne kaupalliset blogit eivät tule kestämään enää pitkään. Sen sijaan epäkaupalliset, aidot ja hyvin kirjoitetut blogit tulevat elämään. Itse en ole enää pariin vuoteen jaksanut seurata tunnetuimpia blogeja, koska ne ovat aivan liian itseään toistavia ja tuotteistettuja.
Minäkin toivon, että jatkaisit blogiasi vielä pitkään ja rohkenisit julkaisemaan niitä mainitsemiasi tekstejä.

saarah
visual diary

Kiitos kommentista ja rohkaisusta :) 

Pages

Kommentoi