Next level aikuiskimppakämppä

 

a-writer-composes-eulogies-for-t.jpg

 

Kun vuosi sitten muutin kimppakämppään asumaan, kriiseilin ehkä viikon siitä, että olen aikuinen nainen joka asuu muiden kanssa. Sitten tajusin: kriiseily hittoon, täähän on just kivaa. 

Joo, joskus joutuu jonottamaan suihkuun ja sietämään muiden ärsyttäviä pikkutapoja, mutta on myös yhteisiä krapula-aamupaloja, aina juttuseuraa, ei tarvitse olla itse vastuussa ihan kaikesta ja niin edelleen. Ja oman huoneen oven voi aina sulkea, se on myös luksusta. Ehkä sitä voisi asua muiden ihmisten kanssa vaikka koko loppuikänsä? Tällä hetkellä en ainakaan haikaile yhtään yksinasumisen perään. 

Juuri nyt haluaisinkin katsoa tätä sarjaa, joka kuulostaa ihan huipulta. My 90 year old roommate sarjassa rahaton milleniaali muuttaa isoisänsä kanssa yhteen asumaan. Olen nähnyt sarjasta vain pätkiä, mutta se vaikuttaa tosi hyvältä. 

 

 

Onko muilla hyviä yhteisasumiskokemuksia aikuisiältä? Olisi kiva kuulla. 

 

 

—-

 

 

I really want to watch this show!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (16)
  1. Mä asun perinteisesti puolison ja lapsen kanssa, mutta miehen sisko on jo vuosia asunut aikuisten kommuunissa. Ja hitto vie, ihan ykkös juttu! Toimii hänelle todella hyvin. Jos mulla ei olisi lasta, liian monta koiraa ja miestä, asuisin varmasti samoin! Sosiaalisena ihmisenä yksin yksiössä talven pimeillä, ei kiitos.

    Ollaan myös hänen kanssaan leikitelty ajatuksella yhteisestä vanhuuden kodista. Vanhuksina yhteisöllisyys tuo niin monia etuja! Ties vaikka toteutuu. 🙂

    1. Niin, sen lisäksi että kommuunissa on seuraa ym niin mahdollistaa myös paljon laadukkaamman asumisen! Iso omakotitalo keskeisellä paikalla lähellä keskustaa, iso piha jne. Vai yksin yksiössä lähiössä?

  2. Oon asunut jo vuosia Melbournessa ja takana on useita ja useita kimppakamppia, kaveripiirini on kolmenkympin molemmin puolin eika kukaan mun kavereista asu yksin ja jopa tyokaverini joka on reilu viiskymppinen kundi asuu myos kimppakampassa kahden kaverinsa kanssa.

    Asun poikaystavani ja kahden kaveripojan kanssa omakotitalossa aivan keskustan kupeessa ja mun mielesta on parasta aina seuraa mutta myos omaa tilaa loytyy. Olen yleensa illat toissa joten tamahetkisessa tilanteessa poikaystavastani on kivaa etta silla on iltaisin seuraa eika varmaan tulla omaan asuntoon muuttamaan viela ainakaan pariin vuoteen.

    Tuntuu kummalliselta edes ajatella nyt kuinka asuin joskus Punavuoressa 28 nelioisessa yksiossa. Kesat oli jees mutta talvella oli kylla hittovie yksinaista.

    1. Tuntuu kummalliselta edes ajatella nyt kuinka asuin joskus Punavuoressa 28 nelioisessa yksiossa. Kesat oli jees mutta talvella oli kylla hittovie yksinaista.

      Niin tuttu tunne! Ja todellakin noin. Kesällä sitä oli niin paljon ulkona muiden kanssa koko ajan ja sit talvet todellakin vaan yksin siellä yksiössään. Huh. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *