What kind of bird are you?

visual diary

 

 

Näin eräänä aamuna aamulenkillä riikinkukon. Siinä se juoksi edelläni puistossa, ihan tuosta vaan mennä jolkotteli. 

En tiedä kumpi on suurempi ihme, vapaana juoksenteleva riikinkukko vai aamulla juoksenteleva bloggari (jälkimmäinen selkeästi). Riikinkukkoja kun tässä maassa tapaa aina toisinaan. Ja joka kerta ihmetyttää niiden ulkoasu: miten luonnossa voikin olla jotain noin järjettömän kaunista?

 

 

Mietin lintuja myös siinä vaiheessa kun portugalilainen Suomidesignista intoileva kaverini oli ostanut Oiva Toikan lintukoristeen itselleen. Oh my. Sitten näin vielä nämä upeat Karley Feaverin lintuteokset (ihan vaan internetissä tosin). 

Olen harrastanut syyskuussa enemmän kulttuuria kuin todella pitkään aikaan. Käynyt piirtämässä elävää mallia kahdesti, kuuntelemassa klassisen musiikin konserttia, käynyt leffassa, kiertänyt gallerioita ja juonut avajaisissa pahvimukeista viiniä... ja nähnyt upealla näköalalla varustetun taiteilijaresidenssin, jossa asui viisikymppinen nainen, joka kertoi tekevänsä "bisnestöitä" Pariisissa ja ottavansa kerran vuodessa 3-4 kuukauden vapaan tehdäkseen omaa taidetta. 

Se tekee hyvää, hän sanoi. Uskon sataprosenttisesti ja aloin heti miettiä kuinka voisin itse tehdä saman, vielä joskus. 

Taide on ihanaa, upeaa ja ajatuksia herättävää. Joskus se tosin herättää vain sellaisen ajatuksen, etten tajua siitä mitään. Mutta sekin ajatus on hyvä. Joka kerta kun harrastan jotain kulttuuria, mietin että pitäisi useammin. Ehkä jopa merkata kalenteriin yksi kulttuuripäivä joka viikko. 

 

 

----

 

 

Loving these birds by Karley Feaver. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

Olen miettinyt itse toisinaan samoin. Etten ymmärrä tästä mitään. Tuntenut olon tyhmäksi. Ymmärrän heitä jotka kokevat samaa ja leimaavat taiteen höpötykseksi. Eihän taiteen ja kulttuurin lähtökohtainen ajatus ole aihuttaa katsojalle tyhmyyden tunnetta, kaikenlaisia muita kyllä. Tuntuu myös että olen nähnyt vaikkapa tanssiesityksiä joissa olen jäänyt niin ulkopuolelle kokemuksesta, että olen epäillyt kenelle tätä tehdään ja esitetään. Vai onko se esiintyjän itseterapiointia.

Silti. Kulttuuri ja taide ovat ihana asia.

saarah
visual diary

Joo, tosi samat fiilikset :) Mulle kans esimerkiksi just tanssitaide ja usein videotaide on tosi hankalasti ymmärrettäviä enkä oo niiden suurin fani. Mutta joskus tekee hyvää käydä katsomassa sellaisiakin ja olla sitten vaikka ymmärtämättä yhtään mitään! Uskon että kaikki tällainen tekee kuitenkin aivoille hyvää :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä taas olen aina ajatellut, että nautin kulttuurista omalla tavallani eikä minun tarvitse sitä sen suuremmin ymmärtää tai analysoida, jos mitään kummempia ajatuksia ei herää (paitsi että joku oli hieno tai ei niin-hieno kokemus). Minusta on mielenkiintoista lukea kritiikkejä tai katsoa taidedokumentteja varsinkin kuvataiteista, joissa taidetta tai kulttuuria tulkitaan analyyttisemmin. Toki joskus kritiikit on ihan hatusta vedettyjä ja keskittyvät enemmän kriitikkoon itseensä. :) Tanssitaide, myös moderni, on suuri suosikkini, mutta en minä sitäkään "ymmärrä", kunhan nautin liikkeistä, koreografiasta ja musiikista.
Ehkä olen juntti, mutta ei sekään haittaa. Ja taidan itse asiassa ollakin ainakin jonkun mielestä, koska liian moderni kulttuuri ei minua miellytä. ;)

Näinhän se tulisi juuri olla. Että nauttii omalla tavallaan. Ja jos ei nauti, se ei vaan nyt osunut, mutta ehkä jollekin toiselle sitten. Ehkä se on juuri sitä, että joskus koittaa ymmärtää liikaa. Jos jokin esitys esimerkiksi tai taiteen muoto ei herätä itsessä mitään, antaisi sen mennä muille siitä nauttiville.

saarah
visual diary

Joo, ajattelen usein samalla tapaa: en ehkä ymmärrä tätä just oikealla tavalla mutta voin silti nauttia :)

Kommentoi