Ladataan...
visual diary

 

 

Olen julistanut (liian) monta kertaa (liian) isoon ääneen sitä, etten ymmärrä ihmisiä joilla on enemmän kuin kaksi laukkua. Ihminen ei tarvitse kun ison laukun ja sitten pikkulaukun. 

Voi pahus, miksi olen huudellut tätä. Koen nimittäin juuri TODELLA SUURTA tarvetta hankkia jonkun näistä laukuista, koska se 

- tekisi varmasti elämästäni ihanampaa

- sen kanssa kaikki, jopa vanhat verkkarit ja kulahtanut teepaita, näyttäisivät hyvältä ja harkitulta

- mikäs olisi kolmas tekosyy...hmm... haluan tulea käsityötuotteita ja...

HALUAN VAAN UUDEN LAUKUN! Yksinkertaisesti haluan. 

 

 

Pendular Pocket on laukkumerkki, jonka suunnittelu voisi olla omista näpeistäni (ja laukku-unelmistani). Väri- ja muotokieli ja ihanan pienet yksityiskohdat. Ja sitten nuo kuosit. Kaikki täsmää!

 

En onneksi löytänyt sivuilta mitään tietoa siitä, mistä laukkuja mahdollisesti voisi hankkia. Tyydyn siis vaan ihailemaan näitä kuvia. 

 

----

 

Absolutely in love with these bags by Pendular Pocket.

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Olen käyttänyt samaa ripsiväriä vuosikaudet. En ikuisesti, mutta melkein. 

Se on ollut ihanaa. Voi aina sivuttaa täysin ripsivärijutut, keskustelut ja uutuudet miettimättä pitäisikö kokeilla. Ah kas tältä tuntuu varmaan kun on tavannut elämänsä miehen ja mennyt sen kanssa naimisiin. Hah. 

Tällainen tuote on ollut Sensain 38-astetta ripsiväri. Se on kestänyt varisematta saunomisen, urheilemisen, itkemisen ja uimisen ja levittäytynyt aina nätisti ilman että silmäkulmaan tulee sellainen ällö maskarapaakku. (Niinkuin eräällä naisella, joka oli treffeillä Chandlerin kanssa). Paitsi sitten kun tuotetta muutetaan, ja siitä tuleekin ihan suhu. Siis toimimaton. Huono. Tyhmä. 

En tiedä mitä ripsarin harjalle on tehty, mutta nykyisin siinä on aina liikaa väriä ja sen pyyhkiminen paperiin tuntuu yhtä järkevältä kuin se että ostaa lasin viiniä ja kaataa sen sitten samantien pöydälle. Hukkaan menee! Ripsiharjalla saa nykyisin aikaan lähinnä paakkuripset, kun ennen sillä tuli just hyvät ja luonnolliset. 

Nyt kyseinen ikisuosikki toimii mulla lähinnä vaan silloin, kun se vetelee viimeisiään ja on vähän kuivunut. Mitähän tuotteelle on oikein tapahtunut? Vai olenko onnistunut saamaan jonkun maanantaikappaleen? Vai tehdäänkö Portugalin markkinoille erityyppisiä harjoja (taisin kyllä ostaa tän version ihan Stockmannilta, hmm). 

Vaadin selvitystä! Onko kukaan muu huomannut samaa? (Ja olenko ainoa, jolla on joka blogipostaukseen Frendeistä kaapattu "tosielämän" tarina). Hah. 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Rakastan Portugalilaisia kaakeleita vaan niin paljon! 

Niiden väriyhdistelmiä, kuoseja ja sitä, miten vierekkäisissä taloissa saattaa olla ihan toisiinsa sopimattomat kaakelit. Ja sitä miten jo värikkäisiin kaakeleihin yhdistetään rohkeasti muitakin värejä. 

 

 

Tässä yksi suosikkitaloistani, joka sijaitsee Lissbaonin Lapassa, sellaisella aika hiton kauniilla alueella. 

 

 

Ja sitten nämä Infante Santo kadun kaakeliteokset. AH!

 

 

Tai tällaiset sisätilojen kaakeliyksityiskohdat!

 

 

Ja yksiväriset kaakelit, joissa on vaan pieni pintastruktuuri tuomassa eloa. 

 

 

Tällä viikolla julkistettiin myös tällainen uusi teos, upeasti perinteistä ja modernia yhdistelevä seinä. Tämä kauokainen sijaitsee samaisella Infante Santo -kadulla. Mikä asukuvapaikka!

 

 

Kaakelit inspiroivat täällä minun lisäkseni myös monia oikeita taiteilijoita. Nämä teokset ovat pikkugalleriasta nimeltä Galeria Ratton. Siellä on usein kaakeliaiheisia näyttelyitä. Toinen must kohde on tietysti Museu Necional do Azulejo.

Suunnilleen kerta viikkoon edelleen täytyy huokailla ääneen sitä, miten paljon visuaalista mielihyvää värikkäässä kaupungissa eläminen tuokaan. 

Huh. 

 

----

 

Loving all these Portuguese tiles, traditional and modern and everything in between. 

If you´re into azulejos, Museu Necional do Azulejo is also pretty cool!

 

 

 

Pages