Ladataan...
visual diary

 

 

 

 

Pitkän kesän ja värikkään kesäpukeutumisen jälkeen olen huomannut verhoutuvani entistä enemmän mustaan, harmaaseen ja tummaan vihreään. Taas. Blaah. 

Sitten olen viime aikoina haaveillut täydellisestä harmaasta collegepaidasta (selkeä syksy) ja jostain yhdestä sellaisesta vaatteesta, jolla voisi piristää montaa eri asua. Nämä Bobo Chosesin ihanan iloiset vaatteet olisivat ehkä juuri jotain sellaista. Ja sitä paitsi Happy/Sad-printti sopisi tällaiselle tuuliviiri-ihmiselle kuin nenä päähän. 

Merkillä on myös älyttömän suloisia lastenvaatteita sellaisia tarvitseville. 

 

 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

Loving these things from Bobo Choses. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Mitä minä voisin tehdä paremmin ilmaston hyväksi? Ja ehkä myös ollakseni vähän parempi ihminen. Siinäpä kysymys jota olen miettinyt viime aikoina, niinkuin tosi moni muukin, onneksi. (Ja sitten ihan kaikki eivät ole miettineet eivätkä tunnu miettivän ollenkaan. Se ottaa päähän, koska tässä on kuitenkin asia, joka koskettaa MEITÄ KAIKKIA). 

 

Näissä asioissa olen hyvä: 

 

- En ole syönyt lihaa 25 vuoteen.

- En laita enää maitoa kahviin enkä osta sitä myöskään kotiin. Juustoa käytän toisinaan ruuanlaitossa, mutta yritän korvata sen useammin esimerkiksi tofulla. Parmesanjuuston olen vihdoin oppinut korvaamaan ravintohiivahiutaleilla, varsinkin saatuani tämän tiedon. 

- En omista ajokorttia enkä siksi myöskään autoa. Kävelen ja käytän julkista liikennettä, mutta pari kertaa kuussa Uberia. 

- En lämmitä asuntoani (Hah, vähänkö saan tästä extrapisteitä, mutta tässä maassa on siis todella yleistä elää lämmittämättömässä asunnossa, joissa on talvella pahimmillaan sellainen 12 astetta. Hirveää? Kyllä. Ekologista? Taitaa olla). 

- Olen luopunut todella paljon asioiden ostelemisesta. En mene edes kiertelemään kauppoihin, koska se on tietysti tehokkain tapa päätyä ostamaan jotain. 

- Lissabonin hanavedestä valittaa moni, mutta juon sitä urhoollisesti. Annan myös pahaa silmää muovipulloja kaupasta kantaville turisteille ja mainitsen aina soivan tilaisuuden tullen että hanavesi on juomakelpoista. Pyydän myös ravintolassa aina hanavettä. 

- Olen ostanut kaikki Lissabonissa hankkimani huonekalut kierrätettynä, lukuunottamatta patjaa ja pientä sohvapöytää.

-En laita kasviksia ja hedelmiä muovipussiin kaupassa 

 

 

Näissä asioissa en ole erityisen hyvä: 

 

- Kierrätän muovin, paperin, pahvin ja lasin, mutten biojätettä. Talossamme kun ei sitä kerätä. 

- Juon kahvia pahvimukista aika usein (koska se tarjoillaan kahvikioskeissa aina sellaisesta), mutta kantta en tosin ota kahviin juuri koskaan. Pahvimukeissa kyllä sanotaan että ne ovat biohajoavia, mutten tiedä kierrätetäänkö ne oikein ja tuupataanko vain sekajätteeseen. 

- Lennän. Jokaisen ulkomaille muuttavan ihmisen tavoin olen tilanteessa jossa halutessani nähdä perhettäni ja ystäviäni, minun on lennettävä. Se ahdistaa ja sen vuoksi tuntuukin tyhmältä lentää vielä Suomen lisäksi yhtään mihinkään. Silti teen sitä joskus. Tänä vuonna olen lentänyt Suomen lisäksi Berliiniin. 

- En käytä ekosähköä, koska (tietääkseni) sellaista ei tässä maassa ole tarjolla. 

 

Olen myös sitä mieltä että näin ilmastonmuutosaikoina jokaiselle maapallon kansalaiselle olisi tehtävä oma profiili, johon kilahtaisi plussaa ja miinusta kaikista ympäristöasioista. Kasvissyönti vuoden ajan: plussaa. Lentomatkat: miinusta. Yksityisautoilu: miinusta. Kierrätys: plussaa. Oman vesipullon käyttö: plussaa ja niin edelleen. Sitten kerran vuodessa sieltä saisi seuraavalle vuodelle oikeudet toimia ympäristölle haitallisesti. Eli jos olen ollut vuoden vegenä ja kierrättänyt enkä autoillut, saisin lentää ensi vuonna vaikkapa kolme kertaa. Jos minun pitäisi lentää työkseni, joutuisi firmani taas toimimaan entistä ekologisemmin pystyäkseen lähettämään minut työmatkoilleni, jne. You get the point. (Tämä mielipide ei ole haluttu eikä juuri kukaan halua kuulla sitä. Ei ainakaan kukaan lihaa syövä yksityisautoilja).

Luulen kuitenkin että tulevaisuudessa saatamme toimia näin. Tai sitten emme, mistäs minä sitä tiedän.

Jotain on kuitenkin tehtävä, mutten maapallomme tuhoutuu. 

 

 

 

 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Olen ollut lähes aina suhteellisen hyvä rahan kanssa.

En käytä luottokorttia juuri koskaan (paitsi lentojen ostamiseen). Jos on tarvetta säästää, pystyn karsimaan elämästä lähes kaiken ylimääräisen. Ennen Lissaboniin muuttoa söin puolisen vuotta linssikeittoa lounaaksi, jotta minulla olisi enemmän rahaa käytettävissä sitten kun en ollut enää vakkarityössä. 

Kaikki nämä tavat olen oppinut kotoa. Jos haluaa jotain, mihin ei ole sillä hetkellä varaa, silloin säästettään. Ei osteta luotolla ja säästetä jälkikäteen. Toinen kotoa opittu ajattelutapa on se, että kaikesta muusta voi karsia, mutta on syötävä hyvin ja terveellisesti. Kun listasin joskus omaa rahankäyttöäni blogiin, huomasin etten ostele joinain viikkoina paljonkaan muuta kuin ruokaa ja kahvia. 

Olen kirjoittanut myös siitä, miten entisessä elämässäni olin tuhlaavaisempi ja käytin rahaa aika surutta mihin vaan. Nykyisin tilanne on toinen. Kun on freelancer, jolla on hyvinkin epämääräiset tulot, on pakko säästää rahaa silloin kun sitä on ja kituuttaa välillä hyvinkin pienellä budjetilla. Enää en tosin edes haaveile pääseväni New Yorkiin shoppailulomalle, nykyisin haaveissa on enemmänkin lomat jossain pikkukylissä, missä ei ole suunnilleen mitään ostettavaa ja voi tuijotella näyteikkunoiden sijaan lähinnä merta.

 

 

Näitä kaikkia asioita mietin lukiessani ystäväni ja bloggaajakolleegani Julia Thurénin (eli Julppu Julperoisen) Kaikki rahasta -kirjaa. 

Ja tässä onkin sellainen perusopus, jonka toivoisi löytyvän jokaisen ihmisen kodista. (Mikä loistava lahja vaikkapa just ekan kerran omaan kotiin muuttavalle nuorelle!). Kirjassa on paljon sellaista common sense asiaa, mm. juuri luotosta ja säästämisestä, mutta kun sitä tykitetään sinulle hyvin kirjoitettuna ja näppärin esimerkein ja tarinoin varustettuna sivukaupalla, alkaa tulla mieleen että raha-asioita pitäisi ajatella enemmänkin. Varsinkin sitä säästämis- ja sijoittamispuolta. Olen aina ajatellut (kuten varmasti moni muukin) että sijoittaminen on jotain sellaista, jota vain rikkaat tekevät. Senkin myytin tämä kirja murtaa.

Vaikka kirja on tietokirjamainen, sitä keventävät hyvin erilaisten ihmisten rahaan liittyvät tarinat ja mielipiteet. Kiinnostavia olivat varsinkin raha-asiat erilaisissa ihmissuhteissa. Erityisen paljon plussaa myös siitä, että rahasta voi kirjoittaa asiantuntevasti joku muukin kuin miljonääri tai (Juliaa lainatakseni) joku vanha gubbe. 

Niin ja sitten se kansi: turkoosi ja kulta nyt toimii aina. (Varsinkin eräässä kahvilassa, jossa luin kirjaa ja tarjoilijakin tuli huomauttamaan että johan nyt kaikki mätsää yhteen). 

 

 

----

 

 

 

Sain kirjan Gummerukselta. Kiitos siitä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pages