Ladataan...
visual diary

 

 

Musta on aina ihanaa lukea muiden ihonhoito - ja meikkirutiineista. Vaikka meikkaankin itse aika vähän ja samalla lailla joka ikinen päivä, luen silti aina mielenkiinnolla muiden tavoista meikata. Ja myös kaikista muista aamurutiineista. 

 

 

Omat (arki)aamuni kuluvat lähes aina kahdella eri tavalla. Herään 8.20, torkutan 10 minuuttia.

a) Sitten nousen ylös ja laitan samantien lenkkikamat päälle ja lähden lenkille. Lenkin jälkeen istun puistokahvilaan kahville ja ajattelen: Ihanaa arjen luksusta. Sitten luen meilit ja syöksyn sisälle suihkuun ja töihin. 

b) Keitän pannullisen teetä ja teen smoothien ja pari leipää. Syön aamupalan sängyssä samalla kun aloittelen töitä ja luen Hesaria. 

 

 

Meikkaamisen ja pukemisen suoritan lähes aina vasta siinä yhdentoista maissa. Perusmeikkini menee lähes aina näin: levitän ensin kasvoille kosteusvoiteen, jossa suojakerroin (tässä yksi iki-suosikeista), sen jälkeen laitan valokynää silmien alle. Nenään ja otsaan laitan vähän primeria, jotteivat ne ala heti kiillellä. 

Mineraalimeikkipohjaa olen käyttänyt vuosikausia ja rakastan sitä erityisesti sen takia, että iho näyttää tosi kuulaalta ja luonnolliselta kun sitä ei piilota paksun meikkikerroksen alle. Oma ihoni on aika tasaisen värinen lukuunottamatta punoittavia poskia, joten mineraalimeikin kevyt peittävyys sopii iholleni hyvin. 

Mulla on tällä hetkellä käytössä Lily lolon mineraalimeikkipuuteri, joka on kaikista testaamistani merkeistä ehdottomasti paras. Levitän sen siveltimellä kasvoilleni. Oma sävyni on Barely Buff, joka on täydellinen sellaiselle suomalaiselle iholle, joka ei ole ihan kalpein ja päivettyy aika helposti heti kun saa vähän aurinkoa. Mineraalimeikki pysyy myös helteellä hyvin, mikä onkin tärkeä ominaisuus näin eteläisessä Euroopassa asuessa. Harmi vaan ettei mineraalimeikeissä ole kovin korkeaa suojakerrointa (sitä kun ei ilmeisesti näin luonnollisiin meikkituotteisiin oikein saa). Lily lolon mineraalipohjissa se on SPF 15. Siksi laitankin (aurinkoiseen aikaan) alle suojakertoimen sisältävää primeria (talvella) ja koko kasvoille suojakertoimen sisältävää kosteusvoidetta (muina vuodenaikoina).

 

 

Meikkipuuterin levittämisen jälkeen lisään puuterihuiskulla hieman viimeistelypuuteria. Juuri nyt mulla on käytössä suomalaisen Flow kosmetiikan uuden Korento-meikkisarjan viimeistelypuuteri. Puuteri näyttää täysin valkoiselta lurkissa, mutta on lähes väritön kasvoilla. Se pitää kiillon kurissa todella hyvin enkä korjaile meikkiä yleensä päivän aikana kuin kerran sipaisemalla kasvoille hieman lisää viimeistelypuuteria. Sellaisina päivinä kun en jaksa meikata juuri lainkaan, saatan sipaista nenän ja otsan alueelle vain hieman tätä tuotetta. Toimii yksinäänkin. 

 

 

En ole koskaan oppinut oikein käyttämään mitään highlightereita ja muita kuultoa antavaa tuotetta, mutta viime aikoina olen korostanut poskipäitä tällä Babe balm-monitoimivoiteella. Pieni tuubi on helppo kuljettaa mukana käsilaukussa ja se käy korostusvoiteen lisäksi myös huulirasvasta. Laitan sitä vähän poskipäille ja tunnen oloni ihan hieman normaalia hehkuvammaksi. Lisään meikkiin vielä ripsarin ja kulmakynän ja huulipunaa. Kuvan huulipuna on Cliniquen. Parhaat suomalaisille vaaleile kulmakarvoille sopivan kulmakynän olen taas löytänyt We Care Icon-merkiltä. 

Olen juuri niitä ihmisiä, jotka meikkaavat joka ikinen päivä edes vähän. Hiuksia voin olla pesemättä neljä päivää putkeen, mutta huulipunaa mulla on aina, samoin kulmakynää. 

Entä siellä, mikä on sellainen meikkituote jota ilman olo on vaan ihan alaston?

 

 

----

 

 

Babe balmin, Lily lolon meikkipuuterin ja Korennon viimeistelypuuterin sain blogin kautta. Kiitos!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

Täytyy heti sanoa etten AINAKAAN TÄLTÄ!

 

 

Portugalin viileissä talvissa ja lämmittämättömissä asunnoissa kun look on usein tämä: kolmet villasukat, termolegginssit (omani ostin Uniqlosta), silkkitoppi, trikoopaita, villapaita, kaulaliina ja teekuppi liimautuneena käteen. 

Tänä talvena olen alkanut käyttää myös kenkiä sisällä. Tosin ne eivät ole samat joilla tallustelen ulkona, se olisi erityisen ällöttävää. Mutta jos varpaat on jäässä, on koko kroppa jäässä. Eräs ystäväni kertoi nukkuvansa Lissabonissa talvisin pipo päässä. Tosin tämä oli viime talvelta, tänä vuonna talvi on ollut muutamaan jääkylmää sadepäivää lukuunottamatta aika iisi. 

 

 

Unelmissani näyttäisin kotivaatteissa samalta kun Nancybirdin mallistokuvat. 

Kauniita, kalliita ja eettisesti valmistettuja vaatteita. 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Jos se on nyt meant to be, tähän kadulle on just avattu joku halpa ruokapaikka, sanoo ystäväni eräänä lauantai-iltapäivänä, joka on jo kääntymässä iltaan ja olemme kävelemässä kaupungilta takaisin omille kulmillemme. 

Joo, ja joku ei portugalilainen paikka. Mulla on kauhee nälkä mut ei kyllä juuri yhtää rahaa, lisään. Sitten pienen ranskalaisravintolan kohdalla katseemme kiinnittyy oranssina leimuaviin terassilämmittimiin ja happy hour -listaan, jossa on halpaa viiniä ja pientä syötävää.

(Ja komeita ranskalaismiehiä). 

 

 

Aiemmin päivällä ajattelen käveleväni erääseen kukkakauppaan, joka sijaitsee toisella puolella kaupunkia. Sitten hetken mielijohteesta kävelenkin vaan puistokioskin suuntaan. Sattumalta törmään myös ystävään, saan himoitsemani kahvin aurinkoisessa kahvikioskin pöydässä ja samalla pari uutta tuttua. Sitten törmään ex-heilaani, joka on lauantaikävelyllä uuden tyttöystävänsä kanssa. 

Huomasitko, kysyn ystävältäni, joo, se sanoo, toi sen uusi tyttöystävä näyttää ihan sulta. Hah, no eikö näytäkin!

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, mitä toinen ystäväni sanoi minulla erään kerran kun hälytin hänet terapialounaalle, koska elämäni tuntui ihan hirvittävän ahdistavalta. (Se kun ei tietenkään aina ole täynnä aurinkoisia lauantaipäiviä ja halpoja viinitarjouksia). Ystävääni ahdisti myös vähän kaikki ja hän sanoi: Olen miettinyt paljon sitä, että sellaisissa asioissa mitä tekee tosi paljon koko ajan, tulee hyväksi. Mä olen nyt tullut hyväksi tässä omasta elämästäni ahdistumisessa.

 

 

Jokin naksahti päässäni tuon lauseen kuultuani. Se mitä koko ajan päässään velloo, vaikuttaa omaan oloon aika hiton paljon. Siksi menin poskipussaamaan exää ja hänen uutta tyttöystävää, ja nice to meet you:ni oli aivan aito. 

Ja kun kotimatkalla sen ranskalaisbaarin edessä vänkäsin etten halua mennä sinne, koska join siellä joskus vuosi sitten törkykalliin kahvin ja ärsytti niin etten ikinä palannut, tajusin että paikoillekin voi antaa uuden mahdollisuuden. Älä hyvä ihminen jää vellomaan yhteen negatiiviseen kokemukseen, on kans aika hyvä neuvo. 

Tästä lähin muistan tuon ranskalaispaikan nimittäin siitä, että oli helmikuu, aurinko laski ja terassilla tarkeni santsata monta lasillista sitä tarjousviiniä. Ja puhua siitä, miten suunnittelemattomat päivät ovat aina niitä parhaita. 

(Ja ranskalaismiehet niitä komeimpia). 

 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pages