Ladataan...
visual diary

 

 

Aloitin tämän kirjan helteisellä lissabonilaisella puiston penkillä ja lopetin sen tokiolaisessa kahvilassa, kylmän tuulen puhaltaessa ovesta sisälle. Toisessa näissä kirjan kanssa nautittu kahvi maksoi 80 senttiä, toisessa taas 500 yeniä. 

Tässä kirja jota olen siis lukenut tässä syksyn mittaan, eri paikoissa, aika hitaasti. Yleensä ahmin kirjat samantien, jos niistä ollenkaan tykkään. Tykkäsin paljon Mia Kankimäen aiemmasta kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Luin kirjaa juuri silloin kun olin muuttamassa Suomesta pois ja samaistuin sen seikkailuun jotenkin tosi paljon. Luin kirjan uudestaan vuosi sitten ja tykkäsin edelleen, vaikkakin se keskivaiheilla ehkä vähän muuttuukin liian tietokirjamaiseksi. Tätä Kankimäen uutuutta, Naiset joita ajattelen öisin, odotin kuitenkin innolla. 

 

Kirja on ihana ja inspiroiva ja (vaikka vähän kammoksunkin tätä sanaa): VOIMAANNUTTAVA. Se kertoo rohkeista naisista nykyaikana ja vuosisatoja sitten. Se kertoo tärkeistä asioista: feminismistä, rohkeudesta ja siitä että kaiken voi tehdä myös erilailla kun kaikki muut tekee. Nämä ovat tosi tärkeitä aiheita aina ja ikuisesti. Ja se, miksi nämä tutkimusmatkailijanaisten tarinat tuntemattomampia suurelle yleisölle kun miesten vastaavat. 

Kun olin muuttamassa Lissaboniin, vikana viikonloppuna istuin saunassa yhdeksänkymppisen mummoni kanssa. Tajuatko kuinka hienoa on että voit tehdä tällaisia asioita, mummo kysyi. Sulla on omat rahat ja oma päätäntävalta, sellaista ei ole kaikilla aina ollut tässäkään maassa. Nauti niistä!

Tämän kirjan luettuaan tekee mieli reissata pelottomasti yksin (no terkkuja vaan täältä Tokiosta) ja ajatella elämästä muutenkin kirjan tapaan: Jos tiedät mitä haluat, tee se. Jos olet kokenut nöyryytyksiä, vääryyttä tai kärsimystä, älä jää niihin jumittamaan. Mene eteenpäin. Lähde Firenzeen. Tai Roomaan. Tai Venetsiaan. Tai Napoliin. Tee haavoistasi vahvuuksiasi. Maalaa ne helvetin isolle kankaalle kaikkien nähtäväksi. Jos et osaa jotain, kuten nyt vaikka lukea, opettele. Vaadi työstäsi samaa palkkaa kuin miehet. Älä myy halvalla. Opettele neuvottelemaan. Älä nöyristele. 

Kiitos Mia ja yönaiset, tällaiset muistutuslistat tekevät hyvää. Ja kirjojen lukeminen, se tekee myös aina hyvää. 

 

 

 

----

 

 

 

Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin on Otavan julkaisema. Myös tämä Hesarin juttu aiheesta oli hyvä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

 

On ihanaa ettei ole ainoa, joka seisoo tyhjällä kadulla odottamassa että liikennevalot näyttäisivät vihreää. Kaikki tekevät niin. 

On myös ihanaa että on hiljaista ja jopa pienet lapset osaavat käyttäytyä rauhallisesti. (Kuulemma niitä säilötään kotona se ihan pienin vauva-aika ja tuodaan ulkomaailmaan vasta sitten kun ne osaavat vähän käyttäytyä). 

Iltaisin pienessä yksiössäni googlettelen sellaisia asioita kuin Miksi Suomi ja Japani ovat jotenkin samanlaisia. Sitä olen miettinyt paljon. 

 

 

On myös ihanaa olla reissussa sen verran kauan, että voi sadepäivänä lillua kylpyammeessa riisinaamio (!) naamalla ja sen jälkeen nukkua päiväunet eikä tehdä mitään ihan mieletöntä. 

Japanilaiset eivät tunnu käyttävän aurinkolaseja koskaan. Tunnen näyttäväni krapulaa peittelevältä länsimaalaiselta ne päässäni, vaikken ole juonut yhtään alkoholiannosta maahan saavuttuani. Jotenkin ei tee mieli viiniä, juon vain kylmää vihreää teetä. 

On ihanaa kun on jo ihan muutama paikka jonne osaa eikä eksy joka kerta kun astuu ovesta ulos. 

Ja että ostoskeskuksissa tuoksuu eukalyptusöljy, se sama jota laitan tuoksulamppuun kotona joka ilta ennen nukkumaanmenoa. 

Minulla on läpinäkyvä sateenvarjo, joka kädessä sovin hyvin paikallisten joukkoon. Kellään ei ole mustaa sateenvarjoa. 

Olo on jotenkin rauhaisa täällä. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä että Suomi ja Japani ovat todellakin jotenkin samanlaisia.

Ja sitten yksi asia mikä on erityisen ihanaa: kodissani on sekä lämmitys, kylpyamme että maailman muhkein jättipeitto jossa on ihanan tuntoiset valkeat lakanat. Voisin nukkua jonkun sata tuntia vaikka oikeasti olen nukkunut ehkä kuusi tuntia yössä ja olo on silti ihan virkeä. 

(No ehkä siihen vaikuttaa se vihreä tee, jota olen juonut monta pullollista). 

On outoa huomata etten ikävöi Lissabonista sitten yhtään mitään, paitsi ehkä vähän appelsiineja ja halpaa espressoa. Kun on tosi kaukana kotoa, ihan konkreettisestikin tietyt asiat vain pyyhkiytyvät mielestä. Se tekee minulle nyt erityisen hyvää. Samoin kun ne riisinaamiot ja teemäärät. 

Se on aika ihanaa.

 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Kun olin töissä mainosalalla ja kriiseilin siitä että olin juuri valmistunut ammattiin ja saanut töitä - ja sitten tuntui siltä etten halua tehdä tällaista työtä lopun elämääni. Voi Saara 25 vee, little did you know, nykyisin ei tarvitsekaan tehdä ihan samaa duunia samassa paikassa koko ikäänsä, sen verran on työelämä muuttunut. Silloin haaveilin siitä, millaista olisikaan olla freelancer ja suunnitella vaikka kirjan kansia. 

Ja sitten meni vuosikymmen ja vähän yli ja nykyisin olen freelancer joka on viime aikoina suunnitellut aika monta kirjan kantta. 

 

 

Joskus unelmat toteutuu, joskus ei ja joskus tajuaa että ne olikin ihan vääriä unelmia. 

Kirjan kansien suunnittelu sitä vastoin oli hyvä unelma. Samoin kun ystävieni Tiian ja Annan Kaverin puolesta kyselen -podcast, josta ne muistaakseni kertoi mulle saunan lauteilla joskus muinoin. Ollaan mietitty tällaista.

Podcastista tuli hitti. Ja sitten kirja. Ja mitä tapahtuu kun podcast-kirjasta tulee sitten vielä äänikirja? No ympyrähän siinä sulkeutuu. 

 

 

Kaverin puolesta kyselen ilmestyi kirjana lokakuun lopussa, Kosmoksen kustantamana. Meitsi teki siihen kannen, kuvituksia ja ulkoasun. Oli aika huippu projekti!

Ja se podcast, mulla on tapana kuunnella sitä aina silloin kun stressaa paljon. Kahden ystävän ääni (ja nauru) ja hauskat jutut kun auttaa aika moneen ahdistukseen, vaikkakin sitten etänä. Eikä näitä tyyppejä tarvi edes tuntea henkilökohtaisesti nauttiakseen niiden jutuista, lupaan. 

On myös ihana nähdä ihan valmis tekele painettuna kirjana, kun se omissa muistoissa näytti suurinpiirtein tällaiselta sotkulta:

 

 

 

 

Kirjailijoiden kuvat: Eino Nurmisto

 

 

----

 

 

 

Lisää mun duuneja löytää täältä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pages