Miten köyhällä on varaa matkustella?

Write it out

Kuten olen aiemmin blogissani maininnut, elän tällä hetkellä mieheni rahoilla. Minulla ei ole ollenkaan omia tuloja, en saa edes työttömyyskorvausta. Tilanne on nolo ja stressaava. Odotan jälleen vastausta eräästä työpaikasta, tarkistan sähköpostini puolen tunnin välein. 

Tulemme siis toimeen yhden ihmisen palkalla. 

Tilanteen mahdollistaa aika pitkälti se, että meillä on melko halpa vuokra eikä yhtään lainaa. Meillä ei myöskään ole lapsia eikä lemmikkejä. 

 

Monissa asioissa pystyy säästämään.

Puolisoni irtisanoi kuntosalijäsennyytensä ja treenaa sen sijaan kotona. Minä lakkasin värjäämästä hiuksiani, joten en käy koskaan kampaajalla, tarvittaessa kampaajatuttuni tasoittaa vähän latvoja. 

Emme tilaa mitään aikakauslehtiä, vaan olemme ahkeria kirjastossa kävijöitä. Ostan lähes kaikki vaatteeni kirppikseltä. Jos ostan jotain uutta, pyrin ostamaan laadukasta ja kestävää, se tulee ajan myötä halvemmaksi.

Kokkaamme paljon perus kotiruokaa, käymme harvoin ravintoloissa tai kahvioissa, baareista puhumattakaan. Kaupassa tuotteen kilohinta kertoo enemmän kuin yksittäishinta.

Meillä ei ole mitään kanavapaketteja tai Netflixiä yms.. Meillä on vanha auto, jota puolisoni pystyy aika pitkälti huoltamaan itse. 

Ostain vain sellaista tuttua ja turvallista kosmetiikkaa, jonka tiedän toimivan itselläni, en tällä hetkellä viitsi ostaa mitään testailumielessä. 

 

Ainoa mihin "tuhlaamme", on matkustaminen. Olemme aina olleet intohimoisia matkustelijoita, ja jos olisi enemmän vapaa-aikaa, varmaan lähtisimme pidemmillekin reissuille. Tässä elämäntilanteessa matkustamme kuitenkin vain kerran tai kaksi vuodessa. Metsästämme edulliset reittilennot, otamme mukaamme pelkät käsimatkatavarat ja valitsemme edullisen hostellin. Välillä teemme myös kesäisiä autoreissuja Euroopassa. Silloin nukumme autossa tai teltassa.

Matkustaminen tekee meidän kummankin psyykkeelle hyvää. Uudet kokemukset ja erilaiset ihmiset avartavat maailmankuvaa, silloin aina muistaa, että on olemassa muutakin kuin omat ympyrät ja omat ongelmat. En kaipaa luksusmajoituksia tai ykkösluokan lentoja, vaan uusia maisemia ja yllättäviä kohtaamisia. 

 

Olen pähkäillyt pitkään, millaista työtä pystyisin tekemään. Olen kokeillut vaikka mitä ja aina joutunut lopettamaan ahdistuksen ja paniikin vyöryessä päälle. Ihanteellisinta olisi tehdä etätöitä, ja unelmien täyttymys olisi kirjoittaa. Työpaikka, josta mainitsin odottavani vastausta, olisi juuri sellainen. Peukut ja varpaat pystyyn!

Vaikka tulemmekin toimeen mieheni palkalla, haluaisin tienata omat rahani. Puolisoni on maailman ihanin ja ymmärtäväisin eikä koskaan syyllistä minua mistään. Mutta minä syyllistän itseäni. 

Kommentoi