Ladataan...
Yhtä sirkusta!

En postannut mitään Kreikan matkasta. Ei huvittanut, vaikka juttua ja kuvia olisi vaikka miten. Kun ei vain napannut. En halunnut. Se matka oli muuten ihana! Mahtava. Muistelen sitä lämpöä lämmöllä :D. Ehkä jaksanyt talven yli, pakkohan sitä on jaksaa.

Nyt kuitenkin asiaan. Tuo keltainen, se on niin käsittämättömän upea! Melkein silmiin koskee, kun auringon säteet osuvat siihen. Mikä on kävellessä syksyllä. Mieli lepää, kerää myös tästä voimia talven varalle. Miksi syksyllä on niin kaunista, melkein itkettaa, että kohta se on ohi.

Oksia voi kerätä maljakkoonkin:

Sitten punaista väriä mukaan:

Ei punaisessakaan mitään huonoa/väärää ole. Kaunis väri. Lumoavan kaunista. Kestää pitkän aikaa, ennenkuin nämä Juhannusruusut jälleen kukkivat. Jälleennäkemisen toivossa on hyvä elää.

Villiviini punastelee :

Seuraava postaus on hamassa tulevaisuudessa.

Ladataan...
Yhtä sirkusta!

Minun blogini olisi täyttänyt viime kuussa kaksi vuotta... Jos toukokuussa,  joku nimetön ei olisi tullut haukkumaan blogiani, en olisi poistanut 1 vuoden ja 9 kuukauden postauksia. Ajattelin, että jos ne kerran ovat niin karmeata luettavaa, niinkuin anonyymi kirjoittaja kirjoitti, niin en halua kenenkään joutua lukemaan niitä ja niin poistin ne kaikki. Sinne meni muistot.

Jatkoin kuitenkin kirjoittamista pienen hetken päästä, koska tykkään kirjoittaa. Vaihdoin vain blogin nimen. En kuitenkaan julkaissut enää joka päivä. Jotenkin se ei vain enää tuntunut samalta, kuin ennen blogin haukkumista. Yhä tykkään kirjoittaa, mutta jotain puuttuu, jokin on mennyt rikki, särkynyt. Se ei enää toimi.

Tällä viikolla poistin sitten kesä- ja lokakuun välissä kirjoittamani postaukset kokonaan, pois bittiavaruuteen. Äkkiä ennenkuin joku tulee haukkumaan ne. Jotain on siis muuttunut pysyvästi. Niitäkin oli noin 100 juttua.Vielä mietin mikä muuttui, miksi en saa enää langasta kiinni. Miksi ei kiinnosta enää.

Myös monet seuraamani kivat blogit ovat muuttuneet niin kaupallisiksi...niistä jutuista en sitten tykkääkään. Silloin se ei ole enää sitä ominta kirjoittajan/blokkaajan juttua, vaan ostettua, myytyä mainosta. Ei kiitos, sellaista en halua lukea. Omat ostokset, omat tunteet, oma perhe ja elämä, omat matkat ja tapautumat, leipomukset ja sisustus, niistä tykkään lukea.

Nyt joka tapauksessa astun aivan kohta lentokoneeseen ja lennän mieheni kanssa Kreikkaan, Kreetalle. Olen ollut Kreetalla monen monta kertaa, mutta en koskaan tuolla paikassa.

Se on morot!

Lentokonekuvat otin heinäkuussa Korfun matkalta!

Ladataan...
Yhtä sirkusta!

Minulla on jo jonkin aikaa pyörinyt päässäni ajatus, että taidan vähentää bloggaamista. Mietin tätä viimeksi keskiviikkona. Päätöstä toki nopeutti ja vahvisti eilinen "kukkahattutäti", joka tuli moralisoimaan ja kertomaan omista kesäkengistään eli kuinka monet kengät saa olla ja kuinka monta vuotta niitä pitää käyttää. Hän oli ihminen, joka halusi muuttaa muut samanlaisiksi kuin itse oli kenkien lukumäärää myöden. Olen kuitenkin nyt näin kauan kirjoittanut jotain joka päivälle, välillä kaksikin kertaa/päivä. Ehkä joskus aloitan jälleen, kuka tietää...mutta nyt viimeiseen postaukseen tältä erää. Jätän kuitenkin tämän blogialustan olemaan, jos joskus...ja poistin myös kaikki postaukset 1v ja 9kk ajalta. Voitte uskoa, että niitä oli paljon!

Päätin jo talvella tehdä postauksen, jossa kuvaan muutamaa samaa paikkaa, sekä kesällä, että talvella. Näin sitten teinkin. Muistan sen kylmyyden ja pimeyden talvella. Se synkkyys ja loppumattomalta tuntuvat päivät, kun aina oli pimeää, hyh. Lunta ja palelsi. Useasta paikasta otin kuvan talvella myös päivällä, ettei olisi niin kamalan synkkiä ja pimeitä kuvia...eli sama paikka talvella sekä päivällä, että illalla (vai sanoisko iltapäivällä), sekä kesällä.

Kieltämättä nuo kesäiset kuvat vetävät pitemmän korren minun mielestäni!

Sahapukki:

Toiset portaat:

Alppiruusu:

Portin pieli (ei kuitenkaan meidän):

Näkymä järvelle talvella, keväällä ja kesällä synkkänä ja tuulisena iltana:

Puska ison koivun vieressä aikaisin keväällä (vasta pieniä lehtiä) ja kesällä sekä talvella:

Talon edestä kuvattu:

Tuija:

Huomaako jokainen ja varsinkin eilinen kukkahattutäti, maailmanparantaja, että en jutussani ole ostanut mitään, enkä kerro mitään ostamastani jostakin tavarasta, mutta ehkä tastäkin löytyy jotain sanomista...tosin, kun vaihdoin blogin nimen, se ei mene minnekään suosikkeihin tallennetusta osoitteesta, koska " mun kummallinen elämä"-nimistä blogia ei enää oikeasti ole olemassa! Nythän voisinki siis alkaa kirjoittelemaan tässä uudessa...no ehkä en, ainakaan heti! Sain kukkahattutädistä tarpeekseni. Jos tämä tai sielunkumppaninsa kuitenkin eksyvät tänne, niin:

Minä olen valmiina. Olen kääntänyt toisen posken. Odotan.