Asioita, joita ihmettelen ja ihastelen ruokakaupassa

IMG_4704.JPG

Olen tainnut aiemminkin tuoda ilmi, että ruokakaupat, ne ovat mun juttu. Hyllyjen välissä kärryjen kanssa suhailu on meikäläisen mielipuuhaa. Ostoslistaa laadin aina hartaasti ja kauppakassit pakkaan voitonriemuisena. Kun löydän hyvän ruokakaupan, hehkutan sitä vähintään kaikille tutuille ja fiilistelen vielä kotona. Myönnän, etten suinkaan aina suuntaa lähimpään markettiin, vaan hyvän valikoiman perässä olen valmis kulkemaan vähän pidemmällekin. Sydämeni kuuluu sellaisille ruokakaupoille, joissa on reilun kokoinen hedelmä-vihannesosasto ja kauden tuotteet selkeästi tyrkyllä. Niin ja palvelutiski, se pitää olla! Haluan myös ostaa kauppareissulla samasta paikasta ihan kaiken punajuuresta purkinavaajaan ja salamista sukkiin, joten ruuan lisäksi myös muita tuotteita pitää mielitietyltäni löytyä.

Kauppakassipalveluiden käyttäjää minusta ei näillä näkymin todellakaan tule, sillä minulle se nautinto syntyy nimenomaan siitä, että saan itse hypistellä tuotteita ja poimia haluamani tavarat kärryyn. Harrastan myös tarjoushaukkailua, joten ruokakaupassa käynti on suorastaan jännittävää. Saattaahan vaikka lohi olla juuri sinä päivänä reilussa tarjouksessa. Silloin sitä yleensä ostetaan pari kiloa pakkaseen, oli listalla tai ei. 

Kun kauppareissu kuuluu viikoittaisiin rutiineihin, tulee siellä väistämättä kiinnittäneeksi huomiota mitä moninaisimpiin asioihin. Iloisia yllätyksiä löytyy kauppareissuilta harva se kerta. Mutta sitten on myös muutama asia, joita en vaan voi käsittää ruokakaupoissa. Tässäpä siis asioita, joita ihmettelen ja ihastelen noissa ostoskärrykansan kokoontumispaikoissa.

Ihmettelen:

  • Multaisten juuresten poimiminen muovipussin avulla: Ymmärrykseni ei yksinkertaisesti tavoita sitä, miksi ihmeessä esimerkiksi multaperunoita poimitaan muovipussin avulla. Käsi pitää siis muka ensin sujauttaa muovipussiin ja vasta sitten voi alkaa nostella juureksia laatikosta. Ensinnäkin muovia tämä maailma tuskin tarvitsee yhtään enempään ja toisekseen onko multa sormissa niin kamalaa? Ajattelen, että nykyihminen on monesti iloisen vieraantunut ruokansa alkuperästä. Eikä mullan välttely kyllä taatusti tuo sitä alkuperää yhtään lähemmäs. Perunat ja porkkanat nostetaan multaisesta maasta, joten miksi samaa tavaraa ei saisi tarttua markettishoppailijankin sormiin? Omasta mielestäni on suorastaan ihanaa poimia perunoita kaupan hyllyltä sormet mustina. Eihän se nyt ole sama asia kuin niiden poimiminen suoraan pellosta, mutta jotain tunnelmaa siinä on. Ja hei, kädet voi kyllä pestä!
  • Kestohedelmäpussit: Kyllä! Vaikka pyrin elämässäni tekemään ekologisesti kestävämpiä valintoja, olen sitä mieltä, että kestohedelmäpussit ovat yksiä turhakkeita! Ja nyt puhun nimenomaan niistä kaupoissa myynnissä olevista pussukoista, en itse tehdyistä. Okei, okei, totta kai ne ovat sata kertaa parempi vaihtoehto kuin hedelmien tunkeminen muovipusseihin. Mutta en silti oikein ymmärrä, miksi sellaisia yksittäisiä pikkupusseja pitäisi ostella. Mielestäni ekologisiin valintoihin pyrkiessä on tärkeää muistaa, että olennaista on hyödyntää jo olemassa olevia tavaroita. Kaikkea ei siis todellakaan tarvitse tai kannata ostaa, vaikka niitä markkinoitaisi ”ekotekona”. Lähes jokaiselta löytyy varmasti jonkinlainen kangaskassi kotoaan. Hedelmät ja vihannekset voi varsin hyvin poimia yhteen isoon kangaskassiin. Niin teen myös itse. Punnitsen tavaran ilman pussia, jonka jälkeen sujautan ne kangaskassiin ja isken hintalapun kassin kylkeen. Eikä ole tarvinnut euroakaan maksaa mistään kestohedelmäpusseista. 
  • Tuplamuovitus: Tätä asiaa en vain ihmettele, vaan suorastaan kauhistelen. Siis miksi, oi miksi esimerkiksi muoviin kääräistyt kurkut pitää vielä kietaista muovipussiin? Muovipakkaus ilmeisesti parantaa elintarvikkeiden säilyvyyttä, mutta en usko tuplamuovituksesta seuraavan tuplasti pidempää säilyvyysaikaa.

IMG_4699.JPG

Ihastelen:

  • Liha- ja kalatiskin ammattitaitoinen henkilökunta: Noiden tiskien ääreltä olen saanut matkaani paitsi laadukkaita tuotteita myös erinomaisia ruuanvalmistusvinkkejä. Tiskien takaa löytyy usein työhönsä intohimoisesti suhtautuvia ammattilaisia, joilta todellakin kannattaa kysellä vinkkejä ostamiensa tuotteiden valmistamiseen. Onpa meillä niiden niksien avulla muun muassa paistettu täydellinen pihvi ja valmistettu taivaallista paahtokalaa. Kalaliemen ohjeenkin sain, vaikka en sillä kerralla perkeitä mukaan ottanutkaan. 
  • Maistiaiset: Itse olen aika konservatiivinen ruokakaupassa kävijä. Ostan viikosta ja kuukaudesta toiseen niitä tuttuja ja turvallisia tuotteita, joita aina ennenkin olen ostanut. Jos tahdon vaikka pestoa, en suinkaan pohdiskele siellä hyllyn edessä, että mitähän merkkiä sitä tänään maistaisin. Nappaan tutun purkin hyllystä ja jatkan matkaa. Maistiaiset, jos mitkä saavat minut kuitenkin toisinaan repäisemään ja kokeilemaan jotain uutta. Kun suuhun sattuu jotakin todella hyvää, tahdon minä sitä kärryyni, oli merkki tuttu tai ei. Viimeaikojen mieleenpainuvin maistiainen oli supermakeat kirsikkatomaatit. Harmikseni hedelmä-vihannesosastolla maistiasia on tarjolla verrattain harvoin. Tässäpä kaikille ruokakauppiaille ilmainen idea: pistäkää vaikka passionit ja muut eksoottisemmat hedelmät paloiksi ja tarjotkaa maistiaisina asiakkaille. Kenties moni innostuisi ostamaan sellaisia hedelmiä, joita ei ole aiemmin kokeillut.
  • Houkutteleva esillepano: Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että mielestäni ruualla ei pitäisi sisustaa. Se mikä on tarkoitettu syötäväksi, kuuluu syödä eikä pistää koristeeksi. Onneksi ruokakaupoissa on löydetty muitakin tapoja tehdä myymälästä houkutteleva. Leipä- ja vihannesosaston suloiset korit saavat sydämeni sykkimään ja suunnistan hyllyjen välissä mielelläni kivojen kylttien johdattelemana.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *