E niin kuin elämäni aakkoset

IMG_4445.jpg

Pohdin pitkään, miten oikein esittelisin itseni täällä blogissa. Tuntuisi hassulta alkaa vain suoltamaan sanoja ruudulle, ennen kuin olen kertonut jotakin itsestäni. Onneksi mieleeni kuitenkin muistui jo vuosia sitten Pupulandia-blogista lukemani postaus. Kyseisessä postauksessa blogin kirjoittaja Jenni Rotonen kertoi jokaisen aakkosen kohdalla jonkin itseensä liittyvän asian. En tiedä onko aakkoshaaste jo aivan vanha juttu, mutta historiallahan on tapana toistaa itseään. Joten A niin kuin aloitetaan!

Avioliitto: Yksi elämäni peruspilareista. Se edustaa minulle turvaa, pysyvyyttä ja perhettä. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. 

Bisnesnainen: Alakouluaikoina olin vakaasti päättänyt ryhtyä piinkovaksi bisnesnaiseksi. Oikeasti minulla ei ollut hajuakaan siitä, millaista bisnestä haluaisin tehdä. Lempiohjelmani oli Diili ja ajattelin, että olisi siistiä pukeutua jakkupukuun, kopistella korkokengissä ja käydä tiukkoja neuvotteluja. Viimeistään lukiossa kuitenkin huomasin sydämeni sykkivän enemmän ihmistieteille. Enkä mä sitä paitsi edes osaa kävellä korkkareilla.

Celsius: Ja mielellään niitä plus-merkkisiä celsiusasteita, kiitos! Meikäläinen herää eloon toukokuussa ja linnoittautuu jo syyskuussa visusti sisätiloihin. Piristäviä juoksulenkkejä kirpeässä syyssäässä? Ei kiitos!

IMG_3100.jpg

D-vitamiini: Vielä viime syksynä kieltäydyin vakaasti ottamasta ainoatakaan vitamiinia purkista. En muka tarvinnut. Kelkka kuitenkin kääntyi syyskuussa, kun keittiön tasolle rantautui D-vitamiinipurkki. Ja pakko myöntää, että olo on virkeämpi kuin yhtenäkään aiempana syksynä. Tosin lieneepä osasyy virkeään olooni myös se, että koen voivani henkisesti paremmin kuin monena aiempana syksynä yhteensä.

Ekologisuus: Viimeisten kuukausien aikana ekologisesti kestävät valinnat ja kulutuksen suitsiminen ovat alkaneet kovasti kiinnostaa. Näissä asioissa olen kuitenkin täysin wannabe-tasolla, sillä en tee läheskään kaikkea mitä voisin. Meillä nimittäin edelleen karautetaan kauppaan autolla ja lomalla tuli lennähdettyä kaukomaille. Lihaakin syön edelleen, enkä edes osta sitä luomuna. Että silleen.

Flossaus: Olen täydellisen rytmitajuton ja juuri se tyyppi joka menee vasemmalle, kun käsketään liikkua oikealle. Mutta mä osaan flossata! Harjoittelin taitoa hartaasti monta kuukautta ja nyt flossailen menemään aina kun on mahdollisuus. En tiedä onko flossaus jo ihan menneen talven lumia, mutta minuahan se ei pysäytä.

Grillaus: Onhan se nyt vaan niin, että melkein kaikki maistuu grillattuna paremmalta. Makkaraakaan en muuten syö, mutta grillissä käynyt yksilö kyllä kelpaa (kerran vuodessa).

Hulavanne: Jos jotain osaan, niin se on hulavanteen pyöritys! Lapsena olisin voinut pyöritellä vannetta lantiollani loputtomasti. Edelleen taito on hyppysissä ja hula pyörii lanteen lisäksi sujuvasti myös käsissä ja kaulalla. 

Illat: Olen vähän vaihtelevasti ilta- ja aamuihminen, mutta parhaat ideat ja oivallukset syntyvät ehdottamasti iltaisin. Tämän blogin ensimmäisen kirjoituksen näpyttelin, milloinkas muulloinkaan, kuin keskiyöllä. 

Juhlat: Eivät juuri innosta itseäni. Koen aika kuormittavaksi suurissa väkijoukoissa olemisen ja tuntemattomien kanssa seurustelun. Tämän vuoksi käyn harvoin häissä, enkä toistaiseksi koskaan ole osallistunut ristiäisiin tai hautajaisiin. Ehdottomasti pahinta on kuitenkin olla itse juhlakaluna ja huomion keskipisteenä. 

Koulu: Lapsesta asti olen rakastanut olla koulussa! Kavereita minulla ei koskaan koulussa ollut paljoa, mutta kivoja ja kannustavia opettajia on opintielläni riittänyt senkin edestä. Nykyään tosin koti on ehdoton lempipaikkani, joten sekin voisi hyvin olla tuolla k-kirjaimen kohdalla.

Leipominen: Olin jostain syystä aika pitkään siinä uskossa, etten osaa leipoa. Kuvittelin, etteivät tarkat mitat ole mun juttu. Kunnes kerran leivoin superhyvän juustokakun ja siitä se innostus sitten lähti. Nykyään käsien upottaminen lämpimään taikinaan on yksi parhaista asioista, joita tiedän.

IMG_0330.jpg

Muovi: Kuten mainitsinkin, otan vasta ensiaskelia ekologisemmassa elämässä. Muovijätteen vähentämisen olen ottanut ensimmäiseksi tavoitteekseni. Moni asia meillä onkin jo vaihtunut muovittomaan versioon. Ruokakaupassa kipuilen kuitenkin edelleen. Muovia kun nyt vaan tuntuu siellä olevan joka paikassa.

Nolous: On ihanaa huomata, että aika harvat asiat enää nolottavat. Ennen esimerkiksi hävetti puhua rahasta ja varsinkin sen puutteesta. Nykyään on helppo sanoa, jos joskus ei ole johonkin varaa.

Oltermanni ja Oivariini: Lapsuuden perheessäni ei juuri koskaan ostettu kyseisiä tuotteita, vaan suosittiin kaupan omia merkkejä ja kasvirasvalevitteitä. Ja niistähän minä en juuri välittänyt. Taisin joskus lukioikäisenä päättää, että kun muutan omaan kotiin, ostan aina Oltermannia ja Oivariinia. Jostakin syystä ne edustavat minulle sellaista hyvää ja vakaata perusarkea. Ja niitä minä nyt sitten ostan.

Polkupyörä: Pyöräilen varsinkin kesäisin monia matkoja ja pyöräillessäni käytän aina kypärää. Ja olen sitä mieltä, että kaikkien pyöräilijöiden pitäisi todellakin käyttää kypärää.

IMG_1382.jpg

Qatar: Maa, johon haluaisin matkustaa. Lomareissulla välilaskumme oli Qatarissa ja jo lentokenttä oli niin huikea, että halu nähdä lisää heräsi. Googlettelun jälkeen Qatar muuttui mielessäni entistä kiinnostavammaksi. Millaista on paikassa, jossa suurin osa väestöstä ei ole maan kansalaisia?

Rakkaus: Minulle rakkaus on arkea ja yhteistyötä. Sitä, kun toinen laittaa kiireisenä aamuna eväät valmiiksi tai tarjoutuu tilaamaan kebabit pitkän päivän päätteeksi.

Suomalaiset elokuvat: Katson elokuvia varsin harvoin, mutta silloin harvoin kun katson, kotimaista sen olla pitää. Parasta suomalaisissa elokuvissa on ehdottomasti se, että niissähän saattaa näkyä tuttuja paikkoja!

Tukka: Ulkonäössäni monikaan asia ei ole tainut muuttua sitten synnytyslaitoksen. Erityisesti tukka on asia, joka on pysynyt samanlaisena jo vuosia. Kaksi lettiä ja sivujakaus on se mun juttu. Viimeaikoina olen tosin irrotellut ja koonnut kuontaloni nutturaksi ja pakottanut puoliponnarille. Mutta useimmiten valitsen edelleen letit. Muutenkin olen tukkajuttujen suhteen aika laiska. Shampoon ja hoitoaineen lisäksi en käytä muita hiustenhoitotuotteita. Napsaisen keskimäärin kerran vuodessa keittiösaksilla latvat lyhyiksi ja luotan siihen, että hiukset kyllä kuivuvat bussiin juostessa.

Unelmat: Tällä hetkellä unelmoin ainakin omasta lapsesta ja kodinhoitohuoneesta. Haaveilen myös siitä, että olisi aikaa leipoa joka päivä ja että sekajätestiamme täyttyisi hitaammin.

Varhaiskasvatuksen opettaja: Tuleva ammattini. Tosiaan kyseessä on ammatti, jonka edustajia aiemmin kutsuttiin lastentarhanopettajiksi. Syyskuussa astui voimaan uusi varhaiskasvatuslaki, jonka myötä ammattinimike ja myös koulutusohjelmamme nimi muuttui.

WC: Suhteeni vessoihin on varsin hankala. Julkisilla paikoilla suostun vain harvoin menemään wc-tiloihin. Nyt saattaa kuulostaa hassulta, mutta erityisesti sinisen sävyiset ja kylmät wc-tilat saavat minut kääntymään kannoillani.

Xylitol: Koivusokeria eli xylitolia käytän toisinaan leivonnassa. Joskin hyvin valikoiden, sillä kilohinnaltaan kolmeakymppiä lähestyvästä pussista on parempi riittää pitkäksi aikaa. 

Ystävät: Pitkään kaipasin elämääni sitä oikein hyvää ystävää. Toiveet toteutuivat ja nykyään minulla sellainen onkin.

Zloty: Olenpa kerran päässyt Puolassa vierailemaan ja siellä tuo rahayksikkö zloty tuli tutuksi. Parhaiten reissulta jäi kuitenkin mieleen aivan huikea vierailu munkkiluostarissa: pääsimme tapaamaan luostarissa asuvan munkin ja kokeilemaan ikonimaalausta.

Åbo: Turussa olen käynyt vain muutaman kerran, mutta tykkään kaupungista kovasti. Ja vielä enemmän pidän siitä, miltä Turun murre kuulostaa. Viimeisin reissu Turkuun koostui pääasiassa kanansiipien puputtamisesta ja ribsien mussuttamisesta. Tykkäsin.

IMG_9427.jpg

Äitiys: Ylivoimaisesti suurin haaveeni. Haluan kovasti olla äiti jollekulle ja kokea sen vuoria liikuttavan rakkauden, josta olen äitiyden yhteydessä kuullut puhuttavan. Omassa elämässäni perheen perustaminen on se kaikkein merkityksellisin asia ja päämäärä.

Öljy: Ja erityisesti oliiviöljy, jota käytän lähes kaikessa ruuanlaitossa. Rypsiöljypurkki löytyy keittiöstä lähinnä leivontaa varten. Okei, okei, välillä tulee paistettua pihvit voissa ja karamellisoitua sipulit voin ja fariinisokerin liitossa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *