Joulu jättää monet yksin

IMG_6238.JPG

Taas on se aika vuodesta, kun moni saa nauttia lomapäivistä. Nyt on aikaa olla läheisten kanssa ja syödä hyvin. Saa jättää arjen askareet hetkeksi ja keskittyä nauttimaan olostaan. Kaikille joulu tai mitkään muutkaan juhlapyhät eivät kuitenkaan ole yhtä auvoa. Tänä jouluna minä en ole yksin, enkä yksinäinen. Mutta joskus olen ollut. Ja valitettavasti tänäkin jouluna varmaan moni on.

Juhlapyhät ja lomapäivät voivat olla jotain ihan muuta kuin perheen kanssa vietettyä aikaa ja kaivattua irtiottoa arjesta. Toisinaan vapaapäivät muuttuvat pakkolomaksi niistä asioista, joiden parissa haluaisi olla. Juhlapyhät tarkoittavat usein myös sitä, että monet palvelut ja instituutiot sulkevat ovensa. Joillekin lapsille loma koulusta tarkoittaa, ettei se päivän kenties ainoa lämmin ateria ole hetkeen taattu. Eikä ehkä se ainoa turvallinen aikuinen ole saatavilla. Myös kerhot ja harrastukset tapaavat jäädä tauolle. Samalla tauolle saattaa jäädä myös se arjen ainoa iloa tuova aktiviteetti. Loma kuluu sen loppumista odottaessa.

Itse koin loma-ajat erityisen raskaina sairastaessani masennusta. Tietenkin hoitohenkilökunta lomansa ansaitsi, mutta minulle se tarkoitti hoitokontaktin hetkellistä katkeamista. Mielenterveysongelmat, yksinäisyys tai esimerkiksi talousvaikeudet kun eivät paljoa kalenteria katsele. Niiden kanssa on elettävä, oli sitten joulu tai juhannus. Itse koin monesti jääväni tyhjän päälle, kun kesä tai joulu koitti. Kyllä minua tietysti kehotettiin hakeutumaan päivystykseen, jos jotain akuuttia tulisi. Kun olo on elämän nujertama, on jokaiseen hoitokontaktiin hakeutuminen kuitenkin suuren työn takana. Silloin, kun on vaikea kammeta itsensä sängystä ylös, tuntuu miltei mahdottomalta mennä johonkin vieraaseen paikkaan ja selittää asiansa täysin tuntemattomille. Toipumiseni tuntui aina ottavan takapakkia juuri loma-aikoina. Yhdenkin joululoman aikana oloni paheni siinä määrin, etten enää tammikuussa kyennyt lainkaan palaamaan opintojen pariin.

Yleisinä loma-aikoina koin monesti joutuvani pakkolomalle myös niistä vähistä sosiaalisista kontakteista, joita minulla oli. Ihmissuhteeni olivat pitkään kiinnitetty melko löyhin sidoksin. Minulla oli joitain tuttavia ja ehkä muutamia kavereita, muttei juurikaan sellaisia tosiystäviä. Ei siis tullut kuuloonkaan, että olisin viettänyt vaikka joulun pyhiä heidän kanssaan. Emme me olleet riittävän läheisiä. Siinä missä kehtasin kuitenkin silloin tällöin soittaa heille, oli juhlapyhinä tilanne toinen. Tunsin itseni yksinäiseksi ja kaipasin seuraa, mutta tuntui, että vain häiritsisin, jos ottaisin yhteyttä. Olihan moni viettämässä laatuaikaa perheensä kanssa. Päivät, jolloin koko Suomi lomailee, ovat totisesti hienoja mahdollisuuksia viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Niille, joilla sellaisia on. Mutta hatarampien ihmissuhteiden varassa ja erilaisten palveluiden piirissä oleville samat päivät saattavat tarkoittaa yhteyksien hetkellistä katkeamista.

Välillä tuntuu, että juhlapyhien aikana olisi suorastaan kiellettyä olla yhteydessä keneenkään oman perheensä ulkopuolella. Muistan, kuinka lapsena minulle sanottiin, että kavereita saa käydä hakemassa ulos vasta tapaninpäivän jälkeen. Eihän nyt toisten joulurauhaa voi mennä häiritsemään. Joulun päivät piti siis lusia himassa, vaikka olisi kaivannut jotain ihan muuta. 

Huomaan edelleen monesti ajattelevani, että enhän minä nyt tänään voi soittaa ystävälle, kun kalenteriin on merkitty jokin erityispäivä. Samalla kuitenkin itse ilahtuisin valtavasti, jos joku ystävä haluaisi tulla meidän joulupöytään tai ehdottaisi tapaamista tapanina. Joulurauha voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Kunpa se vain ei tarkoittaisi kenellekään pakkolomaa niistä asioista, jotka kannattelevat elämässä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *