Kauneuden kulmapalat

Varmaan jokainen minut tunteva suurin piirtein tippuisi tuoliltaan, jos tietäisi, että tämä tyttö aikoo kirjoittaa kauneudesta. Kauneus tai etenkään kauneudenhoito ei toden totta kuulu ensisijaisiin kiinnostuksenkohteisiini. Kauneudenhoidon suhteen taidankin olla jonkin sortin minimalisti. Mottoni asian suhteen kuuluu kutakuinkin niin, että vähemmän on ihan riittävästi. 

Meikkiä minun naamallani ei paria muutaman vuoden takaista poikkeusta lukuun ottamatta ole nähty sitten seiskaluokan surkeiksi jääneiden kokeilujen. Yläkoulun alkumetreillä yritin kyllä peitellä finnejä meikkivoiteella ja karkottaa kiillon puuterilla. Lopputuloksena oli ainakin omaan silmääni kalmankalpea naama. Enpä nimittäin löytänyt ihonväriini istuvia tuotteita. Jostain käsittämättömästä syystä levitin myös ripsiväriä jo valmiiksi pitkiin ja tummiin ripsiini. Se nyt sitten ei muuttanut ulkonäköäni juuri mitenkään. Että turha vaiva, totesin aika pian. 

Omasta hääpäivästäni selvisin helposti ilman pisaraakaan meikkiä. Sen jälkeen tuli aika vahvasti sellainen fiilis, ettei taida tulla tilannetta, jossa kokisin tarpeelliseksi sutia naamaan yhtään mitään. Meikäläisen meikkaamattomuuteen on varmaan pääasiassa johtanut laiskuus ja osaamattomuus. Aamuisin on muutakin tekemistä, eikä meikkaamisen jalon taidon opettelu ole juuri houkutellut. Tässä vuosien varrella meikitöntä naamaa tuijotellessani olen tullut siihen tulokseen, että se on luomuna ihan tarpeeksi hyvä. Niin joo, voitinhan mä myös geenilotossa ne luonnostaan tummat kulmat ja ripset sekä sopusuhtaiset huulet. 

Viimeaikoina olen pyrkinyt karsimaan kauneudenhoitotuotteideni kavalkadia entisestään. Kesällä tein omasta mielestäni radikaalin päätöksen ja päätin luopua rasvoista. Aiemminhan olin sivellyt iholleni kosteusvoidetta päivittäin ja kipaissut markettiin hakemaan uuden huulirasvan, jos entinen oli unohtunut kotiin. Kesällä rasvoista irrottautuminen osoittautui kuitenkin yllättävän helpoksi. Iho ei kivassa kesäilmassa kuivunut ollenkaan ja aurinkorasvaa käytin tietysti ahkerasti. Syksyllä alkoikin sitten olla taas rasvoja ikävä. Kädet olivat kuivuudesta koppuraiset ja eteenpäin paineltiin kirjaimellisesti veren maku suussa, kun huulet halkeilivat, minkä kerkesivät. Kävin jo lähellä luovuttamista, mutta onneksi päätin antaa iholleni vielä aikaa. Ajattelin, että kyllä se näihinkin ilmoihin tottuisi. Ja tottuihan se. Ei ole kuivista käsistä enää tietoakaan ja halkeilevat huulet pysyvät poissa, kunhan vain muistan juoda riittävästi vettä. Toinen tuote, jonka käytön kesällä lopetin, on kasvovesi. Se olikin sitten ihan helppo homma. Jälkeen päin ajateltuna minulla ei ole hajuakaan, miksi ylipäänsä olen käyttänyt jotain kasvovettä. Olen puhdistanut sillä ihoani aina kasvojen pesun jälkeen. Toisin sanoen, puhdistin kasvovedellä jo ennestään puhdasta ihoa.

Ihan kaikista kauneudenhoitotuotteista en ole luopunut. Vaikka jossain vaiheessa taisi olla trendikästä pestä hiukset pelkällä vedellä, käyttää tämä tyttö edelleen shampoota ja hoitoainetta. Myös ihoni haluan pestä saippualla. Rasvojen käytöstäkään en sitten luopunut täysin, sillä sheivauksen jälkeen ihoni kaipaa hieman kosteutusta. 

Muovista kauneudenhoitotuotteiden ympärillä halusin sen sijaan luopua ihan kokonaan. Onneksi on Maria Nordinin Kotitalouskriisi-blogi, joka siivitti minut palasaippuoiden paratiisiin. Nykyään meillä pestään palalla niin hiukset, iho kuin kädetkin. Palaksi on puristettu myös tässä taloudessa käytettävä kosteusvoide. Muovista olen kyseisten tuotteiden kohdalla päässyt eroon kokonaan, sillä niin marketeista kuin pienemmistäkin liikkeistä on ollut kohtuullisen helppoa löytää esimerkiksi paperiin, kartonkiin tai merileväkelmuun (!) pakattuja palasaippuoita. Palasaippuoiden käyttö on osoittautunut paitsi ekologiseksi myös ekonomiseksi ratkaisuksi. Ne ovat tiivistä tavaraa ilman ylimääräistä vettä. Näin ollen ne ovat varsin riittoisia.

Saippuat myös pysyvät hyvinä, kunhan niiden säilyttämiseen kiinnittää hieman huomiota. Meillä shampoo, hoitoaine ja saippua säilytetään suihkun pienessä hyllykössä, jonka hyllyjen pohjissa on reiät. Näin palat pääsevät aina kuivumaan käyttökertojen välissä. Käsisaippuaa pidän matkamuistona kotiin kulkeutuneessa simpukankuoressa. Sen muoto on sellainen, ettei saippuan alle pääse juuri kertymään vettä. Ja jos kertyy, on ne helppo kipata kuoresta lavuaariin. 

Sen olen huomannut, että palasaippuoiden käyttö on tekniikkalaji. Ainakin itselläni oli aluksi opettelemista siinä, miten niitä paloja nyt sitten oikein käytetään. Pitäisikö palashampoota hieroa ensin käsiin ja sitten vasta hiuksiin vai olisiko parempi hieroa palaa suoraan hiuksiin? Yrityksen ja erehdyksen kautta olen tullut siihen tulokseen, että itselleni paras strategia on hieroa shampoo ja hoitoaine suoraan hiuksiin. Näin saan tuotetta kerralla sen verran päähän kuin tarvitsen. Hoitoaineen kohdalla kaipaan tosin selvästi vielä harjoittelua, sillä aineen saaminen latvoihin ei käynytkään ihan yhtä helposti kuin shampoopalan hierominen päänahkaa vasten. 

Palakosmetiikka on kuitenkin tullut tähän talouteen jäädäkseen. Erityisesti kasvojen pesu palasaippualla on ollut varsin miellyttävä kokemus: iho ei ole pesujen jälkeen tuntunut sitten lainkaan kuivalta tai kireältä. Kun luonto, lompakko ja lärvi kiittävät, niin on helppo yhtyä siihen, minkä Maria Nordin totesi blogissaan jo vuonna 2015: palasaippua on paras.

 

Kommentit

iisaraita
Aamupuurolla

Mielenkiintoista! Mulla on juuri sama tavoite, karsia ihonhoitotuotteita entisestään. :) Oonkin kirjoitellut omaan blogiin muun muassa monikäyttöisestä Marseille-saippuasta ja itse tehdystä ihonpuhdistusöljystä. Kasvovesi taisi mun kohdalla olla ensimmäinen tuote, jonka käytön lopetin jo vuosia sitten. Sen jälkeen taisi jäädä body lotionit, kun huomasin ettei vartalon iho ole koskaan kuiva. Sitten taisi jäädä silmämeikinpoistoaine, joka tosin vaihtui kookosöljyyn. Yllättävän vähällä sitä pärjää! :) 

Yksi pieni Emilia

Todellakin pärjää vähällä! Itse olen huomannut, ettei ainakaan oma iho niitä rasvoja ja muita litkuja oikeasti ole varmaan koskaan kaivannut. Tottumuksesta on tullut niitä kuitenkin vuositolkulla osteltua, kun on ollut sellainen tunne, että niitä "kuuluu" käyttää. Marseille-saippuaa olen kuullut kehuttavan, joten täytyykin tutustua sun kirjoituksiin aiheesta!

Kommentoi