Kiitti moi 2018!

IMG_5066.jpg

Tällä viikolla elämässäni tapahtui jotain hyvin poikkeuksellista: olin ystävälläni yökylässä! Yökyläilyt olivat ihan peruskauraa silloin peruskouluaikoina. Mutta aikuisiällä ne ovat syystä tai toisesta jääneet kokoaan unholaan. Nyt asiaan tuli kuitenkin muutos, kun marssin ystäväni kotiin hammasharja repussa ja ruokakassi olalla. Tuo seuraavaan päivään asti jatkunut vierailu sisälsi pinnallista ja syvällistä löpinää, yhdessä tehtyä ruokaa, pimeän tullen kellarista kiikutetun patjan ja pikkutunneilla kerrottuja vitsejä. Aamun (tai oikeastaan päivän) koittaessa vedettiin lenkkivermeet niskaan ja lähdettiin talvisäähän juoksemaan. Paineltiin pitkin rantoja ja metsiä, höpistiin vähän lisää ja todettiin, että ystävän nastalenkkareissa on varsin hyvä pito.

Tuon vierailun jälkeen olo oli kuin vastarakastuneella. Oli ollut niin kivaa! Bussimatka kotiin taittui ihan siivillä, kun reissusta riitti fiilisteltävää. Kotiin tullessa rupesin kelailemaan, että miksi teen niin harvoin asioita, joita rakastan. Miksi tuo oli ehkä ensimmäinen yökyläily aikuisiällä? Miksi en ole juossut lenkkiä kesän jälkeen? Miksi en useammin kokkaa yhdessä toisten kanssa ja juttele kelloa kyttäämättä niin kauan kuin juttua riittää? Tiedän mistä tykkään, mutta tuntuu, etten kuitenkaan tarpeeksi usein askaroi juuri niiden asioiden parissa. Monet päivät vaan katoavat jonnekin ja silloin kun olisi aikaa tehdä jotain mukavaa, niin ei muka ole mitään tekemistä. Tai sitten just silloin keksin tehdä jotain ihan muuta.

Vuosi 2018 oli uurastuksen ja unelmien toteuttamisen vuosi. Nuo unelmat eivät kuitenkaan toteutuneet itsestään, vaan vaativat työtä. Hyvät jutut eivät todellakaan tule ilmaiseksi ja välillä elämä tuntui aikamoiselta kivireen vetämiseltä. Tunnen kuitenkin, että tänä vuonna muurasin jollain tapaa loppuelämäni perustukset. Vuosi 2018 siis antoi minulle paljon ja vielä vähän enemmän. Mutta kyllä se sitten ottikin. Kun elämässä tapahtuu monta isoa juttua kerralla, ei aina oikein tajua pysähtyä nauttimaan niistä. Katse on koko ajan kääntyneenä jo seuraavaan etappiin.

Vuodelta 2019 toivon jotain uutta ja jotain vanhaa. Toivottavasti minulla riittää edelleen intoa uurastaa niiden asioiden äärellä, jotka ovat minulle tärkeitä. Tulevallekin vuodelle minulla olisi unelmia toteuttavana. Toisaalta toivon, että ymmärtäisin vuonna 2019 nautiskella siitä mitä jo on ja olla niiden asioiden äärellä, jotka tuovat hyvän olon. Välillä olisi kiva vain tuumailla tyytyväisenä ja tajuta, kuinka hyvää elämä just nyt on. Niiden suurempien tavoitteiden ja haaveiden lisäksi olisi niin tärkeää tehdä kaikkea pientä kivaa. Mennä vaikka useammin yökylään ja spurttailla lenkkipoluilla menemään. Isojen juttujen tapahtuminen elämässä on useimmiten mahtavaa. Mutta kyllä se meikäläisen onni on loppu viimein niistä pienistä paloista tehty.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *