Koti puhtaaksi ilman kemikaaleja

IMG_4998.JPG

IMG_4994.JPG

Pelkään tässä maailmassa muutamaakin juttua, mutta kaksi on ylitse muiden: käärmeet ja pesuaineet. Käärmeitä onneksi osuu kohdalle harvoin ja kaiken maailman matelijamaailmat voin kiertää kaukaa. Pesuaineita tuleekin sitten useammin eteen. Vielä reilu puoli vuotta sitten pyykinpesu oli minulle aikamoinen koettelemus. Kauhoin kauhuissani valkoista jauhetta pahvipurnukasta ja yritin tähdätä sen suurin piirtein silmät kiinni pesukoneen lokeroon. Pelkäsin, että tuota ainetta joutuu silmiin tai suuhun. Olihan siinä monia varoitusmerkkejä. Myös astianpesukoneen päälle saaminen on melkoinen suoritus. Kuorin pesuainetabletin varovasti pakkauksestaan ja sujautan sen mahdollisimman nopeasti paikalleen. Suoritusta seuraa usean minuutin käsienpesu. Käsin tiskatessa homma ei ole yhtään helpompaa, sillä silloin varustaudun suojalaseilla. Ettei ainetta vaan joutuisi silmiin.

Tiedän kyllä, että toimintani kuulostaa varmasti hassulta ja liioittelevalta. Sitä se pitkälti onkin. Mutta tottahan se on, etteivät nuo aineet todellakaan ihmiskehoon kuulu. Kesällä heräsin pohtimaan asiaa tarkemmin. Tiskaan astiat, joilta syön aineella, jota ei todellakaan sovi laittaa suuhun. Samoin pesen vaatteet, joita käytän jauheella, joka aiheuttaisi harmia joutuessaan silmiin tai suuhun. Koko homma rupesi tuntumaan ihan hullulta. Enhän minä tuollaisia tököttejä voi käyttää!

Rupesin äkkiä etsimään luonnollisempia ja turvallisempia vaihtoehtoja käyttämilleni puhdistusaineille. Halusin päästä eroon pyykkijauheesta, yleispuhdistusaineista ja pestä astiani paremmalla vaihtoehdolla. Astioiden pesun suhteen tilanne on valitettavasti edelleen alussa kuvatun kaltainen. En ole onnistunut löytämään luonnollista vaihtoehtoa konetiskitableteille. Käsitiskiaineen vaihdoin kierrätysmuoviin pakattuun pulloon, mutta tiskit tiskaan edelleen suojalasit päässä. Tosin heti kun pullon pohja rupeaa häämöttämään, aion pistää tilaukseen keittiön palasaippuan. Käytänhän minä palasaippuoita jo muutenkin, joten miksi en käyttäisi myös keittiössä. Muut pesuainepulmani ovat onneksi ratkenneet parempaan päin. Olen löytänyt turvallisia ja edullisia vaihtoehtoja, joilla koti  ja pyykit pysyvät puhtaina.

IMG_5002.jpg

 

Pesupähkinät: Kesän lopussa tilasin netistä kilon pesupähkinöitä ja päätin alkaa pestä pyykkini niillä. Pesupähkinät ovat täysin luonnon tuotteita ja niitä kasvaa ainakin Intiassa ja Nepalissa. Siellä päin maailmaa ne ovat olleet käytössä jo vuosisatoja. Pesupähkinöiden teho perustuu saponiini-nimiseen aineeseen, jota niistä erittyy yli 30 asteen lämpötilassa. Itse olen ihastunut pesupähkinöiden helppouteen. Tilaamassani pakkauksessa tuli mukana pieni kangaspussi, johon pähkinät laitetaan. Sujautan pussiin 5-7 pähkinää ja heitän pesukoneeseen pyykkien sekaan. Samoja pähkinöitä voi käyttää useamman kerran ja itse pesen niin ikään 5-7 koneellista samoilla pähkinöillä. Pyykkäyskertojen välissä otan pähkinät pois pussista ja annan sekä pussin että pähkinöiden kuivua. Jos taas pesen monta koneellista peräkkäin, ei pesukoneeseen tarvitse olla lisäilemässä pesuainetta, kun pähkinäpussi on siellä jo valmiina. Helppoa! Riittävän monta kertaa palvelleet pesupähkinät kippaan biojätteeseen. Pesupähkinöiden käyttö tekee pyykinpesusta myös edullista. Ostamani pakkaus maksoi noin 12 euroa + muutama euro postikuluja. Meillä pestään pyykkiä neljästä viiteen koneellista viikossa. Laskeskelin, että kilon pakkauksesta pitäisi meidän taloudessa riittää reilun vuoden tarpeisiin. Kun aloin käyttää pesupähkinöitä, luovuin huuhteluaineesta kokonaan. Huomasin, että pyykeistä tulee pehmeitä ilmankin, eikä sähköisyydestä ei ole tietoakaan. Pesupähkinöiden pesuteho on osoittautunut ihan hyväksi. Joskin olen huomannut, etteivät ne aivan pyykinpesuaineen veroisia ole. Asumme kahden aikuisen taloudessa, joten pyykkimme harvoin ovat ihan superlikaisia. Tämän vuoksi pesupähkinöiden tarjoama teho riittää meidän tarpeisiin varsin hyvin. Olen pohtinut voisiko suurempi määrä pähkinöitä tai pähkinöiden tiheämpi vaihto parantaa lopputulosta. Mutta toistaiseksi näin on pärjätty varsin hyvin ja pesupähkinöillä pyykkääminen saa tässä taloudessa jatkua.

Sappisaippua: Vaikka peruspyykit puhdistuvat pitkälti pesupähkinöiden voimalla, tulee välillä vastaan sitkeämpiä tahroja. Niitä varten hankin sappisaippuan. Käytän sitä paikalliseen tahranpoistoon. Kostutan saippuapalan ja hieron sillä muutaman minuutin tahraa. Annan aineen vaikuttaa hetken ja pesen sitten tekstiilin normaalisti pesukoneessa. Sappisaippua on osoittautunut todelliseksi ihmeaineeksi. Ehdin jo surkutella mieheni pilalle menneitä farkkuja. Niihin oli roiskahtanut mustetta, joka ei tuntunut irtoavan sitten millään. Kokeilin kaikkia löytämiäni niksejä kuten soodaa ja hammastahnaa. Mutta tahra oli ja pysyi. Kunnes hinkkasin sitä sappisaippualla. Jo tahraa hangatessa se haaleni ja pesukoneessa käytön jälkeen se oli kadonnut näkymättömiin. Onnistuin myös puhdistamaan pinkin väriliidun tahraaman valkoisen paidan sappisaippualla.

Etikka: Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei kotona tarvitse olla eri puhdistusainetta joka pinnalle. Etikasta on tullut meidän kodin yleispuhdistusaine. Etikan ja veden seoksella pestään meillä muun muassa suihku, vessanpönttö, lavuaari ja tiskiallas. Keväällä aion pestä myös ikkunat etikalla. Etikka on melko syövyttävää ainetta, joten olen tarkkana, mihin sitä käytän. Laimennan etikan aina vedellä. Etikan ja veden suhde riippuu pitkälti siitä, mitä ja kuinka likaista pintaa ollaan pesemässä. Joiltain pinnoilta etikka täytyy myös huuhdella huolellisesti pois. Jos sillä pesee esimerkiksi vessan, on kaakelit huuhdeltava sen jälkeen vedellä. Näin etikka ei pääse syövyttämään saumalaasteja. Itse käytän siivouksessa ihan perusetikkaa, mutta väkiviinaetikkaakin ilmeisesti voisi käyttää. Aluksi pohdin, mahtaako lopputuloksena olla etikalta lemuava koti. Huoli oli onneksi turha. Etikka saattaa kyllä hetken tuoksahtaa esimerkiksi juuri pestyssä kylpyhuoneessa. Haju kuitenkin katoaa nopeasti ja etikka vie mennessään myös muut hajut. Jäljelle jää raikas tuoksu. Ja kiiltävät hanat!

Ruokasooda: Keittiön kaapista olen löytänyt muutakin siivoukseen sopivaa kuin etikan. Tosin täytyy tunnustaa, etten vielä ole löytänyt kovin montaa paikkaa, joita voisin soodalla puhdistaa. Muutamille tekstiileissä oleville tahroille olen soodapurkkia näyttänyt. Niitä en kuitenkaan ole sen avulla saanut poistettua. Mutta mikron pesussa käytän soodaa mielelläni. Laitan mikron kestävään kuppiin vettä ja ruokalusikallisen tai kaksi soodaa. Annan seoksen pyöriä pari minuuttia täydellä teholla mikrossa ja odottelen vielä muutaman minuutin ennen mikron oven avaamista. Sitten vain pyyhkäisen helposti irtoavan lian tiskirätillä tai mikrokuituliinalla. 

IMG_5005.jpg

Taikasieni: Kun keittiömme vahakangasliinaan tulleeseen tahraan ei tuntunut mikään tepsivän, marssin kauppaan ostamaan taikasienen. No ei tepsinyt taikasienikään siihen tahraan. Ehkä kesällä laitan liinan aurinkoiseen paikkaan ja toivon tahran haalistuvan. Taikasieni jäi kuitenkin keittiöön odottamaan uutta mahdollisuutta. Kyseessä on sieni, jota käytetään kostettuna ilman mitään pesuaineita. Taikasienen teho perustuu sen koostumukseen. Koostumuksen säilyttämiseksi sientä ei tule kiertää kuivaksi, vaan sitä puristellaan varovasti. Taikasieni saattaa lian lisäksi irrottaa myös esimerkiksi maalipintaa, joten sitä kannattaa ensin kokeilla hyvin hellästi huomaamattomaan kohtaan. Oma sieneni pääsi uudelleen kokeiluun, kun keittiön kaapinoveen ilmestyi tahra, jota ei tiskirätti karkottanut. Pyyhin kohtaa kevyesti kostealla taikasienellä ja äkkiähän ovi puhdistui. Eikä maali tai lakka onneksi lähteneet mukana. Kauniiksi tuota sientä ei kyllä voi kutsua, sillä ainakin itselläni se muuttui melko nopeasti kurttuiseksi. Täytyy vain toivoa, että ulkonäöstä huolimatta sienen teho säilyy. Taikasieni ei itselläni ole päivittäisessä tai edes viikoittaisessa käytössä. Kuitenkin olen ollut tyytyväinen, että sellainen kaapistani löytyy. Se on muodostunut vähän sellaiseksi erityisen kiperien tilanteiden pelastajaksi. 

Vesi: Jokaiseen tahraan ei todellakaan tarvitse muuta kuin tuota hanasta saatavaa puhdistusainetta. Esimerkiksi pöytien pinnat, ikkunalaudat, tuolit ja keittiön tasot saan useimmiten puhtaiksi ihan pelkällä vedellä. Mikrokuituliinan ja veden liitto irrottaa aika monet tahrat. Itse en kaipaa kotiini mitään tuoksuvia puhdistusaineita, joten vesi riittää senkin puolesta oikein hyvin.

Seuraavaksi meinaan pestä meidän uunin myrkyttömästi. Melkein jo marssin markettiin ostamaan sitä samaa uuninpesuainetta, jota olen ennenkin käyttänyt. Onneksi mieleen juolahti, että tämänkin voisi varmaan hoitaa ilman kemikaaleja. Marttojen sivuilta löytyi ohje uunin puhdistamiseen. Kaikki tarvittava löytyy jo keittiöstäni, joten tällä kertaa uuni puhdistuu ruokasoodalla, suolalla ja kuumalla vedellä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *