Viisi asiaa, joista valitan

IMG_9622.JPG

Pari viikkoa sitten kirjoitin siitä, etten aina oikein hallitse valittamisen jaloa taitoa ja monesti se näyttäytyy minulle vain turhana marmatuksena. En minä kuitenkaan itseäni ihan voi irtisanoa valittamisesta. Kyllä tämäkin tyttö nimittäin toisinaan tykkää purnata. Kulunut viikko on mennyt kurkkukivun ja käheän äänen kanssa kaveeratessa. Olo on ollut kurja, kun päivät ovat sisältäneet pakkolepoa ja samalla vähäinenkin aktiivisuus on uuvuttanut täysin. Yhden vuorokauden vietin lähes kokonaan puhumatta ja viimeistään tänään teki mieli hyppiä seinille. Mieli halusi tehdä vaikka mitä, mutta todellisuudessa energiaa ei ollut yhtään mihinkään. Huonomminkin voisi tietysti mennä, mutta tässä tilassa on tehnyt mieli valittaa vähän kaikesta. Olen tämän viikon aikana valittanut tylsyydestä ja raakkuvasta äänestäni. Lepoa en omasta mielestäni ole saanut riittävästi. Välillä on ollut liian kuuma ja toisessa hetkessä olen ollut viluissani. Marinalista täydentyi myös sillä, ettei telkkarista tullut mitään katsottavaa. Katsoin sitä silti tuntitolkulla ja  päätä alkoi särkeä. Valitin sitten siitä.

Edellä mainittu marina on onneksi kausiluontoista, sillä noista asioista tulee ongelmia vasta, kun sairastun. Mutta sitten on niitä vakioaiheita, joista jaksan kyllä kaakattaa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Koska olen pitkään pitänyt valittamista ihan tyhmänä, olen kehdannut avata suuni vain kotona. Ja silloin sitä asiaa onkin sitten ollut. Miesparka on joutunut kuuntelemaan ties kuinka monta kertaa, kun meikäläistä kyrsii. Kuten tuossa aiemmassa valittamista koskevassa kirjoituksessa totesin: voi valittaminen välillä olla hyvästä. Tällä kertaa en siis tyydy ränttäämään vain kodin seinien sisäpuolella, vaan annan tulla ihan näin julkisesti. Näistä minä valitan:

1. Metrokäyttäytyminen: Käytän julkista liikennettä päivittäin ja useita kertoja päivässä. Pääsääntöisesti niillä on ihan kiva matkustaa, mutta yksi asia kyllä saa vereni kiehumaan. Nimittäin sekoilu metrossa. Enpä ole vain yhtä tai kahta kertaa ollut tilanteessa, jossa yritän sieltä ikkunapaikalta päästä ulos. Pahimmillaan homma menee melkoiseksi labyrintiksi, jos kanssamatkustajat eivät suvaitse kääntää jalkojaan käytävän puolelle poistumiseni ajaksi. Joo, voisihan sitä sanoa, että ”mä jään nyt tässä”. Mutta siinä vaiheessa kun toinen on jo noussut seisomaan ja keräilee kapsäkkejään niin luulisi olevan selvää, että se haluaa pois. Ja sitten kun vielä ne laiturilla olijat eivät ryysisi heti sisään, niin saattaisi metrosta olla mahdollisuus päästä oikealla pysäkillä ulos.

2. Luentosalitörttöily: Menee vähän samaan kategoriaan kuin metrossa sekoilu. Jokainen myöhästyy joskus, mutta itse ajattelen, että myöhästymisellä on seurauksensa. Jos tulet myöhässä luennolle, olisi kohteliasta jäädä helposti saavutettavalle reunapaikalle istumaan. Ei rymistä äänekkäästi eturiviin tai varsinkaan odottaa, että muut nousevat paikoiltaan, jotta myöhästelijä pääsee kaverinsa luokse istuinrivin keskelle. Tenteissä törttöily kiukuttaa sitten vielä astetta enemmän. Ajattelen, että silloin myöhästelijöiden tulisi todellakin istahtaa ensimmäiselle vapaalle paikalle, eikä häiritä muiden suoritusta.

3. Jaarittelu: Tykkään itsekin puhua ja minusta on monesti mukava kuunnella toisten juttuja. Mutta silloin kun pitäisi oikeasti saada jotain aikaan, tuntuu ajan tuhlaukselta kuunnella rönsyilyä ja toisaalta-pohdintoja. Joskus on vaan pakko lyödä asiat lukkoon nopeasti, ja unohtaa ne miljoonat muut mahdollisuudet.

4. Asioiden jättäminen kesken: Itse olen niitä tyyppejä, jotka joko hoitavat homman maaliin asti tai sitten eivät aloita ollenkaan. Jaksan joka kerta ihmetellä miksei vesihanaa tai jääkaappia voi sulkea samalla vaivalla, kun on sen avannutkin. 

5. Ruoka: Tiedän, tästä ei oikeasti saisi valittaa! Nirsoksi minua ei voi kutsua ja sanonkin usein syöväni mitä vaan, jos se on hyvää. Mutta kaikenlaiset ruokaturhakkeet kyllä ärsyttävät. En oikein tajua eineksiä, enkä sitä, miksi kaikki pitäisi saada kaupasta valmiina. Puuro on varmaan maailman helpoin ruoka valmistaa ja silti monet yritykset takovat rahaa myymällä jotain valmispuuroja muovikipoissa. Hampurilaispihvin tekeminenkään ei paljoa vaadi, joten olin kerrassaan tyrmistynyt nähdessäni kaupassa burgerjauhelihaa. Siis mitä!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *