Wannabe-ekoilijan tunnustuksia

IMG_9280.jpg

Ei ollut vielä IPCC-raporttia, eikä koko kansakunnan jakamaa ilmastoahdistusta. Oli toukokuu ja lämpimät säät. Silloin minä heräsin. En tiedä johtuiko se noista lämpimistä ilmoista, mutta silloin aloin ajatella enemmän ilmastoa ja ympäristöä. Olinhan minä niistä asioista jo aiemminkin ollut kiinnostunut ja ostanut luomua aina kun se ei ollut tavallista tuotetta kalliimpaa. Vasta toukokuussa rupesin kuitenkin oikeasti kelailemaan asioita. Halusin muuttaa omaa tapaani olla ja elää niin, että vielä minun jälkeenikin tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus olla ja elää täällä.

Halusin eroon muovista ja myrkyistä. Kertokäyttökulttuurille asetin kieltolain ja aloin ymmärtää, mistä niitä päästöjä omassa elämässäni eniten syntyy (asuminen, ruoka ja liikkuminen). Uskoin jo uskon edelleen lujasti, että juuri meillä yksittäisillä ihmisillä ja tekemillämme valinnoilla ja keskeinen rooli ilmaston ja ympäristön tilan parantamisessa. Tai huonontamisessa. Motivaatio muutosten tekemiseen oli siis korkealla ja ajattelin olevani valmis tekemään uhrauksia uuden elämäntavan saavuttamiseksi. 

Aiemmin olen kirjoittanut siitä, kuinka kuulun siihen onnekkaaseen joukkoon, jolla on tietoa ja resursseja tehdä asioita paremmin. Samaisessa kirjoituksessa totesin, ettei kaikilta osin tieto ole kuitenkaan siirtynyt teoiksi. Joudunkin jatkuvasti arjessa huomaamaan, että teen asioita maapallolle epäedullisella tavalla, vaikka tiedossani olisi parempikin tapa. Pääasialliset syyt, siihen miksi toimin näin, ovat mukavuudenhalu ja viitsimättömyys. Mutta ehkä julkinen synnintunnustus saa tämänkin tytön tekemään parannusta edes joissakin asioissa. Joulukin on sopivasti ohi, eikä tarvitse enää pelätä paketeista paljastuvan pelkkiä risuja. On siis hyvä hetki tunnustaa, että ihan aina ei tule oltua niin kiltti kuin pitäisi. Jotta homma ei jäisi pelkän päivittelyn tasolle, kirjaanpa tähän myös sen paremman tavan toimia. Syntejä ja sovituksia siis, olkaa hyvä!

Sisälämpötila: Tätä kirjoittaessani on sisälämpötila kodissamme 22,3 celsiusasteessa. Olen välillä aikamoinen vilukissa, joten nautin valtavasti siitä, kun pääsen viileästä ulkoilmasta sisälle lämmittelemään. Inhoan käyttää pitkiä housuja, joten on mukavaa, kun kotona voi olla kesävaatteissa keskellä talvea. Värjöttelin myös aika monta vuotta elämästäni asunnossa, jossa lämpömittarin lukema hillui siinä 19 asteen paikkeilla. Olen siis ajatellut nyt ottavani ilon irti tästä lämpimästä huoneilmasta.                                                                                                                                                             

Parempi valinta: Asuntojen lämmittämiseen kuluu paljon energiaa ja alentamalla lämpötilaa yhdelläkin asteella olisi mahdollisuus säästää energiaa ja rahaa. Asunnon sisälämpötilaksi ehdotetaan usein 21 astetta. Minulla olisi siis varaa alentaa kotini sisälämpötilaa reilulla asteella. 21 asteen lämpötilassa ei todellakaan tarvitsisi vilussa värjötellä. Ja jos lisälämpöä tahdon niin eteisestämme löytyy ekologinen patteri: korillinen villasukkia.

Alumiinifolio: Muovikelmua en ole koskaan kotiin ostanut, mutta minulla on paha tapa kääräistä leivonnaisten tai jääkaappiin laitettavien ruokien päälle foliota. Ja mikä pahinta, rikon samalla räikeästi kertakäyttökulttuurin kieltolakia. Nakkaan nimittäin kerran käytetyt foliot saman tien metallinkeräykseen ja seuraavalla kerralla revin rullasta taas uuden siivun.

Parempi valinta: Jos olen valmis pulittamaan parikymppiä, voisin hankkia uudelleenkäytettävää mehiläisvahakelmua ja käyttää sitä folion tapaan. Tai sitten voisin siirtää muonani lautasilta kannellisiin rasioihin. Myös meiltä jo ennestään löytyvät Minigrip-pussit toimisivat monessa tilanteessa hyvin. Niitä on helppo pestä ja käyttää uudelleen. Tai jos sitä foliota on nyt muka pakko tunkea puoli jääkaappia täyteen, niin voisin edes käyttää samaa palaa monta kertaa!

Talouspaperi: Mä olen oikea talouspaperituhlari! Tuntuu, että tässä kahden hengen taloudessa sitä kuluu hengästyttävää vauhtia. Jos kaapissa on nyt täysi paketti talouspaperia, tiedän, että viimeistään ensi viikolla sitä saa olla jo kantamassa kaupasta lisää. Tuhlailuni on suurimmillaan ruuanlaiton yhteydessä. Pyyhin silloin käsiäni jatkuvasti talouspaperiin, koska en kestä sitä, että sormet ovat ihan lähmäiset, enkä halua koko keittiön oleva täynnä jotain rasvaisia kädenjälkiä. Harrastan talouspaperin tuhlausta myös kuivatessani uunipeltejä. En jaksa pestä niitä kovin usein, joten monesti vain pyyhkäisen pahimmat pois talouspaperilla. Tai sitten, jos jaksan pestä ne, niin vähintään kuivaan peltini useammalla talouspaperiarkilla.

Parempi valinta: Vaikka vanhasta lakanasta leikatut ja ommellut käsipyyhelaput olisivat varmaan se ihanteellisin vaihtoehto. Esimerkiksi monessa päiväkodissa sellaisia on käytössä. Likaiset laput on helppo heittää pyykkikoriin, pestä ja käyttää uudelleen. 

Roskapussit: Kaupasta en koskaan osta muovipussia ostoksilleni, mutta ostan kyllä rullan jos toisenkin muovipusseja, joita vain käyttää roskapusseina. Muoviset roskapussit meillä löytyy sekä keittiöstä että vessasta.

Parempi valinta: Tubettaja mansikkka eli Maiju Voutilainen julkaisi elokuussa erinomaisen videonsiitä, kuinka omaa muovijätettään voi vähentää. Videolla Maiju vinkkasi muun muassa, että roskapusseina voi käyttää erilaisia pakkauksia, kuten tyhjiä sipsipusseja tai vessapaperipakkauksia. Biojätepussien suhteen tajusin sentään kunnostautua ja vaihtaa hitaasti maatuvat biomuovipussit paperipusseihin. Mutta parantamisen varaa olisi vieläkin, sillä biojätteet voisi hyvin kerätä vanhasta sanomalehdestä taiteltuun pussiin.

Muoviroskan kerääminen: Tai sen puute. Kaverimme kuvaili meillä ollessaan roskiskaappiamme henkilökohtaiseksi sortti-asemaksi. Häneen teki ilmeisesti vaikutuksen, että kyseisestä kaapista löytyy omat astiat metallille, lasille, biojätteelle, kartongille, paperille ja sekajätteelle. Täydellinen lajittelupiste se ei kuitenkaan ole, sillä kodissamme ei kerätä muovia erikseen. Muovit isketään meillä kylmästi sekajätteeseen.

Parempi valinta: Yksi loota lisää roskiskaappiin ja muovit sinne. Niin yksinkertaista se on.

Tyhjien pakkausten huuhtelu: Vielä alle vuosi sitten hinkkasin lasipurkit ja metallipakkaukset puhtaaksi tiskiaineen avulla. Opiskelujen puolesta pääsin onneksi vierailemaan Ympäristökoulu Polussa ja opin, ettei niin pidä todellakaan tehdä. Kierrätykseen menevät pakkaukset tulee kyllä huuhdella puhtaiksi, mutta pesuaineen ja lämpimän veden käyttö niiden kohdalla on silkkaa tuhlausta. Tiskiaineesta oli helppo luopua, mutta tunnustan edelleen huuhtelevani purnukat lämpimällä vedellä.

Parempi valinta: Opiskelukaveriltani sain vinkin, että purkkeja ei kannattaisi heti huudella. Ne voisi jättää keittiön altaaseen odottamaan käsienpesua. Käsienpesun aikana vettä valuisi myös purkkeihin, jolloin samalla vedellä voisi pestä sekä kädet että purkit. Vielä en ole tuota kikkaa kokeillut, sillä meikäläinen on siinä määrin siisteyden suhteen jämpti, etten kovin kauaa kestä altaassa lojuvia purkukoita. Haluan ne heti puhtaiksi ja sitten pois silmistä. 

No se joulu: Tunnustan! Onnistuimme kyllä viettämään lahjattoman joulun, mutta muuten homma sitten lähtikin vähän käsistä. Jouluostoksilla tuli tehtyä sellaisia valintoja, joita normaalisti paheksun. Päätin syksyn alussa muuttaa hedelmien ja vihannesten shoppailuni muovittomaksi. Kärryyni ei siis tuolta osastolta tulisi tippua mitään muoviin pakattua ja irtotuotteet laitan omaan kangaskassiin. Paria muovitettua parsakaalia lukuun ottamatta olen onnistunut tavoitteessani hyvin. Jäipä kerran ruusukaalitkin kauppaan, kun ei ollut marketissa muovitonta vaihtoehtoa. Mutta jouluna sitten repsahdin. Vasta tänään tajusin valmistaneeni joulupöytään salaatin, jonka joka ikinen ainesosa minitomaateista kevätsipuliin oli pakattu muoviin. Suolasienetkin kauhoin kaupan muovikippoon, vaikka oman rasian olisi voinut ottaa mukaan. Ja sitten kotona vielä heitin tuon rasian menemään! Myös joulumarkkinoilla annoin myyjän laittaa hunajat ja sinapit muovipussiin, vaikka mukana oli reppukin. Niin joo, paistettiin meillä myös joulukinkku. Ihan ehtaa possua se oli, eikä varmaan ollut mikään vuoden ekoteko. Mutta paistorasvan meinaan sentään kiikuttaa Kinkkutempun keräyspisteeseen, jotta siitä voidaan valmistaa uusiutuvaa polttoainetta.

Parempi valinta: Pitäisi pitää periaatteista kiinni, oli arki tai juhla. Seuraaviin jouluostoksiin täytyy varautua omilla rasioilla ja ideoida hyvissä ajoin sellaisia salaatteja, joiden ainekset ovat saatavilla ilman muovia. Lihattoman ”kinkun” syöjäksi minusta ei ainakaan tällä hetkellä ole, mutta pienempikin pala possua riittäisi vallan hyvin. Nyt me nimittäin taidetaan syödä joulukinkkua vielä uutenavuotenakin.

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *