Hallitsen kaiken muun - paitsi syömisen!

Stronger by Hanna

Urasi etenee haluamallasi tavalla. Perhe-elämässä asiat soljuvat ja arki rullaa. Teit hyvät asuntokaupat. Kotisi on kauniisti sisustettu ja pidät sen siistinä. Liikuntaakin harrastat säännöllisesti. Hallitset hyvin nämä asiat, mutta miksi se syöminen ei tunnu sujuvan? Miten voi olla mahdollista, että ihminen, joka saa kaikki muut asiat menemään kuten haluaa, ei onnistu ruokailun kanssa, vaan aina se suklaalevy vie voiton vaikka kuinka aamulla päättää, että tänään syön terveellisesti?

Vastaus on tunteet:

Syöminen tapahtuu yleensä tilanteissa, joihin tunteet liittyvät vahvasti. Aamulla on kiva lukea aamupalalla päivän lehdet tai vaikka selata facebookia, lounas työkavereiden kanssa on rentoa ja sosiaalista, kuten myös päivällinen perheen kanssa, ja illalla syöt televisiota katsellessa nauttiessasi "omasta ajastasi".  Syöminen tuskin olisi niin hauskaa, eikä ruoka maistuisi niin hyvältä, jos siinä ei olisi oheistoimintaa tai jonkinlaista tunnesidettä syömisen ja tilanteen välillä. Eli syömiseen linkittyy paljon positiivisia tunteita, koska nuo tilanteet rauhoittavat tai lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Haluamme kokea onnellisuutta, ja ajattelemme, että se tunne tulee ruuasta. Vaikka todellisuudessa se tulee itse tilanteesta. Muuttamalla syömistapoja (ryhtymällä esimerkiksi dieetille), joutuu usein luopumaan näistä miellyttävistä tilanteista ja elämänlaatu heikkenee. Käytännössä pikadieetit eivät vain toimi tästäkään syystä.

Ruoka vs. huonekalut

Ostaessasi vaikkapa huonekaluja, pystyt heittämään tunteet sivuun, ja menemään järki edellä. Sisustuksessa vertailet esineiden hintoja, mietit mikä näyttää hyvältä missäkin kohtaan, sen sijaan että syöksyisit kauppaan ja ostaisit ensimmäisen sohvan minkä näet, vaikkei se edes olisi kovin hieno. Nämä päätökset teet enemmän järjellä kuin tunteella.

Päätösten määrä päivässä

Toinen selittävä asia on päätösten lukumäärä: Asia on niin, että esimerkiksi asuntoa ei osteta montaa kertaa päivässä. Myös uraan liittyvät isot päätökset ovat kohtuullisen harvoin esiintyviä. Näin ollen pystyt panostamaan kyseisiin asioihin. Vaikka esimerkiksi liikuntaan tai uneen liittyviä päätöksiä teet ehkä joka päivä, niin et kuitenkaan montaa kertaa. Et lähde lenkille kymmentä kertaa päivässä. Vaan ehkä sen yhden kerran. Siksi se on kohtuullisen helppo saada onnistumaan.

Ruokaan liittyviä päätöksiä on moninkertaisesti. Joten jo todennäköisyys on sen puolella, että jokin päätöksistäsi tulee olemaan erilainen kuin aiemmin suunnittelit. Päätät, otatko aamulla puuroa vai leipää? Kahvia vai teetä? Lounaalla salaattia vai keittoa? Iltapäivällä pullaa vai hedelmiä? Ja että teetkö illalla oikeaa ruokaa, vai syötkö neljä leipää kaikilla lisukkeilla? Ja tiedätkö mitä, se on normaalia. Normaalia ei ole se, jos et voi syödä riisiä, vaikka sitä on tarjolla, jos tälle päivää luki saamassasi ohjeessa bataatti. Muuten, hallitsematon ahmiminenkaan ei ole normaalia, se on syömishäiriö siinä missä ruuasta kieltäytyminenkin. Tunnista, onko tilanne hallinnassasi, vai tarvitsetko ammattiapua?

Huomaa, että tunnesyöminen ei ole pelkästään huono juttu!

Tunnesyöminen on usein esitetty negatiivisena asiana. Silloin puhutaan siitä, että saatat syödä, vaikkei oikeastaan ole nälkäkään. Syöt ehkä peittääksesi jonkin todellisen tunteen. Tämä on totta, mutta tunnesyömiseen liittyy muutakin. Syöminen ON sosiaalista. Se ON rentouttavaa. Jos söisimme pelkästään kuin robotit (leikitään, että robotit söisivät), istuisimme selkä suorana keittiön pöydän ääressä, ja mutustaisimme polttoainetta kehoomme ilmeettömästi, puuttuisi elämästä jotain. Mieti siis, millaista tunnesyömistä haluat harrastaa? Perheen kesken illallistamista? Lounashetket ystävän kanssa? Nämä ovat ookoo, älä siis pode niistä huonoa omaa tuntoa! Kiinnitä kuitenkin huomiota, syötkö negatiivisiin tunteisiin? Lohduttaaksesi? Stressiä purkaaksesi? Piilottaaksesi ahdistusta? Silloin on paikallaan perehtyä näiden tunteiden todellisiin syihin. Koska negatiivisesta tunteesta et pääse onnellisuuteen ruuan avulla. Kuin ehkä hetkeksi.

Joustava syöminen ja jälkitoimenpiteet

Tässä astuu kuvioon joustava syöminen. Ei ole ollenkaan niin oleellista se, että söitkö suklaata, vaan se, mitä teet sen jälkeen! Jos jätit ruuan välistä ja söit sen sijaan paketin keksejä, ratkaisevaa on, mitä sitten? Jätätkö seuraavankin ruuan välistä, koska "kekseissä on niin paljon kaloreita, että en voi nyt syödä ruokaa"? Tai lähdetkö lenkille rankaistaksesi itseäsi? Näiden jälkitoimenpiteiden vuoksi riski epäonnistua suurenee. Jos jätät seuraavia ruokia väliin, mieli vetää herkkuja kohti kahta kauheammin. Jos liikut rangaistaksesi itseäsi, linkität negatiivisia tunteita liikkumiseen, ja liikunta houkuttaa kerta kerran jälkeen vähemmän ja vähemmän. Jos sen sijaan kohautat olkiasi, ja syöt seuraavan aterian suunnitellusti, liikut jos olit alunperinkin aikonut, niin säilytät paremman mielialan, ja jatkossa näiden "repsahdusten" painoarvo vähenee. Nimittäin juuri se soimaaminen ja sättiminen, mikä nousee esiin repsahdusten sattuessa on se sudenkuoppa, joka vetää sinut sivuun onnistumisen polulta! Joustavaan syömiseen kuuluu että joskus syödään herkkuja!

Valmiit ruokavaliot houkuttelvat helppoudellaan: Silloin joku toinen on tehnyt kaikki päätökset puolestasi. Ulkoistat vastuun syömisestäsi jollekin toiselle. Tämä saattaa toimia jonkin aikaa, mutta jos et itse tee mitään päätöksiä, joudut välttelemään tilanteita, joissa niitä tulisi eteesi. Et voi mennä ystävien kanssa ravintolaan. Et halua illalla katsoa leffaa, koska et voi napostella. Jotain jää puuttumaan elämästäsi, tunne ja syöminen eivät enää kohtaa millään tasolla. Siksi näitä valmiita ohjeita ei jaksa loputtomiin noudattaa. Suurimmalla osalla ihmisistä onnistuminen vaatii sen, että oppii itse tekemään syömiseen liittyviä päätöksiä, niin että pystyy myös nauttimaan elämästä siinä samalla.

Kirjoittajina Jemina Pirnes -liikunnanohjaaja (AMK), ravintovalmentaja

Hanna Karhu-Riikonen

-fysioterapeutti, personal trainer

 

 

Lue myös http://www.lily.fi/blogit/you-stronger/nyt-lopetetaan-se-ruualla-pelleily

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt täytyy oikein kiittää, tämä on ensimmäinen treenaamiseen liittyvä blogi, jonka ravintoinformaatiopostaukset ja aiheen käsittelytapa eivät saa entistä syömishäiriöistä huokaamaan, että näin juuri meitä häiriöisiä tulee lisää. Kiitos asiallisesta tiedosta, joka tukee tervettä ruokasuhdetta, olisipa useampi liikuntabloggari yhtä täysipäinen ja tiedostava asian suhteen. Jatka samaan malliin, kaltaisiasi tarvitaan! <3

HannaKR
Stronger by Hanna

Kiitos! Kommenttisi lämmitti sydäntä!

Kommentoi