Itseluottamus - mitä jos oikeasti oletkin ihan hyvä?

Stronger by Hanna

ITSELUOTTAMUS

Se saa sinut uskomaan hyvään lopputulokseen tekemisissäsi. Se on voimavara, joka vie eteenpäin, ja tuottaa menestystä. Itseluottamuksessa ei ole kyse siitä, että henkilö ajattelisi olevansa muita parempi. Siinä on kyse siitä, että henkilö tietää, että pystyy vaadittuun asiaan. Kun tietää, että osaa, on itsevarma, luottaa siis itseensä. Itsevarmuus antaa suoritustilanteessa rentoutta, ja näin ollen sitä kykenee tekemään asioita. Hyvä suoritus vaatii kuitenkin sen, että osaa asiansa.

Itseluottamukseen linkittyy vahvasti mielestäni myös nöyryys. Se, että tietää, että ei tiedä. Voi vitsit, tästä asiasta voisin kertoa vaikka kuinka! Oon valmistunut fysioterapeutiksi yli kymmenen vuotta sitten, ja liikunta-alalla olen ollut töissä vuodesta -04 lähtien. Joka vuosi, tai itse asiassa joka kuukausi olen yrittänyt opetella jotain uutta. Mulla on jatkuvasti joku kirja luettavana, tai jokin kurssi suoritettavana. Väistämättä kokemusta ja opintoja on karttunut sen verran, että on ihan ok sanoo, että osaan oman työni ihan hyvin. :)

Mutta, aina on joku, joka tietää enemmän! Mulla on ikävä tapa joskus keskittyä liikaa ihmisiin, joita pidän ns. guruina. Mainittakoon tässä entinen pomoni ensimmäisessä fysioterapiatyöpaikassani. Pomo oli ihan huipputyyppi, hauska persoona, osasi opettaa hyvin ja lisäksi ihan kärkiluokkaa OMT-fysioterapian saralla. (OMT fysioterapia on siis fysioterapian erikoisala, jonka kouluttajana pomoni toimi). Vielä tänäkin päivänä mieleeni juolahtaa että joo, Pekka tietäis tämän asian nyt kyllä paremmin kuin minä. Ja koska meidän tietotaitojen välinen kuilu on jotain Grand Canyonin luokkaa, hiipii mulla sitten mieleen epätoivo ja tuntuu, että en osaa yhtään mitään.

Jos sä mietit, mikä on varmin tapa nujertaa oma itseluottamus, niin mieti oman alasi parasta gurua, semmoista joka on mielellään a) sua 40v vanhempi, b)oman alasi erikoistumisalan kouluttaja tai opettaja, eli siis tietävin ihminen jonka keksit. Tadaa, johan iskee luovuuden lukko ja tekstin tuottaminen tökkii, ja pt-asiakkaille puhuminen tuntuu ihan turhalta... koska Pekka tietäis paremmin!

Tämmöisten hetkien jälkeen, kun olen aikani masennellut että oon ihan turha, ryhdistäydyn ja katson asiaa realistisesti. Läpsin itseäni poskille (kuvainnollisesti puhuen) ja selitän, että aina löytyy joku, joka on parempi ja tietää enemmän. Niin pitää ollakin, koska muuten kaikkien oppiminen loppuisi siihen paikkaan. Lisäksi, ei ole rakentavaa verrata itseään johonkin valovuosien päässä olevaan, (esimerkiksi opiskelijan ei kannata verrata itseään opettajaan). Vaan vertaa itseäsi siihen, millainen itse olit aiemmin. Sillon tulee jälleen ihan hyvä mieli, kun mietit että on se tietotaito kasvanut vuosien saatossa. Jos mietin omia saliohjelmia, joita oon tehnyt aiemmin, tai katson videolta vuosia sitten ohjaamiani ryhmäliikuntatunteja, niistä näkee, että kehitystä on tapahtunut.

 

Opettelualue ja Suoritusalue

Luota siihen, että osaat, ja opettele jatkuvasti lisää. Epäonnistuminen ja virheet kuuluu oppimiseen. Tee itsellesi selväksi, missä sulla on turvallinen "opettelualue", jolloin virheiden tekeminen on sallittua. Se voi olla kirjan lukeminen, nettikurssi, kaverin kanssa harjoittelu. Ja selvennä itsellesi, missä on sun "suoritusalue", jossa virheitä ei saa sattua, esimerkisi asiakkaiden kanssa toimiminen. Opettele toisella alueella jatkuvasti, ja siirrä osaamisesi toiselle alueelle, jolloin voit antaa itsestäsi parasta. Mutta pidä nuo alueet erossa toisistaan. Et varmaan arvostaisi, että selkääsi leikkaava kirurgi sanoo että "Mä tässä vasta opettelen, että virheitä voi lipsahtaa". Haluat, että kirurgi opettelee ensin, ja tulee sitten suorittamaan, tarjoamaan sulle parasta osaamistaan.

On tosi tärkeetä, että seilaat molemmilla alueilla. Vaikka sulla olis työkemusta 30 vuodelta, niin pelkästään suoritusaluella pysyminen altistaa sut sille, että alat pelata varman päälle. Kehittyminen loppuu. Alat tottua liiaksi ajatukseen, että osaat kyllä. Se voi nousta myös hattuun, tiiäthän, jos oot vaan aina hyvä ja teet asioita, jotka tiedät hanskaavasi. Kun tulee jokin uus juttu eteen, ahdistut ja muutosvastarinnan saattelemana käännät uusille jutuille selkäsi ja jatkat vanhaan totuttuun tyylliin, "koska näin on ennenkin tehty ja se on ennenkin toiminut". Jos uskallat välillä sieltä suoritusalueelta turvalliselle opettelualueelle kokeilemaan, yrittämään ja erehtymään, niin taitojesi mukana kasvavat myös henkiset ominaisuutesi. Pysyt nöyränä, pystyt ehkä katsomaan asioita uudelta kantilta ja mikä parasta, asiakkaasi saavat uusinta ja parasta palvelua.

Niin kauan kun vertaat itseäsi johonkin muuhun, itseluottamus murenee pala palalta. Sen sijaan, jos vertaat itseäsi siihen mitä olit ennen, itseluottamuksesi kasvaa. Ainakin jos olet pyrkinyt noina aikoina kehittymään. Niin kauan kun tiedät, että on paljon asioita joita et tiedä, sulla on mahdollisuus oppia. Oppiminen loppuu tyytyväisyyteen. Uskalla epäonnistua. Uskalla kysyä ja kokeilla. Sillon ainoastaan voit oppia. Ja kun opit, suorita. Anna oman osaamisesi tehdä hyvää.

Kommentit

Hyvä kirjoitus. Itseluottamus on kyllä tärkein perusta kehittymiselle eikä todellakaan tarkoita sitä että ajatellaan olevansa parempia kuin muut. Oon tehnyt tän homman kanssa paljon töitä ja todellakin itseluottamuksen kasvaessa myös kehitystä on tapahtunut kaikella saralla.

HannaKR
Stronger by Hanna

Kiitos Mammanen! :) Hyvin sanottu. Noinhan sen menee, että kun opettelee lisää, itseluottamus kasvaa taitojen karttuessa. Ja se edellyttää sen, että tietää itse, ettei koskaan ole täysin valmis. Missään... töissä, perhe-elämässä, harrastuksissa.... apua kohta iskee taas se alamäki?: ;D

Kommentoi