Saanko syödä herkkuja, edes pääsiäisenä?

Stronger by Hanna

Mitä ajatuksia sana "juhlapyhät" sinussa herättää? Pääsiäinen, joulu, juhannus? Tuleeko ensimmäisenä mieleen että "Voi ei, sitten tulee kyllä herkuteltua"? Onko niin, että juhla tarkoittaa ihan ensimmäisenä ei-sallittua herkuttelua? Huono omatunto iskee jo useampi viikko ennen koko juhlaa?

Kuva 1. Herkkuja joka puolella?!

Kysyn sinulta, miksi fiilikset on negatiivisia? Miksi juhla ei tuota ensimmäisenä positiivisia mielleyhtymiä? Ehkä sinulla on koulusta tai töistä vapaata? Ehkä vietät aikaa ystävien tai perheen kanssa? Ehkä syöt hyvin? Se! Syöminen. Miksi se ahdistaa? Ootko koittanut kieltää itseltäsi herkkuja? Koittanut hillitä itseäsi? Oot siinä ehkä onnistunutkin jotenkuten, mutta ehkä et täydellisesti? Ympärilläsi oli hirmuisesti juhlaruokia, ja söit niitä hieman enemmän kuin aioit. Ja tästä tuli vähän epäonnistunut olo. Montako kertaa näin on käynyt juhlien aikaan? Synttärit, valmistujaiset, uusi vuosi, joulu, juhannus, pääsiäinen... 10, 20, ehkä 50 yritystä herkutella vähemmän, mutta aina lopputulemana oli jokseenkin huono omatunto.

 

Kuva 2. Syö juhlapäivänäkin normaali aamiainen!

 

Ihminen ehdollistuu asioihin. Vähän kuin koira oppii kuolaamaan heti, kun se pelkästään kuulee ruokakupin kilahduksen. Sinä olet päättänyt monta kertaa, että syöt sitten vähemmän, mutta aina lopputulema on epäonnistunut. Olet ehdollistunut siihen, että juhla on yhtä kuin huono omatunto syömisestä. Miten surullista, eikö!

Jos lapsi kysyy sinulta, miksi juhlaan ostetaan juhlaruokia, mitä vastaat? Vastaatko että: "Siksi että ei näitä kukaan haluaisi oikeasti syödä, mutta nämä laitetaan pöytään näön vuoksi ja sitten porukalla koitetaan vastustaa niitä. Sitten syömisen jälkeen soimaamme itseämme." Vai vastaatko jotenkin muuten? Mitä itse ajattelet asiasta? Jos vastaat, että idea on nauttia ja viettää aika yhdessä, niin miksi et sitten itse usko sitä? Valehteletko siis lapselle? Vai valehteletko itsellesi?

Jos ensimmäinen ajatus, mikä juhlasta tulee, on hunot vibat koska syöminen, niin kuinka onnellista sun elämä on? Eikö juhlan tarkoitus ole juhlia, nauttia? Miksi sinne sitä hyvää ruokaa kannetaan? Jos itse ostat ruokaa ja herkkuja perheellesi tai ystävillesi, niin minkä vuoksi teet sen? Haluatko kiusata heitä, ja tehdä heille huonot fiilikset? Vai ajatteletko niin, että ystäväsi saavat syödä hyvää, koska on juhla ja on kiva viettää aikaa yhdessä ja nauttia vähän tavallista arkea paremmasta syötävästä? Huomaatko, että ihan saman juhlaruuan tarkoitus on vähän eri sinulle, kuin ystävillesi? Sinulle se tarkoittaa jotain ahdistavaa, mutta mielessäsi sen merkitys ystävillesi on pelkästään positiivinen?

Kuva 3. Juhlanakin voi tehdä normaalin lounaan, pelkkä salaatti tai lounaan väliin jättäminen kostautuu myöhemmin illalla.

 

Se lähtöasetelma, että jo ennen juhlaa mietit, että syöt kuitenkin liikaa (omasta mielestäsi) johtaa siihen, että niinhän siinä käy. Ja päivän päätteeksi jälleen ketuttaa. Ja mielleyhtymä siitä, että ruoka on huono juttu ja ahdistavaa, ja että olet huono ihminen vain vahvistuu.

Kuva 4. Lounaan jälkeen olosi on kylläinen. Illan juhlat tuleva aika varmasti menemään paremmin, kun et näänny koko päivää nälkään.

Mitä sitten tehdä? Jos olet jo koittanut tuota hillitsemistä ja itsesi soimaamista useita kertoja, ja tulos on huono, niin kokeile jotain muuta. Kokeile ajatella ruuasta samalla tavalla, kuin ajattelet ystäviesi ajattelevan. Ostat heille ruokaa, ja haluat että he syövät hyvällä omalla tunnolla, nauttien. Voisitko itse lähestyä asiaa samalla tavalla?

Okei, sitten tulee ajatus että "ehkä jos annan itselleni luvan, niin mässään kunnes halkean." Ensinnäkin, milloin näin on käynyt? Yleensä kielletty hedelmä houkuttaa enemmän. Ja jos oikeasti mässäät kunnes halkeat, etkä pysty lopettamaan vaikka tekee pahaa, niin pohdi onko sinulla ahmimishäiriö? Se ei pelkästään itsekseen miettimällä useinkaan parane, vaan silloin on ulkopuolinen keskusteluapu paikallaan. Tästä suurimmalla osalla ei kuitenkaan ole kyse.

 

Jos annat itsellesi luvan nauttia, ja syödä keskittyen, huomaat, että vähempi itseasiassa riittää.

Kun syöt ohimennen, yksi suklaa tuosta, toinen tuosta, seisten keittiössä kesken pöydän pyyhkimisen, syöt ikään kuin itseltäsikin salaa. Kokeile tätä: lopeta tuo ohimimennen syöminen. Istu alas, ja syö nautiskellen. Mielellään jonkun seurassa. Joustava syöminen on sellaista, että syöt pääosin oikein, jolloin juhlaherkuttelut ovat enemmän kuin ok. Pääasia on, että juhlapäivänäkin syöt muuten normaalisti, ja liikut muuten normaalisti. Et jätä aamiaista, tai lounasta syömättä, koska se kasvattaa nälkävelkaa, ja sitten itse herkkuja menee enemmän. Et ota ekstraliikuntaa rääkätäksesi itseäsi syömisen takia, koska silloin ehdollistut jälleen siihen, että liikunta on huono juttu. Silloin opetat itsesi ajatuksen että liikunta on rangaistus, ei hauskaa ajanvietettä.

Kuva5. Näe kokonaiskuva. Mikä oli juhlan tarkoitus? Tuoda hyvää, vai huonoa fiilistä?

Vinkkejä:

-Syö juhlapäivänäkin normaali aamiainen, ja muut päivän ruuat

-Nauti herkuista ajatuksella

-Jos ohjelmassa oli alunperin liikuntaa, niin liiku, mutta älä liiku rangaistuksena syömisestä

Miltä kuulostaisi se, että enää ajatus juhlasta ei ahdistaisi? Juhla ja huono omatunto eivät enää kuuluisi samaan lauseeseen?

Jätä kommentti alle, tuleeko sulla juhlapyhistä ensimmäisenä ajatus järkyttävistä herkkuvuorista?

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Hanna

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer Oulun Beauty Centerillä.

Kommentoi