Työssä viihtymisen kulmakivi - turvallisuuden tunne

Stronger by Hanna

Usein puhumme asiakkaitteni kanssa työn ja kodin tasapainosta. Jos haluaa terveempää elämää, tasapaino tulisi löytyä. Tämä kuulostaa loogiselta. Mutta yllättävää kyllä, onglema ei usein ole työhön kuluvat tunnit, vaan fiils, jolla sitä tekee! Puhun kemiallisesta tasapainosta. Ja kemialla en tarkoita henkilökemioita, vaan aivokemioita! Tätä avatakseni kerron ensin vähän, mitä tällä kemiallisella tasapainolla tarkoitan. Se liittyy hormoneihin. Se, millainen hormonikoktail sinussa työpaikalla ollessasi vallitsee, määrittelee hyvin suurelta osin sen, miten kykenet luoviin ratkaisuihin, nopeisiin päätöksiin, ja mikä tärkeintä, miten jaksat ja miten suhtaudut kollegoihisi tai esimieheesi. Aivokemiat vaikuttavat siis henkilökemioihin.

Hormonit ovat aineita, jotka säätelevät erilaisia toimintoja elimistössämme. Nyt koitan yksinkertaistaa asioita niin paljon kuin voin, ettei juttu mene liian vaikeaksi. Joten keskitytään tässä neljään eri hormoniin. Hormoneita erittyy muutamissa sekunneissa, kun jokin tilanne sen laukaisee.

1. Serotoniini, "mielihyvähormoni": Tätä erittyy, kun olemme rakkaidemme tai ystävien lähellä. Kun silitämme koiraa. Kun koemme olomme hyväksytyksi. Kun koemme olevamme turvassa ja sosiaalisesti hyväksyttyjä esim. kollegoiden tai esimiehen silmissä, tunnemme olomme itsevarmaksi. Hyväksytty työntekijä on itsevarma. Itsevarma työntekijä tekee hyviä suorituksia, eikä hän koe kollegansa menestystä uhkana. Tietoa mielellään jaetaan, puhalletaan yhteen hiileen. Serotoniini mahdollistaa tämän.

2. Oksitosiini, "rakkaushormoni": Tämä liittyy vahvasti myös positiivisiin tunteisiin. Oksitosiinia erittyy mm. rakastellessa, ystävien kanssa hauskaa pitäessä, vauvaa imettäessä, jopa synnytyksessä (ei sinänsä, että synnytys olisi hauskaa puuhaa, mutta oksitosiini nimienomaan saa synntyksen käynnistymään). Oksitosiinia erittyy myös silloin, kun teemme "hyvän työn". Eli jos näemme, että joku on kaatumaisillaan, ja nappaamme hänestä kiinni. Silloin sinulla, kiinni nappaajalla erittyy oksitosiinia, koska koet mielihyvää auttaessasi toista. Tällä autetulla erittyy myös oksitosiinia, hän kokee mielihyvää, koska joku auttoi häntä. Mikä mielenkiintoista, myös ulkopuoliset, silminnäkijät erittävät myös oksitosiinia! Jos itse todistat vastaavanlaisen tilanteen, jossa joku auttaa toista, sinulle itsellesikin tulee hyvä mieli vain katsellessasi, eikö vain? Todella tehokas aine, ja helposti erittyvä! Kollegiaalisuus, yhteenkuuluvuuden tunne, kollegan auttaminen ja luottamus, tällaista käytöstä oksitosiini saa aikaan työpaikalla.

3. Dopamiini, "kilpailuhormoni": Tätä erittyy kun teemme jotain haastavaa, ja saamme sen tehtyä. Vaikkapa pelaamme uhkapelejä, tai uurastamme haastavan työtehtävän parissa. Haluamme saada palkinnon, voittaa. Dopamiinia erittyy myös alkoholin, päihteiden ja vaikkapa sokerin syönnin yhteydessä. Nämä aineet aktivoivat aivojen palkitsemisjärjestelmän. Siksi tällaiset toimet ovat hyvin koukuttavia. Jäämme koukkuun nopean palkinnon tavoitteluun. Työyhteisö, jossa korostetaan hyviä suorituksia, tulosta, vertailua jne, ruokkivat dopamiinin eritystä. Työ voi myös koukuttaa: voit tulla riippuvaiseksi siitä, että onnistut. Haluat antaa parastasi, ja kun onnistut, olet onnesi kukkuloilla! Dopamiinin vallassa työntekijä jyrää toisen altaan, hän ei kaihda keinoja onnistuakseen, vaikka se sitten heikentäisi toisen asemaa. Oma etu menee yhteisön ja talon edun edelle.

4. Kortisoli, "stressihormoni". Tätä erittyy, kun pelkäät tai stressaat. Jos joku kuulee töissä, että tiedossa on irtisanomisia, kaikki alkavat stressaamaan. Palan tunne kurkussa, möykky mahassa. Hermostuneisuus. Stressin muuttuessa krooniseksi, tämän hormonin olemassaoloon tottuu. Sitä ei edes huomaa. Et huomaa, että olet jatkuvasti ahdistunut, sykkeesi on kohonnut, ruuansulatuksesi käy hitaammalla kuin normaalisti, uni ei tahdo illalla tulla ja aamulla heräät väsyneenä, rasva varastoituu tehokkaasti jne. Kortsolin ottaessa vallan, työntekijät epäilevät toisiaan, tulee kyräilyä, konfliktit voivat leimahtaa ilmiliekkeihin sekunnissa. Työ uuvuttaa.

Johtaja asettaa kulttuurin firmaan

Jos kuuluu kova pamaus, kaikki huoneessa olevat säpsähtävät, ja ovat hetkessä kortisolin vaikutuksen alla. Kaikki ihmiset reagoivat periaatteessa samalla tavalla, siksi työyhteisössä vallitsee suurinpiirtein samat vibat, eli aivokemiat. (Toki yksilöllisiä eroja on siinä, kuinka voimakas on kenenkin reaktio.) Tästä päästäänkin johtamiseen. Johtaja luo kulttuurin firmaan. Onko työyhteisössäsi ihmisyyttä korostava kulttuuri, vai työtä korostava? Onko johtaja yksin norsunluutornissaan, eristäytyneenä alaisistaan, ja jakelee sieltä käskyjä? Onko hänen "sisäpiirinsä" pieni ja rajattu? Vai laskeutuuko johtaja työntekijöiden tasalle, nimenomaan henkisellä tasolla? Laajentaako hän sisäpiirinsä koskemaan kaikkia ympärillään? Tuolla sisäpiirissä olevat tuntevat olonsa turvalliseksi. Ja turvallisuus on avainsana, koko tämän jutun pointti.

Jos työntekijä kokee olonsa turvalliseksi töissä, hän sitoutuu paremmin ja työskentelee paremmin. Hän on lojaalimpi kollegoitaan ja esimiestään kohtaan. Vähän kuin ihminen on lojaali perhettään kohtaan. Jos työntekijä ei koe olevansa turvallisessa asemassa, hänellä on koko ajan jotain pelättävää. Voi pelottaa, kuka saa potkut seuraavana. Voi pelottaa, että jos teen virheen, minua rangaistaan siitä. Voi pelottaa se, että toinen työntekijä puukottaa selkään. Tällöin myös yhden työntekijän onnistuessa, kehujen sijaan esiin nousee kateutta. Tietoa pantataan, ja ajatellaan omaa etuaan sen sijaan että vinkkejä jaettasiin avoimesti kaikille muillekin.

Mikäli johtaja asettaa työpaikalle omalla esimerkillään suorittamista korostavan kulttuurin, hän aikaansaa sen, että työntekijöiden aivokemiat ovat dopamiin ja kortisolin vaikutuksenalaisia. Pyritään kenties etenemään ja suoriutumaan hinnalla millä hyvänsä. Tämä on hyvin lyhytnäköinen hyöty. Siinä sivussa ympäristö on stressaantunut, epäileväinen ja konflikteja kehittyy ihan mitättömän pienistäkin asioista. Jos firman kulttuuri painottaa numeroita ja tulosta, on johtajan turha yllättyä, jos jopa sisäpiiriläiset vaihtavat työpaikkaa.

Hyvä fiilis aikaansaa hyviä tuloksia

Kuinka monesti olet saanut hyviä ideoita stressaantuneena? Kuinka monesti olet tehnyt huippulaadukasta työtä suoraan sanoen tatti otsassa? Entä kuinka monesti olet saanut hyvän idean, kun vain juttelet ystävän tai läheisen työkaverin kanssa rennosti? Kuinka monesti olet tehnyt parhaan työsi flow-tilassa? Flow-tila on sitä, että et malta lopettaa työtä, kun se sujuu niin hyvin, saat paljon aikaan, ja aika ihan lentää. Vastaus on aivokemiat. Serotoniinin ja oksitosiinin vallassa luotat tovereihisi, silloin olette luovia ja rentoja, ja jopa flow mahdollistuu. Stressaantuneena, pelätessä työpaikan puolesta, aivot takkuavat, ja etsit alitajuisesti korkeintaan pakotietä.

Niin, se tasapaino työn ja kodin välillä

Kotona ehkä koet näitä mielihyvän tunteita, luottamusta, hyväksyntää. Jos töissä on stressaavaa, etkä koe voivasi luottaa toisiin, on kontrasti valtava työn ja kodin välillä. Siksi olet kuin kuiviin puristettu tiskirätti kotiin palattuasi. Olet antanut itsestäsi kaiken töissä, eikä kotona sinusta ole enää mitään jäljellä. Pahimmassa tapauksessa raahaudut vain töihin, jotta saat palkan. Sinua ei kiinnosta yhtään, miten firman käy. Miten firma hyötyy tällaisesta työntekijästä? Olisiko niin, että lyhyen edun sijaan (suoritus hinnalla millä hyvänsä), tulisi panostaa pitkään hyötyyn (luottamukseen ja sallivaan ilmapiiriin)?

Mulla on tässä hieman omakohtaista kokemusta. Työskentelen personal trainenina palkkatyössä. Harvinaista sinänsä, koska suurimmaksi osaksi valmentajat ovat yrittäjiä, enemmän tai vähemmän toistensa kilpailijoita. Olen erittäin iloinen, että meillä on tiimi, jossa tietoa jaetaan avoimesti, ja kollegalta voi aina kysyä, jos jokin asia mietityttää. Tämän takia kilpailua ei ole, vaan päinvastoin, myymme kollegalle asiakkuuksia, jos itselle ei mahdu. En voi kuvitellakaan, miltä tuntuisi työskennellä kilpailua korostaen, niin, että haluaisin pitää kaiken tiedon itselläni, ja että kaverin onnistuessa kokisin kateutta ilon sijaan. Tämä on mielestäni merkittävin työssä jaksamisen pilari.

Millaisessa ilmapiirissä sinä työskentelet? Kertooko pomosi, että hän on siellä sinua varten? Hän haluaa kuulla, miten sinulla menee? Hän hlauaa tietää, mistä motivoidut? Hän antaa palautetta työstäsi? Hän myöntää omat virheensä, ja kertoo, ettei muidenkaan tarvitse peitellä virheitään? Hän kannustaa yhteistyöhön ja kaverin kannustamiseen? Vai onko tulos ja suoritus päällimmäisenä?

Mihin sinä voit vaikuttaa?

Jos olet esimies, voit vaikuttaa paljonkin: mieti asettamaasi kulttuuria. Korosta ihmisyyttä, luottamusta, tasaveroisuutta, kehu työntekijöitäsi vuolaasti, mieluummin liikaa kuin liian vähän. Ota aikaa ollaksesi heidän kanssaan. "Ei minulla OLE aikaa", ajattelet. Mieti, tavoitteletko lyhyen tähtäimen etua, vai pitkän tähtäimen. Pitkän tähtäimen etu tekee sitoutuneita työntekijöitä. Ota sitä aikaa!

Jos olet työntekijä, et voi ehkä vaikuttaa kaikkeen. Älä siis käytä aikaasi siihen, mille et mahda mitään. Mutta johonkin voit vaikuttaa. Voitte työtovereiden kanssa keskustella siitä, millaisen ilmapiirin haluaisitte paikalle. Voitte miettiä, että olette samassa veneessä. Jokainen teistä jaksaa paremmin, jos autatte toinen toisianne. Voitte ehkä miettiä työtehtävien tai vuorojen jakoa uudelleen. Sinulla pitää olla energiaa työpäivän jälkeen muulle elämälle. Työ ei ole koko elämäsi.

Energistä, ja innostavaa loppukesää!

Kuvat Pixabay

Kirjavinkki aiheeseen liittyen: Simon Sinek - Leaders eat last

 

Kommentit

A.S. (Ei varmistettu)

Olipa taas hyvä kirjoitus! Muutenkin mahtavaa, että kirjoitat näin asiapitoisia juttuja. Näitä on ilo lukea - ja nimenomaan lukea eikä vain silmäillä (usein turhauden sellaisista postauksista, jotkä ovat täynnä kuvia ja tekstiä vain muutama rivi välissä). Kiitos mielenkiintoisesta blogista! :)

HannaKR
Stronger by Hanna

Kiitos. :) Onhan nämä nimenomaan asiapitoisia. Ei näitä ehkä kiireen keskellä tai väsyneenä jaksa lukea. Mutta tarkoitukseni onkin herättää ajattelemaan. Se vaatii vähän keskittymistä ja omaa pohdintaakin. Onneksi on myös paljon blogeja, jotka on luettu/silmäilty 20 sekunnissa, koska niitäkin tarvitaan vastapainoksi. :) 

Kommentoi