Ladataan...

Käytän aika vähän koruja ja aina niitä samoja. En oikein osaa ripustaa ylleni vain jotain, vaan kaikilla lempikoruillani on merkitys. Yhden ostin Berliinin Mauerparkista, toisen Portosta, kolmannen Lissabonilaisesta luksushippikaupasta ja neljäs on maasaiden tekemä muistuttaen minua yhdestä elämäni unohtumattomimmasta matkasta: safarista Tansaniassa.

Nyt lemppareita on yksi lisää: Inner Peace Jewelryn sisäistä rauhaa symboloiva Peace-sormus. Se on ollut sormessani suunnilleen joka toinen päivä siitä asti, kun sain sen pari viikkoa sitten.

Inner Peace Jewelryn korujen takana on kaksi naista: Sini ja Varpu. Sini on ensimmäinen bloggaaja, johon tutustuin, kun aikoinaan perustin blogin. Emme ole viime vuosina juurikaan nähneet, mutta välillä aina törmäilemme. Sini lähetti minulle sormuksen kiitokseksi eräästä jutusta, enkä siis ole luvannut kirjoittaa siitä (jos joku tässä kohtaa miettii). Halusin kuitenkin kirjoittaa, niin kuin yleensäkin niistä asioista, joista ihan oikeasti tykkään. 

Ja tästä sormuksesta siis tykkään. Se vain näyttää ihan minulta ja muistuttaa, että rauha, onni, kauneus, rakkaus – kaikki se on eniten sisäistä hommaa. On turha hötkyillä, huolehtia ja suunnitella kauheasti. Asiat järjestyvät ja loksahtavat paikoilleen, ajallaan. Elä siis, pidä zenisi ja nauti matkasta.

Mitäs tykkäätte sormuksesta?

 

Kuvat: Satu Nyström

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Freelance-elämä, josta on nyt jo kokonaisen kahden ja puolen viikon kokemus, on saanut ajattelemaan. Ensinnäkin olen miettinyt,

miten ikinä olen ehtinyt käydä töissä? Ei, en nuku puolillepäivin ja katso sitten loppupäivän Netflixiä. Kuka oikeasti edes ehtii katsoa Netflixiä (paitsi viikonloppuisin, joina olen kyllä kunnostautunut siinä)? Herään noin kahdeksalta, teen aamupalaa, luen Hesaria, meikkaan. Päätin näes, että pukeudun joka päivä kivoihin kotivaatteisiin ja laitan meikkiä nassuun, sillä en halua metsittyä, vaikka freelancereita nyt ollaankin. No, kun tämä kaikki on saatu tehtyä, lähdemme koirien kanssa tunnin lenkille. Toki on myönnettävä, että siihen voi mennä kauemminkin, jos vaikka on kaunis sää. Tulemme kotiin, teen hetken töitä ja onkin jo melkein lounasaika. Lounasta siis. Sitten muutama tunti töitä, lisää ruokaa, uusi lenkki, lisää töitä. Kirjoitan tätä puoli kymmeneltä illalla, kun en aiemmin ehtinyt. 

Toinen asia, jota olen miettinyt,

missä välissä työhuonetta kuuluisi kaivata? Yksi suurimmista peloistani ennen tätä loikkaa oli, että päädyn yksinäiseksi mökkihöperöksi, joka tuijottelee seiniä päivät pitkät. Katinkontit, näen enemmän ihmisiä kuin tahtoisin. Jos ette tienneet, niin kerron nyt: sisälläni asuu erakko, joka viihtyy vallan mainiosti keskenään ja koirien kera kahdeksasta neljään, jos vain hommaa riittää. En kyllä ole maksamassa työhuoneesta satasta kuussa, ei mitään maailman järkeä. 

Kolmas asia, jota olen miettinyt, 

syönköhän tarpeeksi kasviksia? En erityisesti arvostanut työpaikkaruokalaa, kun sellainen oli tarjolla, mutta oli se salaattilinjasto kieltämättä kätevä. Kotona viihtyvä freelanceri joutuu helposti kiusaukseen syödä viitenä päivänä viikossa makaronilaatikkoa tai sosekeittoa. Tämä pitänee ratkaista jotenkin.  

Neljäs asia, jota olen miettinyt,

miten en edelleenkään ehdi joogaan kuin kerran viikossa ja senkin vain, koska menin ostamaan 10 kerran kortin? En tajua. 

Viides asia, jota olen miettinyt, 

viikonloppu ei ole hyvää työaikaa, koska kenellekään ei kehtaa soittaa. Myöhäinen ilta sen sijaan näyttää toimivan ihan hyvin, juuri tuli meiliä eräältä tiedottajalta.

Kuudes asia, jota olen miettinyt,

nyt kun aikani on omaani, käytän sitä kumman mielelläni työasioihin, oli kellonaika mikä tahansa. 

Seitsemäs asia, jota olen miettinyt, 

lasketaanko työksi, kun valokuvaajakaveri tulee luokseni kuvaamaan? Postauksen kuva on siltä päivältä. 

Kahdeksas asia, jota olen miettinyt, 

missä freelanceri tulostaa? Todellinen ongelma lähiaikoina, kun piti saada pari lomaketta printattua ja allekirjoitettua. Asia kyllä ratkesi niin, että niitä kaipaava osapuoli kyllästyi odottamaan ja lähetti paperit luokseni postitse. 

Yhdeksäs asia, jota olen miettinyt,

sohva ei taida olla ergonomisesti paras paikka tehdä töitä. Nimimerkillä hartiat niin jumissa, että melkein pyörryin siellä joogassa, jonne olin kerrankin ehtinyt. Kohta neljä. 

Kymmenes asia, jota olen miettinyt, 

miten ruoka voi olla koko ajan lopussa? Kun tekee töitä kotoa, niin jääkaappi tyhjenee ja koko ajan saa olla kokkaamassa. Ihan vaan tiedoksi. Liittyy kiinteästi mietintään kolme. 

 

Kuva: Satu Nyström

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

1. Maahan varisseet lehdet ja ne, jotka leijailevat puista tuulen mukana.

2. Se, kun voi piiloutua isoon neuleeseen mutta jättää nilkat paljaiksi.

3. Keitot. Bravuurejani ovat linssi- ja purjoperunasosekeitto. Tahdotteko ohjeet?

4. Valo. Syksyn aurinko on aivan erilainen kuin kesän. Se on pehmeä ja viisto, maalaa maailman vähän taianomaiseksi.

5. Lämpimät sävyt. Maailma on nyt murrettujen auringonvärien valtakunta. 

6. Sohvannurkat ja paksut kirjat

7. Lämpimät juomat. Tee, kurkumalatte, kaakao.

8. Yhä aiemmin laskeutuva pimeys. Johtuneeko se tästä uudesta elämästäni vai mistä en tiedä, mutta pimeys tuntuu ensimmäistä kertaa vuosiin kiehtovalta, pehmeältä, turvalliselta. Olen etuoikeutettu, sillä pääsen aurinkoon päivisin, ja ehkä siksi illan hämärä on tänä vuonna ystävä.

9. Syntymät. Oma syyskuussa, Nessin tänään (hän pitää syntymäpäivävastaanottoa sohvalla ja vastaanottaa herkkuja sekä rapsutuksia yhdeksänvuotispäivänsä kunniaksi) ja Nanan marraskuussa. Syksyn lapsia.

10. Pimeän juhlat. Halloween, kekri, pyhäinmiestenpäivä. Ajattelin tänä vuonna juhlia henkiä ja aaveita, ajattelitteko te?

 

 BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages