Tauko

Ladataan...
elamankevat Arpia

En puhunut anopilleni lopulta neljään kuukauteen. Siis jos vaimeata hyvän joulun toivotusta ei lasketa.

 

Olin pyytänyt, etteivät appivanhemmat tulisi jouluaattona meille, mutta mies ilmoitti aattoaamuna kutsuneensa vanhempansa. Minun oli vain tyytyminen siihen, että minua loukannut ihminen istui samassa joulupöydässä kanssani. Muille keskustellessaan anoppi antoi piikikkäitä kommentteja, arvosteli minua rivien välistä. Nielin kaiken, sillä mies...

Syksy

Ladataan...
elamankevat Arpia

Silloinkin oli syksy. Vaikka en saa enää päähäni, oliko syyskuu vai lokakuu, tulee tuon tilanteen rajuus mieleeni aina aika ajoin. Jäin todella yksin. Minua oli loukattu, mutta silti olin muiden mielestä väärässä.

 

Kotona oli pitkään kireä tunnelma. En osannut puolustautua, ottaa asiaa esille puolisoni kanssa. Anopin kanssa tuli vielä lisää kahnauksia. Hän kävi riehumassa työpaikkani pihalla, nimitteli minua narsistiksi ja uhkasi puhua minusta...

Puolet

Ladataan...
elamankevat Arpia

Kotona säntäsin makuuhuoneeseen, turvaan. Anoppi luikki tiehensä. Mies tuli perässäni ja syöksyin hänen syliinsä. - Mitä sä sanoit mun mutsille? mies kysyi.

 

Olin hämmentynyt. Minä?

 

Olin ollut vastaanottavassa päässä, altavastaajana. En ollut päässyt sanomaan kahta sanaa. Mies muistutti, että riitaan tarvitaan aina kaksi. Sen sanottuaan hän lähti kavereidensa kanssa mökkireissulle.

 

...

Alku

Ladataan...
elamankevat Arpia

En osaisi vastata, jos joku pyytäisi kertomaan, mistä kaikki alkoi. En osaisi kunnolla sanoa edes vuotta. Parhain arvaukseni osuu vuoteen 2013, aikaan kaksi vuotta ennen varsinaisia eropohdintoja. Tuo vuosi oli raskas töissä ja vapaalla.

 

Sain keväällä 2013 uuden kiinnostavan duunin, palkka nousi kohisten ja vastuu samassa suhteessa. Syksyyn mennessä jouduin toteamaan, että homma ei ihan ollut sitä, mitä oli luvattu. Ennen joulua itkin...

Sitku

Ladataan...
elamankevat Arpia

Puoli vuotta aikaisemmin makasin akupunktiopöydällä neuloja päässäni, kasvoissani, käsissäni ja jaloissani. Ajattelin ensimmäistä kertaa kaiken olevan helpompaa, jos vain kuolisin. Karistin ajatuksen mielestäni miettiessäni lapsiani. Alkoi itkettää.

 

Lämpimät kyyneleet polttivat silmiäni ja valuivat ohimoitani pitkin korviini muodostaen niihin pienet kutittavat lammikot. Neulojen takia en voinut liikkua. En raapia korviani tai pyyhkiä kyyneleitäni...

-Aikuisuus, mikä vitsi!- Alkusanat

Ladataan...

Blogin nimi sen kertoo. Aikuisuus, mikä vitsi. Teininä sitä ei malttanut odottaa, omaan asuntoon muuttoa, alkoholia, baareja (ei tietenkään kaikki tätä odota), autoa, mitä nyt jokainen sitten odottikin. 18-vuotiaana sitä kuvitteli olevansa aikuinen, vaikka oli vasta täysi-ikäinen eikä oikeasti tiennyt mistään mitään (en sano, että vieläkään tietäisin).

Aikuisuus tuntui maagiselta, kunnes se iski päin kasvoja. LASKUJA, LASKUJA, LASKUJA!

 

Olen 26-vuotias ja muutin pois...

Terveisiä raskauskuplasta: ajan rakenne on muuttunut

Ladataan...

Raskaana ollessani aika ja sen kuluminen ovat saaneet ihan uusia merkityksiä. Tuntuu kuin eläisin jossain rinnakkaisuniversumissa, jossa aika kuluu samaan aikaan todella nopeasti ja toisaalta se ei tunnu menevän yhtään eteenpäin. Raskaushan on kuin ultramaratonin pituinen matka, jossa on lukuisia välietappeja: muun muassa jako raskauskolmanneksiin, ensimmäinen ja toinen ultra, 22...

Ensimmäiset kaksi kuukautta

Ladataan...
Janina F The Feel Good Diary

Kirjoittelin loppuraskaudessa, kuinka blogin tekeminen on varmasti mukavaa vastapainoa vauva-arjelle. Varmasti olisi ollutkin, jos tällä tuoreella mamalla vaan olisi ollut energiaa kirjoitella ja kuvailla, haha! Vaikka kuinka yrittää etukäteen varautua siihen kaikkien varoittelemaan väsymykseen ja vauvan tarpeiden tyydyttämiseen, todellisuus valkenee ekoina viikkoina aika tehokkaasti. Taisin olla ekat 1,5 kuukautta aika sidottuna tuohon sohvalle ja vauva mun rinnalle. Ei siinä mitään,...

Pages